Ensimmäinen puu kaatui

No nyt sekin on tehty, eli kaadoin ekan puun :(. Se oli kyllä jo muutenkin notkollaan...

Lapset innoissaan omasta metsiköstä, kuva alkukeväältä

Valitettavasti lapset joutuu etsimään nyt uuden kiipeilytelineen :). Joka tapauksessa puiden kaatoon on totuttava ja nopeasti koska tarvitsee kaataa lämmitystä varten useampikin. Mietin vain että kuitenkin tarvitsisi tehdä noita omia huonekalujakin joten pitää olla varovainen ettei metsikkö päädy täysin nyljettäväksi! Olen myös valmis ostamaan klapit ekalle talvelle jotta ei tule tehtyä hätiköityjä päätöksiä. Puuta on kuitenkin vain tuon hehtaarin tontin verran.

Näistä männynpätkistä ajattelin aloittaa talon sisustamisen, vielä tarvii kyllä odotella kuorintaterää jotta pääsen alkuun.

Vaikka tonttimme onkin perin vaatimaton kooltaan, olen niin kiitollinen siitäkin. Täällä kun kasvaa aivan talon vieressä metsämansikoita ja mustikoita! 

En pysty ymmärtämään tuota nykyistä metsänhoitoa. Naapurin metsää harvennettiin oikein raskaalla kalustolla. Siinä samassa meni koko metsäpohjakin. Onneksi tuo rääkätty metsä ei osu silmään kuin tonttimme rajalla, on kyllä surullinen näky vaikka ei tällä kertaa avohakkuu kyseessä ollutkaan. Mutta nimenomaan tämän takiahan uuden kotimme yhtenä kriteerinä olikin se että talon ympärillä on omaa metsää. Yksi mitä toivoin myös oli se että naapuri olisi mahdollisimman kaukana, ikävä kyllä se ei toteutunut :(. Onneksi oman pihan voi reunustaa aidalla :).

Miten muuten voi olla että kaikki naapurit ovat aina niin järjettömän uteliaita? Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa mitä naapurissa tapahtuu, kunhan ei häiriöksi ole. Kultainen neuvo taitaa olla se että moikataan mutta ei rupatella ;).