Hyvää Yulen sekä Joulun odotusta!

Pahoittelut jälleen postausten jumittumisesta. Kuten muillekin, myös meille osuu elämässä vastoinkäymisiä. Viimeisen postauksen jälkeen minut jälleen irtisanottiin töistäni ja ollaan kärvistelty pienillä rahoilla. Ensimmäinen "kokonainen" kassarahakin tulee vasta seuraavalla viikolla. Mutta kuinka tyytyväinen olen ollut siitä että valitsimme tällaisen elämäntavan. Olemme laskeneet menomme niin alas että meillä ei ole onneksi hätää, työttömyyskassa avustaa vielä jonkin aikaa. En pysty ymmärtämään miten ihmiset pärjäävät kulutuskeskeisessä elämässään kun työttömyys osuu kohdalle?

Kuitenkin, nämä toiset potkut olivat jo liikaa. Oli tilanne maailmalla mikä tahansa, en voi enää nähdä palkkatyötä vaihtoehtona. Miksi ihmeessä vaivautuisin kun tulos on tämä? Motivaation puutteesta ei voi kukaan minua moittia. Matkasin kyseiseen työpaikkaan ensin 1,5 tuntia bussilla ja sen lisäksi reilun parin kilometrin verran kävelyä kunnes olin perillä. Eli päivän pelkkiin työmatkoihin meni 4,5 tuntia + 8 tuntia työtä. En nähnyt elämäni tärkeimpiä ihmisiä kuin hetken joka ilta, vieraantuminen omasta perheestä oli ilmiselvää. Mutta tein työni valittamatta, en ollut kertaakaan töistä poissa koko aikana.

Mutta se ei riittänyt.

Ehkä ongelma oli ikäni tai se että olin perheellinen. Veikkan jälkimmäistä koska olin ainoa perheellinen ja ainoa potkut saanut. Ja en ole mitenkään hirveän sosiaalinen. Enkä todellakaan nuoleskele pomoja. Siinä on jo monta tekijää miksi olen nykyisten vaatimusten mukaan jo lähes työkyvytön.

Noh, joka tapauksessa, kiitän edellistä työpaikkaani. Olin tähän irtisanoutumiseen varautunut jo alusta lähtien koska en ole vuosiin uskonut palkkatöiden pysyvyyteen. Menin tähän työpaikkaan oppimaan kaiken mitä pystyn jotta voin hyödyntää sitä myöhemmin itse oman yrityksen muodossa. Ja nyt minulla on jotain saumaa irtautua tuosta koiran hommasta ja aloittaa alusta kilpailevana yrittäjänä. Asuntolaina on vieläkin maksamatta ja tarkoitus on hoitaa se alta pois jotta täysin omavarainen elämä voi alkaa. Olen toiveikas.

Mutta niin, hyviä uutisia kanssa. Meidän vanhimmat kanat alkoivat vihdoin munia! Nyt jo neljä kananmunaa tallessa ja toivottavasti lisää tulee:

Tämän lisäksi puoliso teki tuossa taannoin lasten ja mummin kanssa omia kynttilöitä mehiläisvahan ja kynttilämassan sekoituksesta:

Sekä omia deodorantteja (ostoaineista kylläkin):

Kaivuuhommat jäivät liian vähälle, mutta osa alueesta tuli käännettyä ennen kuin lumi peitti maan. On pakko tehdä töitä oman yrityksen aloittamisen parissa niin paljon kuin mahdollista ja jostain se aika täytyy repiä. Mutta pienikin alku auttaa kevään töitä. Olen kehittänyt laiskan miehen maankääntötekniikan lapiolla: silloin kun lähdet kaivamaan maata, kaiva tehokkaasti ja uutterasti niin kauan kunnes tekee mieli huutaa suomalainen ärrävoittoinen kirosana ääneen. Sitten lopetat. Menet sisälle, lepäät, syöt vähän ja teet jotain aivan muuta, jos tuntuu myöhemmin että on voimat palautuneet hyvin, palaat takaisin töihin vielä yhden kerran. Sitten sama homma seuraava päivä. Tämä itse asiassa avaa maata ihan hyvin ilman että siitä tulee liikaa traumoja ja inhon tunteita. En minäkään sentään niin paljon siitä tykkää :D. Tätä kun tekee esim. viikon putkeen, on maata aukaistu jo aika hyvä määrä :).

