Kanat ja kanojen herkut

Pian on onneksi Kesäkuu ja kanatkin ovat vapaita liikkumaan pihalla, sitä odotellessa on suorastaan velvollisuus lelliä kanaset aivan piloille. Tai siis ainakin tarjota mahdollisimman monipuolista apetta :).

Silkkikukko Harald vartiossa.

Pesiä on useita vaan sinne yhteen pitää ängetä vaikka sitten triona. Kuvassa Marja, Blondi ja Tyrni.

Kun kanoille tarjoaa monipuolista ja luonnollista ravintoa, ovat munat kovakuorisia sekä herkullisia ja kanat terveitä sekä hyvässä kunnossa.

Kanalan pesiin voi laittaa yrttejä (minttua, timjamia, oreganoa, basilikaa,  kukkia jne.) tuomaan hyvää tuoksua ja karkoittamaan loisia. Meillä pesissä varsinkin talvisin käytetään kuivattuja minttuja, oreganoa ja timjamia. Kesällä pesiin vaihdetaan lähes päivittäin tuoreita yrttejä tai kukkia.

Sen lisäksi että yrteistä ja aromaterapeuttisista kukista tulee hyvää tuoksua kanalaan ne myös lukemani mukaan rentouttavat kanoja ja ehkäisevät loistartuntoja.

Havut tuovat myös talvisaikaan kanalaan mukavaa vaihtelua, mutta niitä en pesiin kuitenkaan laittaisi, Auts ;).

Loisia voi myös yrittää ehkäistä antamalla kanoille valkosipulia raastettuna ja lisäämällä tuhkaa kylpyhiekkaan. Meillä nämä molemmat tavat ovat käytössä ja loisia ei ainakaan toistaiseksi olla huomattu. Varmuudeksi olen kuitenkin syksyllä laidunkauden päätyttyä sulkasadon alkaessa antanut madotuksen ja suihkauttanut ulkoloiskarkotetta siipien alle.

Kanat ovat uteliaita otuksia.

Amma, Tyrni ja Mustikka kummastelemassa heinäsilppua.

Aina kun luonto tarjoaa tuoretta, hyödynnämme sitä myös kanoille. Kesäkuun alusta kanat pääsevät myös vapaasti laiduntamaan kun olemme itse vartiossa. Täällä metsän keskellä on paljon petoja vaanimassa (merikotkia, kanahaukkoja, kettuja ja ilveksiä) joten ei voida antaa aivan vapaasti käyskennellä, varsinkin kun nämä meidän kanaset parhaimmillaan ovat taaperrelleet 50 metrinkin päähän kanalasta. Toiveissa olisi vielä saada rakennettua kunnollinen ja iso laidunaitaus jossa olisi verkotettu katto. Paikka jo löytyisi, materiaalit vain uupuvat.

Rosalinan keväiset tipuset.

Tässä vaiheessa vuotta alkaa jo tosissaan huomaamaan kanalan siivoustarpeen :/. Siispä kun kanat voivat olla vapaana, pääsemme siivouspuuhiin. Pehku onkin jo melkein kokonaan kannettu ulos, mutta sitten on orsien, pesien ja muiden pintojen pesu ja kalkkimaalaus. Mutta sen jälkeen kanala on taas niin raikas ja mukava että kyllä se kannattaakin :). Tänä kesänä tarkoitus olisi hiukan siirtää kanalan kalusteita toisiin kohtiin. Nyt ongelmana on ollut päällekkäiset orret, jotka todellakaan eivät ole olleet kätevät.

☆.´ `. ☽¸.☆
(͡๏̯͡๏) (͡๏̯͡๏)
( , ,)  ( , ,).
¯¯¯**´¯¯**´¯¯`

Talvella kanojen ruokinta tuottaa vähän päänvaivaa, varsinkin kun ei halua syöttää siivekkäille valmiita rehuseoksia eikä toisaalta ole varaa kaupastakaan ostella kalliita ainesosia. Siksipä meillä kasvatellaan oraita ja versoja sekä jauhomatoja ja lieroja. Näihin kun vielä lisätään marjat/hedelmät (mitä on itse kerätty ja kuivattu, ennen tarjoilua liotettu), kaura (tai muu kokojyvä vilja),  erilaiset siemenet, lioteut herneet, piimätetty vuohenmaito, oman talouden ruuantähteet ja uunissa käytetyt munankuoret (hienoksi hienonnettuna) sekä sora, alkaa menyy olemaan valmis.

