Omenan kuivatusta

Näin hyväselkäiseksi syntyneenä tulee ajoittain päiviä jolloin se sanoo *naps* ja sitten mennään kuin keppiin sidottuna muutama päivä :/. Ajattelen tätä kuitenkin silleen positiivisena asiana että impulsiivisena ihmisenä kun en pääse reuhoamaan joka paikkaan ilman mitään suunnitelmaa, näinä hetkinä joudun olemaan paikoillaan ja ajattelemaan enemmän. Lisäksi on hyvä syy tehdä niitä vähemmän houkuttelevia asioita kuten esim. omenien lohkoamista kuivatukseen:

Voi että kun joskus löytäisi jostain kunnon kokoisen astian eikä satoja pikkupurkkeja ja pussukoita.

Näiden lisäksi olen kovasti miettinyt lehmän hankkimista pihalle jolkottamaan. Kunnon vanha maatiaislajike joka tarjoaisi kovassa suosiossa olevat maitotuotteet omiin tarpeisiin. Maitoa ei tule muuten juotua mutta juustoa ja voita menee ja paljon :/. Itse asiassa tuossa omavaraisuuden oppikirjassahan lehmän hankintaa puolusteltiin siten että vaikka lehmä saisi syötävää omasta maasta vain kesän ajaksi, ostettu heinä on ostettuihin maitotuotteisiin nähden halvempaa (ja maito tietysti laadukkaampaa kun sitä ei olla käsitelty riistofirmoissa). Lisäksi lehmän pitäisi olla tiineenä n. vuoden välein jotta maitoa tulisi mahdollisimman tasaisesti jolloin kanta kasvaa ja joutuu myymään vasikoita pois tilanpuutteen vuoksi joka itsessään voi auttaa heinän hankintakuluissa. Kuulostaa hirveän kaavamaiselta mutta eiköhän siihen jonkinlainen tuntuma ja tasapaino syntyisi ajanmyötä. Ainakin se rutinoisi elämän kun lehmä pitäisi lypsää ainakin se kaksi kertaa päivässä, mutta eipä tässä ennenkään olla hirveän paljon liikkeellä oltu kanojen ja pupujen vaatiman hoidon vuoksi :). Eikä meitä juuri reissaaminen ole hirveämmin kiinnostanut.

Mutta tällaista tänään ja palailen lepäämään tuon kirotun selkäni kanssa.

Sukulaisten vierailu

Jälleen yhdet synttärit takana. Talo täyttyi ääriään myöten vieraista mutta hyvin mahtuivat talon koosta huolimatta :). Eilinen päivä oli akkujen latausta. On uskomatonta kuinka paljon sotkua n. 10 lasta ja 10+ aikuista saa aikaiseksi :). Tiskit täytyisi hoitaa loppuun ja sitten jatkaa remontointia.

Kaikki sukulaiset ei ymmärrä meidän maailmankatsomustamme vaikka kyllä ovat kohteliaita ja yrittävät :D. Minulta kysyttiin varmaan kymmenen kertaa että onko meillä lämminvesivaraajaa vielä? Tai miten aiomme suihkutella? Ajattelimmeko liittää sähköpatterit ennen talvea vai ostaa ilmalämpöpumpun? Koetin parhaani mukaan selittää että sähköä ei haluta käyttää. Sitä on tarkoitus vähentää niin paljon kuin mahdollista, etenkin riippuvaisuus siihen on tarkoitus katkaista. En ole edes yrittänyt selittää pyrkimyksistämme omavaraisuuteen, ei se maksa vaivaa. Yksi asia jonka kaikki kyllä huomasivat ja ymmärsivät oli asunnon pintaremontti joka miellytti silmää :D. Uskallan aina luottaa puolison mielipiteisiin sisustuksen suhteen vaikka meillä on joskus vaikea ymmärtää toisiamme :D.

Ulkohuussista ei tullut kummempaa kommenttia. Veikkaan että aikuiset eivät olleet innoissaan mutta lapset sanovat mielipiteensä suoraan. Siellä tytöt ja pojat kävivät omissa laumoissaan vähän väliä ja eipä juuri mitään vakavempaa kuulunut. Eräs täysin kaupunkilainen tyttö totesi vain että teillä on kauhian hankala vessa (ja myös että meillä on tulipalo keittiössä = hella :D). Kaikki lapset ymmärsivät ulkovessan ja sen vieressä olevan pesupisteen. Aikuisilla taas oli selvästi vaikea ymmärtää että keittiössä tulee vain kylmä vesi. Sekin kyllä on käsille lämmintä pesuvettä kun kupariputket menee hellan yllä ja näin tulee lämmityskaudella parin litran verran lämmintä vettä. Juomavettä täytyy sitten hiukan juoksuttaa että viilenee.

