lauantai 1. joulukuuta 2012

Hyvää Yulen sekä Joulun odotusta!

Pahoittelut jälleen postausten jumittumisesta. Kuten muillekin, myös meille osuu elämässä vastoinkäymisiä. Viimeisen postauksen jälkeen minut jälleen irtisanottiin töistäni ja ollaan kärvistelty pienillä rahoilla. Ensimmäinen "kokonainen" kassarahakin tulee vasta seuraavalla viikolla. Mutta kuinka tyytyväinen olen ollut siitä että valitsimme tällaisen elämäntavan. Olemme laskeneet menomme niin alas että meillä ei ole onneksi hätää, työttömyyskassa avustaa vielä jonkin aikaa. En pysty ymmärtämään miten ihmiset pärjäävät kulutuskeskeisessä elämässään kun työttömyys osuu kohdalle?

Kuitenkin, nämä toiset potkut olivat jo liikaa. Oli tilanne maailmalla mikä tahansa, en voi enää nähdä palkkatyötä vaihtoehtona. Miksi ihmeessä vaivautuisin kun tulos on tämä? Motivaation puutteesta ei voi kukaan minua moittia. Matkasin kyseiseen työpaikkaan ensin 1,5 tuntia bussilla ja sen lisäksi reilun parin kilometrin verran kävelyä kunnes olin perillä. Eli päivän pelkkiin työmatkoihin meni 4,5 tuntia + 8 tuntia työtä. En nähnyt elämäni tärkeimpiä ihmisiä kuin hetken joka ilta, vieraantuminen omasta perheestä oli ilmiselvää. Mutta tein työni valittamatta, en ollut kertaakaan töistä poissa koko aikana.

Mutta se ei riittänyt.

Ehkä ongelma oli ikäni tai se että olin perheellinen. Veikkan jälkimmäistä koska olin ainoa perheellinen ja ainoa potkut saanut. Ja en ole mitenkään hirveän sosiaalinen. Enkä todellakaan nuoleskele pomoja. Siinä on jo monta tekijää miksi olen nykyisten vaatimusten mukaan jo lähes työkyvytön.

Noh, joka tapauksessa, kiitän edellistä työpaikkaani. Olin tähän irtisanoutumiseen varautunut jo alusta lähtien koska en ole vuosiin uskonut palkkatöiden pysyvyyteen. Menin tähän työpaikkaan oppimaan kaiken mitä pystyn jotta voin hyödyntää sitä myöhemmin itse oman yrityksen muodossa. Ja nyt minulla on jotain saumaa irtautua tuosta koiran hommasta ja aloittaa alusta kilpailevana yrittäjänä. Asuntolaina on vieläkin maksamatta ja tarkoitus on hoitaa se alta pois jotta täysin omavarainen elämä voi alkaa. Olen toiveikas.

Mutta niin, hyviä uutisia kanssa. Meidän vanhimmat kanat alkoivat vihdoin munia! Nyt jo neljä kananmunaa tallessa ja toivottavasti lisää tulee:




Tämän lisäksi puoliso teki tuossa taannoin lasten ja mummin kanssa omia kynttilöitä mehiläisvahan ja kynttilämassan sekoituksesta:



Sekä omia deodorantteja (ostoaineista kylläkin):




Kaivuuhommat jäivät liian vähälle, mutta osa alueesta tuli käännettyä ennen kuin lumi peitti maan. On pakko tehdä töitä oman yrityksen aloittamisen parissa niin paljon kuin mahdollista ja jostain se aika täytyy repiä. Mutta pienikin alku auttaa kevään töitä. Olen kehittänyt laiskan miehen maankääntötekniikan lapiolla: silloin kun lähdet kaivamaan maata, kaiva tehokkaasti ja uutterasti niin kauan kunnes tekee mieli huutaa suomalainen ärrävoittoinen kirosana ääneen. Sitten lopetat. Menet sisälle, lepäät, syöt vähän ja teet jotain aivan muuta, jos tuntuu myöhemmin että on voimat palautuneet hyvin, palaat takaisin töihin vielä yhden kerran. Sitten sama homma seuraava päivä. Tämä itse asiassa avaa maata ihan hyvin ilman että siitä tulee liikaa traumoja ja inhon tunteita. En minäkään sentään niin paljon siitä tykkää :D. Tätä kun tekee esim. viikon putkeen, on maata aukaistu jo aika hyvä määrä :).

Mutta hmm.. tarkoitukseni oli itse asiassa tulla vain toivottamaan kaikille hyvää Yulen sekä Joulun odotusta sillä menen paussille loppuvuodeksi, ellei nyt jotain aivan mullistavaa kerrottavaa tule mieleen tässä välissä. Omia polttopuitakin on riittänyt jopa tähän asti, ehkä jopa vielä yli joulukuunkin ennen kuin tarvii ostaa muualta. Joten lämmintä ja hillityn lahjapitoista Yulea ja Joulua teille kaikille! :)