Mutta hmm.. tarkoitukseni oli itse asiassa tulla vain toivottamaan kaikille hyvää Yulen sekä Joulun odotusta sillä menen paussille loppuvuodeksi, ellei nyt jotain aivan mullistavaa kerrottavaa tule mieleen tässä välissä. Omia polttopuitakin on riittänyt jopa tähän asti, ehkä jopa vielä yli joulukuunkin ennen kuin tarvii ostaa muualta. Joten lämmintä ja hillityn lahjapitoista Yulea ja Joulua teille kaikille! :)

Lapiolle töitä

Ajattelin tänä vuonna olla fiksumpi ja aloittaa maan kääntämisen hyvissä ajoin seuraavaa vuotta varten :). Monasti jää sateiden vuoksi syys-loka-marras -ajan maankäännöt tekemättä mutta ajattelin nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää auttaa itseäni keväthommissa käymällä tämän alueen kimpuun hyvissä ajoin:

Kuva on liitetty neljästä kuvasta yhteen, siksi vähän vimpula

Uhoa riittää, vaan katsotaan kuinka pitkälle tarmoa riittää. Töitä olisi monessa muussakin asiassa, mutta niin se vaan menee. Jos ei jaksa niin ei hommat etene. Tämän lisäksi pitäisi kääntää myös muutaman neliön verran mansikkamaatakin. Onhan nämä vähän pieniä aloja mutta jostain on hyvä aloittaa. Jos nämä saa valmiiksi voi sitten alkaa jatkaa muuallekin.

Puolisollakin oli tuossa ohjelmassa marjojen säilöntää, puolukkahilloa ja puolukkasosetta. Oli mukavaa saada taas jotain lisää säilöön kylmäkellariin:

Niin ja tuli tuossa rakennettua ihkaensimmäinen riukuaitakin. Ei missään tapauksessa ohjeiden mukainen kun piti soveltaa puiden määrän mukaan. Muistaakseni jossain ohjeessa luki että "Ohje aidalle joka pitää juuri ja juuri lampaat sisällä". Joten koska meidän lampaat läksi aitauksesta alle puolen tunnin sisään niin se jo kertoo että oma versioni on liian harva :).

Leipää ja villoja

Olipa jälleen melko tavanomainen viikonloppu. Työtä, työtä ja työtä :). Saha alkaa olla teroitusta vailla, uskonpa että saisin laudat hampailla halki nopeammin kuin tuolla umpitylsällä sahalla. Jostain syystä saan myös joka kerta jonkun verta tirskuvan haavan itselleni aiheutettua. Ei auta vaikka yritän olla varovainen. Onneksi ei sentään sahasta tällä kertaa niinkuin yleensä, ne vuotaa ihan hulluna.

Mutta, tänään päätti puoliso keritä meidän pikkuisemman lampaan. Yllättävän paljon tuota villaa irtosikin, kissat tulivat heti tarkistamaan laadun:

Ja tänään oli myös ruisleipien leivontaa... leivontapäivinä melkein toivoisi että olisi vähän kylmemmät säät kun asunto on kuin sauna. Mutta noh, leipä on leipää! Ja nämä ovat todella herkullisia:

Ihan kohtuullisen kokoinen tuo taikinatiinu. Vain puolillaankin ollessa riitti taikina viiteen ruislimppuun ja viiteen reikäleipään :). Vielä tarvitsee odotella pari päivää jälkikypsymistä ennen kuin pääsee iskemään hampaansa niihin :P. Mutta nyt alkaa silmäluomet painaa, on aika levolle.

Pakurikääpää ja kaurajuomaa

Muistan vielä kun tänne muutimme totesin puolisolle että olisipa kiva jos meidän pikkutontilta löytyisi pakurikääpääkin. Olimme katsoneet puita läpi jo jonkin verran emmekä löytäneet mitään siihen viittaavaakaan. Onhan täällä useampi koivu mutta jostain syystä ei moista pakurikääpäistä näkynyt. Mutta sitten löysimmekin sellaisen aivan talomme viereltä! Miten kummassa se oli edes pysynyt niin hyvin piilossa? Nyt kun puuta katsoo niin se näyttää niin selvästi huonokuntoisemmalta kuin muut koivut... ehkä ei ole vain silmä niin harjaantunut. Kaipa se vie aikansa ennen kuin ennen betonin eri sävyjä seuranneet silmät alkavat hahmottaa metsän yksityiskohtia...