Yksi ääneen lausumaton selvä mielipide oli se että hellan miellyttävästi huokuva lämpö oli kaikkien mieleen. Suurin osa vieraista pakkautui juuri hellan läheisyyteen vaikka tilaa ja lämpöä olisi ollut muuallakin. Mutta kuuman hellan lähellä on vain mukava olla ja ulko-ovelle kantautuva lämpimän kahvin tuoksu vaikutti selvästi kaikkiin.

Riippumattomme jakoi mielipiteet selvästi kahtia :D. Nukumme siis tilansäästön ja mukavuudenkin vuoksi kaikki riippumatoissa. Joka lapselle oma ja meille aikuisille yhteinen. Kaikki neliöt tulee helposti käyttöön joka aamu viikattuamme riippumatot rottinkiarkkuun iltaa odottamaan. Toki asuntoon löytyy normisängytkin varastoituna mutta nämä riippumatot ovat lastenkin mielestä paremmat. Jaettu riippumatto vaatii kuitenkin totuttelua kun silloin nukutaan yhteisymmärryksen voimin :). Ja joku nyt luultavasti ajattelee että se on rasittavaa selälle. Voin erittäin huonoselkäisenä ihmisenä sanoa että selkäni ei ole vuosiin voinut niin hyvin kuin riippumatossa nukkuessani. Yleensä sain normisängyssä kipuja ilman mitään järkevää syytä joka nyt selvästi viittaa huonoon nukkumisasentoon, riippumatossa kun ei vatsallaan pysty nukkumaan. Lisäksi nuo ovat helppoja pestä ja kuivuvat nopeasti.

Että sellaista tällä kertaa :D. Oli kivaa huomata että tänään kävi veto myös talvipeltien kautta, nyt saadaan varausta myös muuriin kun ilmatkin kylmenevät.

Kiireinen eilinen

Eilen tehtiin kattohommia ulkorakennukselle. Oli vanhat huovat rispaantuneet niin pahasti että anopin mies otti tehtäväkseen tulla auttamaan asian kanssa. Tarvikkeiden tarjoilijaksi tarjoutui puolison veli. Kolmeen mieheen homma eteni melkoista vauhtia, uusi katto valmistui neljässä tunnissa. Mukava tehdä tällaisia hommia kun mukana on kokenut remonttimies. 

Päivän päätteeksi laitoimme kiinni vielä korjatun uloimman ikkunan keittiöön. Ainut korkea kohta asunnosta ja odoteltiinkin sopivaa väliä (ja apua) jotta ei juuri vaihdettu lasi hajoaisi uudestaan. Nyt kelpaa talven tulla.

Samaan päivää pitää mahtua myös jotain kivaakin, joten päätin petsata ja vahata sen kaivertamani lääkekaapinkin. Kahvaa en ole vieläkään saanut aikaiseksi hakea tuolta metsästä mutta alkoi ärsyttämään tuo vaalea sävy joka aiemmissa postauksissa näkyykin. Nyt väri on enemmän omaan makuun ja kiilto tasaantuu kunhan yltiömäisesti käytetty vaha kuivuu:

Ulkona sataa oikein kunnolla joten päivän puolukkaretki pitää lykätä kun ei löydy kunnon sadevaatteita. Ja joka tapauksessa tänään jatkuu lattiaremontti. Vierivä kivi ei sammaloidu :)

Lisää satoa

Kovasta kiireestä huolimatta jotkut istutukset ja kylvöt ovat onnistuneet todella hyvin. Papuja viljelemällä ei ainakaan pääse nälkäkuolema yllättämään. Ja tomaatitkin tuntuvat olevan riittoisia:

Olohuoneen lattiasta jäi vielä n. 1/4 osaa tekemättä mutta oli stoppi tarpeenkin, muuten liikkuminen olisi ollut tuskallista.