Netistä löytyy paljon ohjeita kuinka jauhomatoja kasvatetaan, joten kannattaa tutkia asiaa. Jokaiseen harrastekanakotiin mahtuu varmasti matofarmi :), tässä pieni kuvakooste miten meillä niitä hoidetaan;

Likaiset jauhot.

Tältä näyttää purkinpohjalla kun on aika vaihtaa jauhot ja pestä astiat. Tätä seosta ei kuitenkaan kannata suoralta kädeltä heittää kompostiin/kanalaan sillä seassa on todennäköisesti useampi muna joista vielä kehittyy toukkia. Meillä tämä likaseos päätyy ensin ämpäriin josta toukat kerätään niiden ilmaannuttua kasvatuspurkkiin ja vasta myöhemmin likajauhot kaadetaan pois.

Erivaiheisia jauhomatoja

Alieneja eli koteloituneita jauhiksia

Jauhopukkeja, eli koppiksia ja kotelovaiheessa olevia jauhomatoja.

Meillä jauhomadot asuvat muovisissa isoissa karkkilaatikoissa, yhdessä asustavat toukat ja toisessa alienit sekä jauhopukit. Kun koppislaatikossa alkaa näkymään matoja, kerään koppikset ja alienit hetkellisesti pikkupurkkiin ja kaadan loput laatikon sisällöstä matolaatikkoon. Tämän jälkeen laitan tyhjään purkkiin uudet jauhot/leseet ja koppikset sekä alienit takaisin. Ehkä paremman tuoton saisi jos olisi laatikoita käytössä enemmän, 3-5, jolloin voisi aina matojen ilmaantuessa siirtää koppikset ja alienit seuraavaan laatikkoon. Näin ei osa munista päätyisi matojen ruoaksi.

Kasvatuslaatikoissa oleva jauhoseos on yleensä sitä mitä milloinkin löytyy. Nyt niissä on hiukan kauranjyviä, vanhentunutta kikhernejauhoa, vehnäjauhoja, vanhentuneita vehnäleseitä ja maitojauhetta. Kuivahiivaa tai oluthiivaa lisään myös välillä matolaatikkoon, se lukemani mukaan nopeuttaa kasvua.

Jauhoseoksen lisäksi tarvitaan tuoreruokaa, joka talvella tarkoittaa meillä vihannesten ja hedelmien kuoria ja näin kesemmällä ulkoa poimittuja villiyrttejä silputtuna. Koppislaatikossa pidän myös aina jotain pahvintapaista, jauhopukit tykkäävät piiloutua niiden alle. Tällä kertaa jauhopukit saivat suojan revitystä wc-paperirullasta.

Jauhomatofarmin kannet ovat meillä aina auki, jotta ilmanvaihto toimisi, vielä näiden kolmen kasvatusvuoden jälkeen en ole yhtään jauhomatoa tai jauhopukkia löytänyt väärästä paikasta. Kaapissa olevat jauhot ovat saaneet olla myös rauhassa ;).

Jauhomatofarmimme asustaa lähes katonrajassa keittiössä, suojaisassa paikassa.

Iiris tietää milloin on syytä olla paikalla, jauhomadot ovat parhautta.

Omien kanojen munat maistuvat aina parhailta, varsinkin näin keväällä villiyrttipedillä. Ja mausteitakaan nuo omat munat eivät kaipaa, itse laitan hiukan cayannepippuria. Villiyrtit tuovat myös mukanaan paljon erinlaisia aromeja.

Herneenversoja, vaahterankukkia- ja lehtiä, voikukanlehtiä- ja kukan terälehtiä, koivun, metsämansikan,  pihlajan, villiherukan ja mustikan lehtiä sekä mausteena valkosipuli-ruohosipulia.

Tuoksuvaa Keskiviikkoa!

~Tanja

Apujoukot kanalasta

Iiris ja Mustikka työn touhussa.