No, eipä muuta kuin sopivan kesäisen päivän tullen asetin tikapuut puuta vasten ja puukolla napsautin reilun nyrkin kokoisen pakurikääpän palasen puusta. Samalla tuli pari pienempääkin napsittua mukaan. Paloittelin pieniin osiin ja kuivuriin (ei aurinkokuivainta, ei näillä säillä olisi onnistunut).

Mmm... suurena kahvin ystävänä olen löytänyt sen yhden teen jolla voisin oikeasti korvata kahvin. Se on tikkatee :). Ja tiesittekö että pakurikääpää saa poimia ympäristöministeriön mukaan jokamiehen oikeuksilla? Se alkaa olla niillä rajoilla jolloin tulkintaa on myös polesta sekä vastaan, mutta muistan lukeneeni jostain että se kuuluu oikeuksiin kunhan keräys onnistuu ilman puun vahingoittamista. EDIT: Kuten eräs kommentoija jo nopeasti reagoikin tähän, on myös väitöksiä että kyseinen toimenpide ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Eli jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee.

No mutta siis, jo pelkkä maku ja väri ovat herkulliset ja niin ihanan kahvimaiset, mutta lisää siihen vielä pakurikääpän terveysvaikutukset niin meillähän on varsinaisen ihmejuoman ainekset vain odottamassa kerääjäänsä. 

Hymyilyttää vieläkin tuota päivää muistellessa. Se oli sellaista hilpeää menoa vähän kuin mahlan keruullakin :D.

Tuli tuossa tarpeen ostaa noita viljoja säilöön kun täällä ei niitä mahdu kasvattamaan. Erään jo aiemminkin tutun tilalla tuli tehtyä koukkaisu ja hankittiin sieltä kanojen kaurat ja omiin leipomisiin suurimoita. Näin saatiin isompi satsi vähällä reissaamisella ja näin säilyvät paremmin. Kun itse hoitaa jauhaamisen niin ei tarvi olla niin huolissaan jauhojen päivämääristä. Olisi hienoa sanoa että nämä olisivat ihan omia viljoja mutta valitettavasti näillä varoilla ja tiloilla ei kaikkeen pysty. Täytyy ajan kanssa keksiä jokin vaihtohyödyke niin saisi rahan käsittelyn vähempään :).

Kaurasta oli toisiaan puoliso innostunut tekemään tuota kaurajuomaa (me kun emme juo maitoa). Tuli sen verran iso satsi ekalla kerralla että loppui säilöntäpullot kesken :D. Noh, ainakin tuo kolme litraa juotavaa odottaa viileässä, kaurajuoma on niin herkullista ja tuntuu rauhoittavan vatsaa.

Summittainen ohje kaurajuomalle menee näin:

Noin 2 kourallista kaurasuurimoita liotetaan yön yli. Seuraavana päivänä suurimot huuhdellaan ja keitetään miedolla lämmöllä runsaassa, kevyesti suolatussa vedessä vajaan tunnin. Keitetty seos hienonnetaan tehosekoittimessa tmv. . Lisää raikasta vettä jotta koostmus olisi juoksevaa/maitomaista. Lopuksi neste siivilöidään tiheän siivilän läpi ja maustetaan jos halutaan (meidän juomaan tuli ihan pikkuinen haarukallinen hunajaa ja vaniljaa ripaus). Ja lopuksi valmis joma pullotetaan mieluiten ilmatiiviiseen purkkiin, säilytys viileässä noin viikon.

Normaali päivä ja lisää kesän tapahtumia

Illat menee nopeasti kun ei paikallaan ehdi olemaan. Tänään oli pyykkipäivä ja puoliso oli lämmittänyt hellan valmiiksi jolloin sain samalla myös sokerivedet sekoitettua mehiläisille. Toivottavasti alkaisi surisijoilla olla pikkuhiljaa varastot täynnä...

Viime postauksesta unohdin tosiaan mainita että kesään kuului tällä kertaa myös polttopuiden pilkkomista. Huono aika sille mutta minkäs teet kun kaatoapua tulee silloin kun sitä on tullakseen. Pilkkosin monen monta heittomottia käsipelillä kirveellä, mutta taitaa mennä vielä ostopuiden puolelle. Aika oli kortilla kun oli vain kolmen viikon lomakin.Ja eihän meillä ole vapaana mitään tilaa johon noita puita voisi laittaa muuta kuin tuo kellari. Kaipa ne sinne on tungettava ja toivottava että kosteus ei kasva talviaikaan. Toki uloskin nuo voi pinota mutta ei ne kuivana siellä säily ilman kunnon suojaa. Noh, katsotaan.