Tänään taas lattian tekoa

Ajattelin pyrkiä tekemään tällaisia lyhkäisiä postauksia, jos vaikka siten saisi enemmän päivitettävää. Kuvia ei kyllä tällä tavalla paljon tule, mutta onpahan eloa blogissa muuten :).

Tänään siis on avattu olohuone rojuista auki ja pitäisi käydä hiomassa about 40 kpl 3 metrisiä lautoja uudeksi lattiaksi olohuoneeseen. Hiosin aiemmin jo 8 lautaa valmiiksi joten ehkä menee vain koko tämä päivä näitä tehdessä. Jouduttuani työttömäksi kesäkuun aikoihin on ollut paremmin aikaa pistää taloa kuntoon. Pistää vaan miettimään kuinka optimistinen olin kun kuvittelin alunperin remppaavani taloa töiden ohella! Huh! Ja en kyllä hio käsin vaan tuollaisella sähköisellä hiomakoneella. Luokittelen sen omavaraisuuden piikkiin koska sain sen lahjaksi :P. No joka tapauksessa sähköisiä välineitä olen tarvinnut, on sen verran työtä ja kiirettäkin. Tyttärien synttärit parin viikon sisällä ja tarvis saada asunto valmiiksi vieraille.

Hemmetin ulkohuusin sisäpinnatkin pitäisi pistää kuntoon kun ovat niin karkeat, vieraat saavat sydärin kun menevät tarpeilleen. Pelkkä ulkohuusikin tekee jo tottumattomalle istumisen vaikeaksi :D.

Niin ja sitten pitäisi tehdä lattian jälkeen omatekoiset hyllyt olohuoneeseen, suuri osa muuttokuormasta on vieläkin pahvilaatikoissa siellä täällä. Ja tietty keittiöön leipomistaso nyt kun sielläkin on lattiat kunnossa.

Puoliso aloitti parhaillaan nyrkkipyykin. Uhrasin muutaman kympin vanhan kunnon pesusoikkoon jotta saa käsin pestä ilman pelkoa että vettä lentää joka paikkaan:

Meillä on myös tuo vanha pulsaattori mutta sen ongelmana on julmetun suuri veden käyttö. Puoliso onkin kaivannut jo koko kesän ajan parempaa soikkoa nyrkkipyykkiä varten. Tarpeeksi isoja kun ei ihan heti löydy. Tämä löytyi huuto.netistä ;).

Polttopuuta myöhemmille talville

Ihan puhki taas. Tänään uhrasin aikaa irtonaisten puuraatojen raijaamiseen tänne piha-alueelle käsivoimin. Olisi tarve saada ne jotenkin säilöön ulos talven yli. Tuossa muutama viikko sitten piti aukoa talon ympäristöä rehottuneista puskista ja puista. Oli muutama puu joiden oksat menivät pitkin kattoa ja olivat näin haitaksi katolle. Oli mukana myös muutama ylimääräinen mäntykin kiitos hävyttömän naapurin (olivat niin kamalia uhkia hänen talolleen ja valitti koko ajan). Kun sanoin aiemmin että naapurin on hyvä olla kilometrien päässä tai ei ollenkaan (tjsp), tarkoitin joka sanaa. Alkoi mennä hermot tuon eläkeläispariskunnan kanssa oikein toden teolla kun niihin väkisin alkuun tutustui. Mutta ei asiasta enempää, naapurisopu syntyy ehkä kun rakennamme 175cm korkean aidan meidän välille ja parhaillaan teetämme uutta pihan sisääntuloa naapurin kanssa vastakkain olevan tilalle. When there's a will, there's a way.

Niin niistä puista, sain vietyä joku 8 kpl n. 2-3 metriä pitkää tukkia tuonne pihan reunoille ja ison kasan paksuja oksia. Sitten hyytyi tahto ja voima. Jälleen yksi litimärkä hikinen t-paita kuivumaan henkariin lähes yhtä märän päällipaidan kanssa. Puoliso kiittää :).

Yhteensä noita puita on pitkin tonttia n. 13 kpl, ja kaikki pitäisi jotenkin saada järkevästi pinottua. Onko kellään mitään hajua kuinka tukit pitäisi sijoitella maastoon jotta eivät lahoa pilalle talven aikana? Ulkovarastoissa ei ole enää tilaa joten pitäisikö niille rakentaa sitten joku väliaikainen katto vai voiko olla ihan au naturel pinossa viiman piestävänä?