Minulle tuli ajatus jota oli pakko kokeilla :). Kesemmällä sitten näemme oliko siinä mitään järkeä ;). Nimittäin tunnetustihan nuo kanaset ovat melkomoisia kuopsutelioita, ja meillä ovatkin päässeet monasti maata mylläämään elonkorjuun jälkeen ja alkukesällä ennen kylvöä. Nyt kuitenkin kokeilen kuinka nuo kanaset osaavat herneitä istuttaa :D. Siispä metallisista kompostikehikoista aitaus, herneitä maahan ja kanat sekaan. Ja hyvinhän nuo kaksi luottokanaamme hommaa lähtivät työstämään. Kuivat herneet eivät näitä kiinnosta kun maa kuhisee pikkuötököitä ja juuria. Pian herneet olivatkin peitettynä ja maa varsin kuohkeassa kuosissa, ja nyt odotellaan että kuinka hajalleen herneet toisistaan päätyivät. Myöhemmin sitten isken risuja herneentaimien lomiin tukikepeiksi :).

 Tänään oli aamusta niin kaunista että oli aivan pakko lähteä puutarhahommiin. Mukaan pääsivät korillinen siemeniä, puutarhahanskat, loput sipulit liotettuna ja saappaat jotka varsinkin tänään osoittautuivat varsin tarpeellisiksi puutarhassa. Tapasin nimittäin käärmeen joka sai minut lähinnä kauhun partaalle, taisi käärmerukkakkin vähän säikähtää.

Puutarhassa multiin pääsivät mm. pillisipulin siemenet. Näitä suosittelen jokaisen pihalle! Ovat monivuotisia ja superhelppoja kasvamaan. Vanhassa kodissamme näitä kasvattelin kukkapenkillä Pioneiden väleissä, ovat helposti leviäviä, kokonaan syötäviä ja ihan nättejäkin :). Tänne uuteen kotiin ei jostain syystä ole tullut pillisipuleita kasvatettua, mutta tänä kesänä tämäkin vääryys korjataan.

Maahan pääsivät ne loput sipulin-istukkaat, rohtopäivänhattua, tilliä, lehtikaalia, kehäkukkaa, salaattia ja pellavaa.

Pellavaa laitoin kasvamaan kokeilumielessä. Haluan opetella kuitupellavan käsittelyn alusta loppuun, kasvista kankaaksi. Ja saahan siitä öljyisiä terveellisiä siemeniäkin (jotka ovat myös erittäin hyvää ravintoa kaneille, varsinkin noille karvaisille angoroille... toki myös muille kotieläimille kuten kanoille jotka mielellään pellavansiemenillä herkuttelevat).

Rohtopäivänhattua kasvatan rohdoksi, kuten nimestäkin voi päätellä :). Se on myös oikein hyvää teeainesta, varsinkin talventuiskeissa.

Olen myös aivan hassu ja ostin nokkosen siemeniä. Kyseessä nyt ei kuitenkaan ole ihan tavallinen nokkonen vaan ns. isonokkonen (kuvan rekvisiittanokkonen sitävastoin on aivan tavallinen nokkonen). Ja tästä myös toivottavasti opimme tekemään lankaa ja kangasta. Lehdet ja siemenet ovat myöskin aivan syömäkelpoisia :).

Aikaisemmin keväällä iskimme metsäaukealle viisikymmentä koripajun oksaa ja nyt ne ovat lähteneet kasvamaan. Ensi keväänä päästään oikealla koripajulla punomaan ja ehkä ensi vuonna voisi kokeilla punoa pajuaidankin puutarhan ympärille (ehkäpä / mahdollisesti ).

 Paju on myös ihanan monella tapaa hyödyllinen kasvi, vaikka sitä niin monasti haukutaankin. Ensinnäkin se on todella arvokas puu/pensas mehiläisille tai siis mehiläistarhaajalle, sillä pajunkukinnot antavat mehiläisille tärkeitä ravinteita talven jälkeen. Ovathan ne ensimmäisiä kevään kukkijoita.