Ainiin, tulihan noiden mehiläisten ansiosta myös tuota siitepölyäkin! Harmi että pari pesää oli niin reikäisiä että mehiläiset kiersivät keräimen, joten veikkaan että siitepölysato jäi puoleen:

Näistä saakin mukavasti vahvistavaa ravintolisää kaikkiin tarpeisiin. Harmi että en päässyt propolista keräilemään, ja tarpeeksi vahvan alkoholiliuoksen hankkiminen voi olla hiukasen hankalaa muutenkin. Propolis kun ei liuotu kuin pirtun vahvuiseen seokseen.

Yksi muuten melkoinen totutteluasia oli puolison hankkimat kanoille suunnatut proteiinilisät. Pari purkillista jauhomatoja ja kuoriaisia :D. Kun noiden purkkien reunaa vasten työntää korvansa, tulee väkisin väristyksiä :). Se on varsin vastenmielistä rousketta ja rahinaa.

Mutta nyt painun iltalevolle. Kaiketi jotain unohtui vielä mutta kirjoittelen sitä mukaan kuin mieleen tulee. Tapahtumarikas kesä on ainakin ollut :).

Kesän tapahtumia

Kevät ja kesä ovat olleet uuvuttavan kiireistä aikaa. On niin paljon tapahtunut että tarvii ihan pinnistellä muistellessa että mitä tulikaan tehtyä. Lähes tulkoon kaikki meidän eläimet saivat pentueet. Meidän maatiaiskissamme synnytti kolme suloista pentua:

Kanit taas vaatimattomat 18kpl suloisia pikkupupuja... 

Lisäksi hautosimme kanalauman, nyt tiput mukaanlukien poppoo on kasvanut 18 siivekkääseen  (4 kukkoa,  6 kanaa ja 8 tipua, joista ainakin puolet kukkoja). 

Ylimääräiset kukot karsitaan joukosta pois ettei mene meno aivan hulluksi, joten kissoilla on siis ollut todella hyvät tarjoilut. Sen lisäksi toteutimme toiveemme ja hankimme nuo mehiläiset:

 Sekä puolison kauan haaveilemat lampaat, kolmin kappalein. Kuvassa kesyin linssiludemme, Jörö:

Periaatteessa kaikki aika on mennyt laidunaitausten pystyttämiseen ja kanihäkkien tekoon. Lisäksi piti aloittaa talvitilojen rakentaminen lampaille ja kanoille, joka jatkuu yhä vieläkin. Mukaanlukien mehiläisten hoito jotka kahden ostetun pesän myötä laajenivat parveilujen myötä neljään pesään. Olen lentänyt saappaat jalassa. Ja niin on puolisokin.

Näiden lisäksi palasin taas työelämään alkukeväästä joka vie joka arkipäivä tasan 12 tuntia vuorokaudesta pitkän työmatkan takia jonka onneksi voin tehdä bussilla. Kävelyä silti kertyy 4km per työpäivä joten ei pääse maha kasvamaan :). Tarvii kuitenkin ajatella positiivisesti. Talvi on tuloillaan jolloin pääsee itsekin vähän huilimaan, ehkä silloin tällöin keskittymään omiin harrasteisiinkin :).

Kohti omavaraistaloutta on palannut

Ensiksikin haluaisin pahoitella kaikille lukijoille yhtäkkistä katoamistemppua blogini kanssa. Syyt joita en halua tähän sen tarkemmin kertoa johtivat päätökseeni poistaa blogini näkyvistä joksikin aikaa. Kesän mietittyäni päädyin kuitenkin jatkamaan kirjoittelua.

Pahoitteluni että tilaajat nollaantuivat tämän operaation myötä mutta toivotan kaikki tervetulleeksi uudestaan. Matkamme kohti omavaraisuutta jatkuu vastedeskin.

Koivunmahlan keruuta

Onpas jälleen päässyt aikaa vierähtämään jokunen tovi! Joskus jaksaa kirjoitella ja sitten tulee taas toppia. Mutta nykyisin menee aika jo niin paljon työn ja työmatkan ääressä ettei ehdi kotona kuin syömään ja nukkumaan...