Toiseksi pajun kuoresta pystyy valmistamaan köyttä ja se sisältää myös lääkinnällisiä ominaisuuksia. Itse en ole kokeillut valmistaa kuoresta kipulääkettä, mutta kyllähän sekin pitää jossakin vaiheessa kokeilla. Onneksi kivut eivät ole pahemmin vaivanneet :). Pajunkuorella värjätään myös lankoja ja parkitaan nahkoja.

Ja kolmanneksi paju on loistava materiaali punontaan ja sillä saakin tehdyksi vaikka mitä isoa sekä pientä.

Metsänmehiläiset ahkerana.

 Kotikanalasta on muutakin hyötyä kuin herkulliset, tuoreet ja eettiset munat. Sen lisäksi että kanojen seuraaminen on varsin terapeuttista ne ovat viihdyttäviäkin. Kanalauman touhut ovat useinkin kuin suoraan saippuaoopperasta ja herkkumadon kiinni saanut kananen käynnistää joka ikinen kerta hurjan amerikkalaisenjalkapallo matsin :D. Siis viihdettä, penkkiurheilua ja terapiaa.

Ja näiden edellämainittujen lisäksi ovat kovia tyyppejä hoitamaan kompostia, kääntämään maata ja ehkä myös hyviä hernekylväjiä :).


Mutta nyt pitänee lopetella tietokoneen näpyttely, ukkoskuuro on juuri saapumassa talon päälle, joten ei parane pidellä sähkölaitteita päällä.


Lämpimiä toukopäiviä toivotellen!

~Tanja

 P.S Ei sitten ehdittykkään sähköjä sulkemaan kun jo salama tuli ja räiskähti :/. Meni siinä hötäkässä modeemi. Aina ei voi voittaa tai jotain...

Mansikat mielessä

Nyt meillä on sitten mansikkamaa :). Ei kovinkaan iso sellainen, mutta tästä on hyvä jatkaa. Ensin katsotaan tämän kesän sopivatko nuo mansikkalajikkeet meidän metsätontille, ja jos sopivat niin jokaisesta kasvuun lähteneestä mansikantaimesta saadaan yksi lisäystaimi loppukesällä. Joten jos oikein hyvin käy, kesän lopulla mansikantaimia on nykyisen neljänkymmenen sijasta kahdeksankymmentä :). Ja ne "ylimääräiset ei-priimataimet", joita myös joka kesä mansikoilta saadaan, pääsevät nuorien hedelmäpuiden alle kasvamaan ja levittäytymään. Mansikat ovat mahdottoman hyviä peittokasveja ja näistä mansikoista sitten uskaltaa käydä hiukan lehtiä napsimassa tee ja salaattiaineksiksi ;).

Ensin oli peltotilkku jossa viimekesänä kasvatimme olkien/lampolapahnojen päällä perunaa. Maa oli siis hiukan pehmentynyt ja saanut humuskerrosta.

Haralla sitten vain muokkailin leveähköjä mutta melko matalia mansikkapenkkejä. Näin sain pieneen tilaan mahtumaan vähän enemmän. Kapeisiin käytäviin laitoin pihalta haravoitua katetta (sisälsi havuja, lehtiä jne.).

Mansikkapenkkit saivat kanalasta palanutta pehkua ja tuhkaa puuhellasta. Päälle vielä lisäsin paksun kerroksen olkea. Itse olen aikaisemminkin käyttänyt olkea mansikkamaan katteena ja olen siitä pitänyt. Mansikat pysyvät puhtaina, maa kosteana ja lämpimänä. Toiset saattavat tätä pitää sottaisana tai epäsiistinä, minusta se on ihan idyllistä ja samalla maa saa myös lisää humusta :).

Kuopuksemme oli suurena apuna mansikanistuttajaisissa.

Mansikat istutettiin siksakkiin, tämän takia siis leveät penkit ;). Suoraan riviin istuttaessa taimiväli on noin 30cm, siksakkiin laitettuna noin 20cm. Näillä neljälläkymmenellä taimella saatiin täytettyä kaksi riviä, kahteen tyhjään riviin sitten laitetaan kesällä jotain väliaikaisesti kasvamaan, ehkäpä joitakin yksivuotisia yrttejä (basilikaa jne.).