No mutta, tänään vihdoin päästiin kokeilemaan tuota koivunmahlan keräämistä. Se on kumma miten joskus ei meinaa löytyä edes sopivaa muoviputken pätkää jolla saisi valutettua tuota ihmejuomaa astiaan! Mutta sopivan pätkän saatua tuli laitettua reikiä muutamaan isoon ja pieneen koivuun ja katseltiin ihmeissään kuinka ensimmäiset mahlasatsimme valmistuivat siinä vain odotellessa :).

Näistä olisi sitten tarkoitus tehdä simaa ja kokeiluksi myös pieni määrä siirappia, tosin katsotaan kuinka paljon tavaraa ehdimme saada valutettua kun näin myöhään vasta aloitimmekin. Mutta on se niin herkullista lämpimän auringonpaisteen alla nautiskella! :) Pitännee antaa osan simasta käydä vähän pidemmälti niin saa muutaman yömyssyn verran vahvempaa juotavaa :).

Tänään syötiin ekan kerran tänä vuonna ulkoilmassa. Tuntuu niin hyvälle kun linnut laulavat ja tietää että kesä on vasta tuloillaan!

Lämpimiä kevätpäiviä!

Omavaraisuuteen pyrkiviin kohdistuva kritiikki

Ajattelin kirjoittaa tällaisen postauksen ihan vain omavaraista elämää tavoittelevien ihmisten arvostelijoille. Olen törmännyt tähän ilmiöön joka ainoassa nettifoorumissa jossa kysytään omavaraistaloudesta. Mitä vaikeampaa kyseiseen elämäntyyliin on joidenkin ihmisten samaistua, sitä rajummin käydään arvostelemaan. Mikä teitä ihmisiä pelottaa? Joukon kruunaavat ne "asiantuntijat" jotka kertovat näkemyksensä että se on mahdotonta kun asunto/tila täytyy maksaa ja ilman sähköä ei tule toimeen(!) :D. Puhumattakaan siitä että käytämme toisten maksamia verorahoja hyväksi viedessämme lapsia lääkäriin ja neuvolaan, ym. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Joudun nyt huokaisemaan: voi hyvänen aika.

Ensinnäkin, ei tietenkään ole mahdollista saada ilmaiseksi tiloja ellet nyt löydä jotain todella oudon anteliasta maanomistajaa joka haluaa että asut jossain hänen autiotilalla ilmaiseksi pitäen paikkoja kunnossa, taikka sitten saa perinnöksi tilat. Sinä joudut ostamaan ja maksamaan omaisuudesta ja käymään näin olle töissä sen vuoksi! Jokainen joutuu maksamaan veroja valtiolle, esim. kiinteistöveron muodossa. On myös joissain paikkakunnilla pakolliset jätteenkäsittelymaksutkin vaikka kuinka kierrättäisit tai et kuluttaisi. Meillä esim. on näin. Käytännössä täysin omavarainen elämä on mennyt hyvin vaikeaksi Suomessa ja muuallakin juuri esim. verotuksen ja turhantärkeiden virkaihmisten vuoksi joilla ei ole muuta tekemistä kuin todistaa tarpeellisuuttaan työssään keksimällä mitä järjettömämpiä sääntöjä. Mutta ehkä tässä on enemmän ongelmana se että miten ihmiset käsittävät omavaraisuuden? Minulle omavaraisuus tarkoittaa sitä että olen mahdollisimman vähän riippuvainen rahasta. Eli MAHDOLLISIMMAN vähän. Se tarkoittaa sitä että olen valmis tienaamaan muutaman satasen vuodessa pakollisiin veroihin joita ei voi ohittaa + muut kulut mitä voi tulla. En halua olla kiinni tiukassa työtahdissa koko elämääni joka palkitaan irtisanomisilla ja lomautuksilla. En kaipaa kaikkea materiaalia ympärilleni, haluan vain elää rauhassa ja vaatimattomasti. Ja kun perustarpeet on omavaraisesti järjestetty, pystyn tarjoamaan jälkikasvulle turvallisemman ja vakaamman elämän. Ei tarvi pelätä kodittomuutta ja kylmää kun asuntolaina on maksettu ja lämmitys tulee omasta metsästä.

No entä terveydenhuolto? Kyllä, jos käyt kunnan lääkärillä paljon niin voihan sen nähdä niin että olet kuppaamassa muiden rahoja. Mutta tästä ei voi syyttää vain omavaraisuuteen pyrkivää. Monet hoitoasiat sallitaan vain ammattilääkärien suorittamina. Emme voi tehdä kaikkia hoitotoimenpiteitä siksi koska se on laitonta. Me emme vain saa harrastaa kirurgiaa ja ties mitä puoskarihommaa itseksemme. Korkeintaan voimme käyttää luonnonlääkitystä. Mutta tiesittekö että parhaillaan raharikkaat lääkefirmat pyrkivät saamaan luonnonlääkityksenkin joko apteekin hyllyille tai kiellettyä kokonaan? Se jos mikä polttaa kapitalistin persettä on tieto siitä että joku pärjää omillaan eikä tuo rahoja luokseen. Muutenkin suurin osa sairauksista ja vaivoistamme johtuu nykyään yhteiskunnan tahdista/arvoista, teollisuudesta ja vääristä ruokailutottumuksista. Jos kulutamme vähemmän ja syömme terveellisemmin, lääkäripalveluiden tarve vähenee. Koululääketieteen perustaja Hippokrateskin sanoi "Ruokasi olkoon lääkkeesi". Jos syöt roskaa niin miksi kuvittelet muuttuvasi? Maailma ei kuitenkaan ole ilmaltaankaan enää puhdas joten ikäviä ja rajujakin sairauksia voi tulla eteen, silloin joudumme turvautumaan lääkäripalveluihin. Mutta nämä ovat nykyajan/elintasomme vitsauksia, ne johtuvat meidän toimistamme. Jatkuva ulkomailla remppaaminen on tuonut loisia ja bakteereja maasta toiseen, tehtaan pukkaavat myrkkyjä vesistöihin ja ties mitä. Näihin voimme vaikuttaa vähentämällä kulutusta ja turhaa mukavuudenhakuisuuttamme. Ja ei, en ole ikinä matkustanut lentokoneella. On mahdollista pysyä yhdessä maassa ja olla onnellinen. Voi olla että joudun työn takia sen vielä tekemään koska it-alalla on lähes mahdotonta pysyä Suomessa. Se on kyllä aika naurettavaa.

Ja mitä itseeni tulee, en ole käynyt lääkärissä viiteen vuoteen. Tähän ei olla laskettu sitä että työpaikat joissa olen työskennellyt, ovat vaatineet lääkärintarkastuksen työsuhteen alkamisen yhteydessä, eikä myöskään hammaslääkäriä. Olin jopa töissä paikassa jossa firma olisi maksanut kaikki lääkkeeni. Harmi että koko kolmen vuoden aikana minulla ei ollut mitään tarvetta kyseiselle edulle. No kävin silti hammaslääkärissä. Se johtui karkin syömisestä ja stressistä jonka vuoksi narskutin muutaman hampaan halki. Miksi stressiä ja karkkia? Minulla oli stressaava työ ja minut irtisanottiin 3 vuoden työsuhteesta tuotannollisista syistä juuri kun olin ostanut talon joka vaati perusteellista remontointia. Olen ihminen, minun kesti ymmärtää tilanne että en ole paskan arvoinen firmalle kun hiukasen vaikeampi aika tulee eteen ja hoidin itsesääliä ja stressiä hetken aikaa karkkia syöden ja hampaita pureskellen. Joten miten asian näen, maksoin veroni valtiolle työaikanani ja näin ollen ansaitsin hammaslääkärin palvelut. Ja näen asian myös niin että omaa taloa ja tilaa maksaessa olen maksanut myös veroni valtiolle.

Ja olen löytänyt töitä, talo on vielä maksamatta ja siihen menee vielä n. 4-5 vuotta kunnes velka on poissa. Sitten alkaa oikea omavarainen elämä, hyvin vähillä tuloilla ja ilman kiireitä. Mutta toistaiseksi, kun teen työtä, joudun elämään vähemmän omavaraisesti työroolissani koska en voi mennä toimistolle omissa lampaalle haisevissa karkeissa villavaatteissa, huopikkaat jalassa ja nauris kädessä. Se voi olla joillekin liikaa. Joudun myös käyttämään hajustetta kun jotkut ihmiset järkyttyvät kun tuoksuu koivuklapit vaatteissa. Mutta toivottavasti tätä tarvii pelleillä enää vain ne 4-5 vuotta :).