Lumotar kukkii :)

Mittausapurina toimi pihalta löytynyt keppi.

Nyt sitten kastellaan ja hoivataan sekä toivotaan lämpöisiä päiviä. Kesä näyttää mitä tulee vai tuleeko mitään. Satoa ei nyt tietenkään tänä vuonna saada, ihan kiva jos edes maistiaisia tulisi. Kunhan nyt vain viihtyisivät ja antaisivat satoa tulevina vuosina :).



Taimikasvatus on nyt kiireisimmillään. Maissintähkät pääsivät myös multiin ja lämpölavoille. Basilikat ja muutamat muut yrtit pitäisi koulia isompiin ruukkuihin ja pitäisi tuo loppu peltokin käydä muokkaamassa kuntoon. Töitä siis riittää. Onneksi luonnosta saa myös tuota ilmaista ravintoa, kunhan sitä vain viitsii käydä hakemassa :).

Nokkosta pussi päivässä!

~Tanja

Hetkiä puutarhassa

Eilinen vierähti mukavasti mullassa myöriessä, aurinkokin iltapäivästä alkoi lämmittämään ja käki jaksoi kukkua aamusta iltaan :).

Alkujaan päivä oli tarkoitus kulua villoja pesemällä, mutta en sitten lopulta saanut aikaiseksi vesiä lämmittää. Mutta tulipahan jotain muuta tärkeää tehtyä kuitenkin.

 Laitoin lämpölavan täydeltä kurpitsaa ja avomaankurkkua kasvamaan. Tänä vuonna kesäkurpitsaa on odotteilla kahta eri lajia; vihreää perinteisen mallista Zubodaa ja vaaleaa kiekkomallista Patissonia. Molempia on kasvanut aikaisempinakin vuosina ja on hyviksi meidän tilkulla koettu :).

Kesäkurpitsojen lisäksi multiin pääsivät Big Maxi- jättikurpitsan, Öljysiemenkurpitsan ja Avomaankurkun siemenet. Öljysiemenkurpitsa on uusi tuttavuus, saa nähdä miten se täällä kasvaa.

Yöt ovat vielä arvaamattomia, siksi suojaan lämpölavat vielä varmuudeksi juuttikankaalla.

Varhaissipulit kasvavat jo mukavasti autonrenkaassa.

Viime vuotiset valkosipulit ovat lähteneet kovaan kasvuun, rikkaruohoista huolimatta.

Tänä keväänä näitäkin sitten jo saa syötäväksi, siis parsaa. Nam!

Lipstikka yllättää joka kevät rehevällä kasvulla.

Piparminttua

Viime keväänä keräilin pitkin tonttia herukan villitaimia. Nyt ne sitten pääsivät oikeille paikoilleen puutarhaan. Herukat ovat mahdottoman sitkeitä ja antavat pienellä vaivalla ison sadon.

Meidän näistä herukoista ei kylläkään yhtään tiedä minkälaista marjaa antavat, mutta olen optimistinen, en ole ikinä vielä maistanut pahan makuista herukkaa :).

Tästä on jo tullut joka keväinen tapa. Enkä ole siitä yhtään iloinen. Miten vaikeaa voi olla löytää pihalta sellainen kohta jossa nämä maa-artisokat voisivat kasvaa vuodesta toiseen? Joka kevät nämä kaivan paikaltaan ja etsin niille uuden kasvupaikan ja seuraavana keväänä totean ettei tuo paikka nyt yhtään ollutkaan hyvä, tai että siihen nimenomaiseen paikkaan pitäisikin kasvattaa joku muu kasvi. Itseäni vain saan tästä syyttää. Ehkä tänä keväänä niille vielä sen hyvän paikan löydän.

Maa-artisokka on myös yksi suosikeistani, nekin kun kasvavat melkein itsestään ja antavat hyvän sadon. Näistä ei niin välitä sepänkuoriaisen toukatkaan joten sato on ollut hyvää vaikka vanhalle nurmelle olisi kasvupaikan laittanut. Meillä on perunan kanssa ollut hyvin paljon ongelmia tuosta toukasta. Vähemmän onneksi enää täällä uudessä kodossa.