Sitten vielä tuo sähkö. Kyllä, ilman sähköä voi elää, sitä ei tarvitse mihinkään tarpeelliseen. Vanhat talot lämpenevät puilla ja samoin käyttövedetkin. Näin meilläkin. Ainoa johon sähköä tarvitsemme on viihde. Se on täysin itsestämme kiinni mistä haluamme luopua. Meillä on esim. led-lamppuja. Ne voimme halutessamme korvata kynttilöillä. Ja kynttilät saamme mehiläisvahasta, ja mehiläisvahan mehiläisistä. Sydänlanka itse valmistetusta langasta. Loput sähköä vaativat laitteet ovatkin yksi tehosekoitin, tietokone ja pelikoneet (lapset tykkäävät pelata joten sallimme sen niille parina kertana viikossa). Tietokone on laskujen maksua varten, omien työasioitteni sekä tiedon hakuun. Se on enimmäkseen viihdettä varten. Laskut voi vielä maksaa pankissa vaikkakin vaativat lisämaksua siitä. Miten monta laskua uskotte eteen tulevan silloin kun elät omavaraista elämää? Jääkaappia ei tarvitse, sitä varten oli jo aikoinaan maakuopat ja kellarit. Pakastamisen voi korvata hillostamisella ja kuivaamalla.

Mutta joo, en jaksa enempää. Jos jollain on kysyttävää tai arvosteltavaa, voi laittaa kommenttia. Ja pahoittelut jos pahoitin mieltänne, on vaikea puhua tällaisista asioista ilman että tunteet lämpenee. Puheestani tapaa tulla kovin purevaa kun alkaa ottamaan päähän. Joskus vain menee kuppi täyteen kun ihmiset puhuvat eivätkä ota asioista selvää :).

Kaikkea hyvää omavaraisuuteen pyrkimisen parissa!

Maailman pienin kylpyhuone?

Lupasin aiemmissa postauksissa näyttää kylppärimme kun se on valmis. Kylppäri valmistui jo ennen Joulua, mutta en ole jaksanut tehdä siitä esittelyä vielä. Eli tässä se on:

Ei se kyllä ihan vieläkään valmis ole, puuttuu vielä ammeen kylmävesihana ja muutama huoneen sähköjohto tarvii kiinnittää nätimmin (kuivakäymälän tuulettimen sähköjohto ja keittiöön menevä sähköjohto). Vesihanaa ei varsinaisesti ole ollut tarpeeseen koska keittiön hana on heti oikealla olevan seinän takana. Sieltä ollaan kylpy- ja pesuvesi kannettu. Kylvyn järjestäminen on koko päivän homma, joten sitä harrastetaan harvemmin. Se vaatii sen verran lämmitettyä ja kylmää vettä kantoon että ei sellaista viitsi useasti touhuta. Yleensä tuo tapahtuu leivontapäivinä jolloin hella on monta tuntia kuumana. Normaalipäivinä riittää yksi ämpärillinen tai pari lämmintä vettä pesuun ja vesikauha.

Niille jotka kavahtavat kuivakäymälää sisätiloissa, voin sanoa että se ei haise. Tuuletin hoitaa hajun poiston tehokkaasti ja on haju pysynyt poissa ilman sähköäkin. Meillä sisävessa on pääosin öitä varten. Pönttö on myös erotteleva, takana menee letku alakerran säiliöön jonka voi tyhjentää painevedellä vaikka lannoitteeksi.

Oviaukko on muuten näkyvissä kuvan vasemmassa alalaidassa. Siitä saa kuvan kuinka pienestä tilasta on kyse. Kun amme on tuon mallinen ja korkea, eikä ole suihkua, vesi ei pääse läikkymään pitkin pintoja. Itse asiassa tarvii reuhota oikein kunnolla jotta saa pisaroita edes seinille.

Mutta tällä pärjäämme loistavasti.

Mehiläishoitokurssi

Vaikka tuosta omavaraisuuden oppikirjasta löytyy tietoa myös mehiläisten hoidosta, ajattelin kuitenkin osallistua tuollaiseen kurssiin. Enemmänkin siksi koska kyseinen kurssi tarjoaa kenttätyötä mehiläisten parissa, sitä kun ei kirjasta saa irti.  Ja lisäksi mehiläiset kun eivät laumana ole mitään ihan turvallisinta sakkia kokemattomalle, on hyvä olla jotain ohjattua toimintaa selkänahassa ja käytännön vinkkejä niiltä jotka ovat tehneet töitä mehiläisten parissa jo vuosia.

Joissain paikkakunnilla pidetään näköjään jotain teoriakursseja jotka ovat kyllä aika hyödyttömän kuulloisia. Ihminen oppii aina tekemällä parhaiten. Ja mielelläni kokeilen ohjatusti kävelyä mehiläisparven keskelle, onpahan joku valmiina ruiskuttamaan vettä päälle jos eivät mehiläiset minusta tykkää :).

Mutta oli tämä kovin epätavallinen päätös itseltäni. Etenkin kun olen niin epäsosiaalinen :D. Vierastan ihmispaljouksia ja sen mukana ilmenevää laumakäyttäytymistä. Mutta enköhän tuon kestä, tietoa on tullut paljon ja se on tarjottu kiinnostavalla tavalla. 

Odotan innolla käytännön kokemuksia!

Kuulumisia, elossa ollaan!

Pitkän paussin jälkeen ajattelin pistää postauksen ihan vaan merkiksi että elossa ollaan :). Talvi on niin tylsää ja masentavaa aikaa, etenkin jos ulkona sataa vettä ja on vain pimeätä. Nyt pakkasilla taas on sen verran tekemistä lämmityksen kanssa että ei ehdi kiukuttelemaan.

Nyt kun vihdoin päästiin näihin alle -20 asteen pakkasiin alkaa talon lämmityskykykin olla kunnon testissä. Vasta nyt olemme joutuneet turvautumaan tuohon kolmanteen tulisijaan. Lämmittämiseen menee useampi tunti kun aamun 13 asteen tuntumilta lähdetään lämmittämään. Iltaan mennessä on jo mukavat 20 astetta, joka on mielestäni sopiva kylmää yötä varten. Pitää vain olla lämmin yöpuku yllä, verhot ikkunoiden edessä sekä sisäeteiseen yhdistyvät ovet suljettuna, koska siellä ei ole lämmitystä ja kylmä ulkoeteinen on vieressä.

Tänään pitääkin sitten mennä pilkkomaan noita varalle laittamia puurunkoja polttopuiksi. Kesällä tilaamani 15 heittomotin puukuorma alkaa huveta näissä pakkasissa melkoisen nopeasti.

Vesiputketkin uhkaavat vihdoin jäätyä, aamulla vesi kulki hiukasen laiskasti kunnes virtaus sai voiton. Pitää käydä laittamassa putkien ympärille isot määrät pellavaeristettä ja yöksi hana tiputtelemaan niin ehkä ei jäädy umpeen. Eilen tarkistin että kellarissa oli näillä pakkasilla lämpötila pysynyt nollan tienoilla joten ei mikään iso hätä sen suhteen. Toki maa jäätyy koko ajan syvemmältä ja varmasti heijastaa sen kellariinkin joten täytyy alkaa miettimään konsteja sen lämmittämiseksi. Jos oikein mahdoton hätä tulee niin laitan aiemmin kanalassa käytetyn lämpölampun putkien lähelle palamaan, eiköhän se auta. Toivottavasti ei ole tarpeen, vihaan sähkölaskuja...

Niistä tulikin mieleen että viime kuun sähkön kulutus oli "huimat" 190 kWh :). Tämä tarkoittaa sitä että kuukausittainen sähkölasku on niin pieni että firma jolta sähkö ostetaan yleensä siirtää yhden kuukauden laskun seuraavan laskun yhteyteen kun perittävä summa on liian pieni. Mutta Fortum kyllä laskuttaa joka kuukausi. Ja se johtuu tuosta naurettavan kalliista siirron perusmaksusta. Eli joka kuukausi menee n. 20-30 euroa Fortumille ja joka toinen kuukausi n. 20 euroa sähkön myyjälle. Oma voimala alkaa kuulostaa koko ajan paremmalta...

Oletteko muuten koskaan syöneet oikein kunnon kovaa leipää? Pitäisiköhän seuraava kovettunut leipä paistaa köyhiksi ritareiksi kun ei meinaa veitsikään enää purra...

Mutta näin siis täällä, puulämmityksellä pärjää pienessä talossa varsin hyvin kunhan on valmis pitämään hieman enemmän vaatteita päällä. Joskus leipä täytyy leikata kirveellä kun nykyiset veitset ei kestä ja lämpö tulee tekemällä ja ja ja... sitä rataa. En osaa sanoa milloin seuraava postaus tulee, riippuu niin mielialasta joten siihen asti mukavaa talvea!