Tässä myös yksi kasvimaamme epäonnisista. Muuttaessamme tänne toin mukanani raparperinhaaran ja sille piti nopeasti keksiä jokin paikka. Niinpä en sitä kauhesti pähkäillyt vaan katsoin vain maata että missä olisi sellainen rikkaruohoton avoin kohta. No ei ole ihme että tämä kyseinen kohta on hyvin avoin, siinähän kasvaa ISO koivu. Tämä raparperi on kuitenkin sinnitellyt ja antanut joka kesä hyvää satoa. En ole sitä sitten siitä poiskaan siirtänyt, kanalasta vain olen hiukan pehkuja tarjonnut ja jakanut juurta pitkin tonttia.

Ilmaisen ruuan aika on jälleen myös koittanut :). Pihalla kasvaa siellä täällä nokkosta ja sitä nyt olen päättänyt kerätä joka päivä ainakin tuollaisen pussillisen. Tuosta pussillisesta saan tehtyä 3-4 perheateriaa ja nokkoskeittoa kahden päivän hengenpitimiksi. Pussillisen keräämiseen menee aikaakin vain 5-10 minuuttia. Eilen valmistui nokkosista ja hirssistä ateria (oli siinä viime kesäisiä papuja ja herneitäkin joukossa) ja loput nokkoset laitoin kuivumaan. Tällä tavalla uskoisin nokkosvarastojen ainakin täyttyvän talven varalle vähän kuin huomaamatta :). Myöhemmin kesällä sitten pitää muistaa vielä kerätä nokkosensiemeniä talteen.

Nokkosten lisäksi nyt kannattaa kerätä voikukanlehtiä ja kukkia/mykeröitä, koivunlehtiä, mustikanlehtiä ja kukkia ken raaskii, mesiangervonlehtiä, koiranputkea, vuohenputkea, siankärsämöä, poimunlehteä ja pian näyttäisi ainakin täällä meillä kuusen- ja männynkerkkiäkin saada.

Tänään on suunnitelmissa muokata yksi peltoläntti mansikoille sopivaksi. Meillä oli tänne muutettaessa mukana pieni määrä mansikantaimia, Polkaa. Mutta se lajike ei täällä metsässä oikein menestynyt. Siihen iski heti ensimmäisenä kesänä härmä ja lähes kaikki taimet kuolivat seuraavaan kevääseen mentäessä.

Muina kesinä olen siirrellyt metsämansikan taimia kävelyreiteiltä puutarhaan mutta jotta mansikkaa saisi tarpeeksi meidän perheen tarpeisiin saisi ahomansikkaa olla melkoiset määrät kasvamassa. Siksi siis uusi yritys eri lajikkeilla. Tällä kertaa kokeilussa on Lumotar ja Honey.

Siispä toivotan tehokasta päivää jokaiselle!

~ Tanja

Makeannälkä

Tervehdys kaikille :). Olen uusi kirjoittaja tässä blogissa ja nimeni on Tanja. Toista blogiani voit käydä kurkkimassa täällä.

Ajattelin näin ihan ensimmäisellä kerralla kirjoittaa hiukan makeannälästä, joka ainakin minulle on varsinainen ongelmanjyvänen ainakin välillä. Tiedän että ruokavaliolla ja totuttautumalla siitä pääsisi eroon, mutta kun se ei ole niin helppoa. Minulla pääsee todella usein unohtumaan ruokailut jolloin makeannälkä sitten taatusti iskee päälle. Ja ei, minulle ei toimi tässä tilanteessa että söisin sitä ruokaa, kun makeannälkä iskee ruokailun jälkeen kahta kovempana päälle. Toinen syy makeannälän hyökkäykseen on huonosti nukuttu yö, minkäs sillekkin sitten voi? Pyytää kumppanin antamaan nuijanukutuksen, ehkä ;).

Minulle itselleni on makeasta vieroittuminen muutaman kerran onnistunut vain totaalikieltäytymisellä, mutta sitten tulee ne Joulujuhlat ja Äitienpäivät ja ties mitkä kissan kummin kaiman kihlajaiset joissa kirjaimellisesti pakotetaan maistamaan ainakin yhtä konvehtia tmv. Sen jälkeen oma itsekurini ei yleensä ole enää pitänyt ja jälleen kärsitään makeanhimosta :/.

Omavaraisuuteen pyrkiessä tämä ongelma on korostunut, sillä tuntuu nurinkuriselta kärvistellä suklaalevyn vuoksi kun sitä ei oikeasti tarvitse. Siksipä olenkin nähnyt paremmaksi vaihtoehdoksi valmistaa namut itse, mahdollisimman yksinkertaisista ja lähellä tuotetuista aineksista (mahdollisuuksien mukaan omista aineksista). Ja pikkuhiljaa totuttaa oma ja perheen makuhermot luonnonmakeisiin, eli marjoihin ja hedelmiin. Ehkä jonakin päivänä pystyn maistamaan sokerilla höystettyjä namuja ja toteamaan "ettei se niin hyvää ollutkaan" :).

Mutta sitä odotellessa teille muillekkin vinkkinä pari namureseptiä kokeiltavaksi kun makeannälkä seuraavan kerran yllättää:

Hunajanekut:

(5 isoa tai 10 normaalikokoista nekkua)

1dl kermaa

1dl hunajaa

1dl sokeria

Nekut valmistetaan "tötteröihin" jotka rullataan esim. leivinpaperinpaloista (10cm*10cm). Tötteröiden terävät päät kannattaa taittaa jotta tötterö pysyy koossa. Ja jotta tötteröiden täyttö sujuisi ne kannattaa laittaa pystyyn pullon suihin. Lisäksi tarvitset vielä tikut nekkuihin.

Tai voit valmistaa nekut suoraan paperi/folio/silikoonimuotteihin.

Kaikki ainekset laitetaan paksupohjaiseen kattilaan ja annetaan kuumeta kunnolla. Hämmentää pitää koko ajan, seos palaa helposti pohjaan.

Kermasokeriseosta keitetään noin 20 minuuttia. Seos on valmista kun kylmään veteen tipautettu karkkiseostippa ei veteen pudotessa hajaannu vaan jää kimmoisaksi kuulaksi.

Anna seoksen jäähtyä huoneenlämmössä noin 5 minuuttia.

Lämmin nekkumassa kaadetaan tötteröihin ja annetaan hetki vielä jäähtyä. Kun nekut ovat huoneenlämpöisiä on aika laittaa tikut vielä paikalleen.

Ja sitten annetaan jäähtyä ja kovettua viileämmässä.

Ja lopuksi tietenkin nautiskellaan :).

Fudge/Kola namut:

3dl ruokosokeria

3dl sokeria

1,5dl kermaa

2 rkl hunajaa

1 rkl voita

(1 tl vaniljaa jauhettuna)

ripaus merisuolaa pinnalle

Nämä olivat mitä ehdin kuvattavaksi pelastaa, maistuivat siis ainakin lapsille ja miehelle.

Sekoita kattilassa sokerit, hunaja ja kerma. Anna kuumentua kunnolla koko ajan sekoittaen. Keitä noin 15 minuuttia tai kunnes vesitestissä saat pehmeän kuulan (eli jälleen tipautetaan seosta kylmään veteen ja jos seos ei hajoa vedessä se on valmista).

Sekoita joukkoon vaniljajauhe ja voi. Anna seoksen jäähtyä lähes huoneenlämpöiseksi. Kun seos on huoneenlämpöistä se kaavitaan rasvattuun tai leivinpaperilla vuorattuun muottiin ja pinnalle ripotellaan hieman karkeaa merisuolaa. Aseta muotti viileään.

Kun karkkilevy on jäähtynyt kunnolla se leikataan paloiksi.

Tähän resptiin on helppo lisäillä esim. kuivattuja karpaloita tai puolukoita, ne lisätään samassa vaiheessa kuin vaniljajauhekkin lisättiin.

Olisi hauska lukea millä keinoilla te muut säätelette makeanhimoanne tai millä sen tainnutatte?

Seuraavaksi aion kokeilla tehdä nekkuja ainakin ilman kermaa, ehkä jopa ilman sokeria, pelkällä hunajalla siis. En tiedä onnistuuko se mutta täytyy kokeilla.