Omavaraisuuden oppikirja

Satuin eilen näkemään vilaukselta tuota kovasti suosittua "Tanskalaista maajussia". Hän mainitsi joskus löytäneensä oppaan omavaraisuuteen pyrkimisessä ja pitäneen sitä oppikirjanaan. No tietysti hänen painoksensa oli Tanskalainen mutta päätin asiasta kiinnostuneena lähteä vähän metsästelemään kyseistä opusta. Google translaten avulla sain jonkinlaisen käännöksen "omvaraisuuden oppikirjalle" Tanskaksi ja johan alkoi osumia tulla. En tiedä mahtaakohan tämä kuitenkaan olla sama kirja mutta oli hyvin arvostettu eri kirjakaupoissa (4.5 tähteä viidestä):

On muuten kumma miksi tällaisia kirjoja ei löydy ollenkaan suomennettuna.

Luin tuota opusta muutaman sivun verran ja vaikutti kyllä lupaavalle. Toki kirjoittaja kirjoittaa lähinnä Iso-Britannian olosuhteiden mukaan mutta eiköhän iso osa kirjasta ole sovellettavissa myös tänne meidänkin olosuhteisiin. Vinkkinä vielä että jos googletatte tuota kirjaa, siitä löytyy jostain syystä ihan pdf -versiokin hakutulosten joukossa. En halua linkittää sitä suoraan tänne koska en tiedä miten laillinen kyseinen kopio on ja en ole niin innostunut asiaa selvittelemäänkään.

Muuten huusholliin kuuluu ihan hyvää. Viime päivien kokemukset talon lämmitettävyyden suhteen ovat olleet hyvin rohkaisevia. Talossa on lähes poikkeuksetta säilynyt 20+ asteen lämpötila aamuja lukuunottamatta. Oikeastaan voisi sanoa että on ollut kuuma. Toivon että tilanne säilyy myös talvipakkasilla, tällä hetkellä tuntuu ainakin ihan turvalliselta :). Metsän ympäröimä talo ei kärsi kovasta vedosta ja neliöiden rankka supistaminen ovat tuoneet 10 vuotta kovasti kaivattua lämpöä kotiin. Edellinen töllimmehän sijaitsi keskellä peltoja ja tuuli vei kaiken lämmön mennessään.

Niin muuten kirjoista puheen ollen, en voi tarpeeksi ylistää seuraavaa kirjasarjaa johon törmäsin jonkin blogini lukijan postauksen kautta (anteeksi, en muista enää mikä blogi oli). Kyseessä on siis Laura Ingalls Wilderin kirjoittama kirjasarja uudisraivaajaperheen elämästä yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla. Ensimmäinen kirja "Pieni talo suuressa metsässä" on hiukaisen kankeaa luettavaa mutta kolmanteen kirjaan edetessä tarinointi alkaa olla selvästi sujuvampaa ja mukaansa tempaavampaa. Mutta sitä mukaa kun kerronta paranee, vähenee myös  kirjasarjojen varsinkin alkuvaiheilla vahvasti tarjoiltu "opetusmateriaali". Etenkin enimmäisessä kirjassa kerrotaan yksityiskohtaisesti kuinka perhe valmistaa ja säilöö tarvittavia ruokatarvikkeita ja tekee työvälineitä omavaraisesti. Samalla myös tarinan edetessä näkee kuinka myös he erehtyvät luottamaan liikaa uuden maailman hömpötyksiin ja näkevät hätää kun tekniikka pettää (esim. kuudennessa kirjassa junakuljetukset).

Monasti kirjaa lukiessa on pakko vetää syvään henkeä kun Laura kuvailee preerioiden hiljaisuutta, tuulen suhinaa ruohikossa ja tähtitaivaan kimallusta. Ainoa miinus on välillä liikaakin esillä oleva uskonto ja kirkko mutta itse ateistina pystyin sulattamaan nuo kohdat helposti jättämällä virret väliin ja skippaamalla rukoilut. Kirja on kuitenkin historiasta kertova.

Mutta sen haluan kysyä että miksi kirja on luokiteltu "tyttökirjaksi"? Taidan olla vähän tyttö itsekin sitten :). Kirjat löytää kirjastosta ja käytettynä niitä saa jopa alle kympin hintaankin. Kannattaa tutustua!

Itse tehty tiskipöytä, melkein

Pientä elonmerkkiä tässä antelen, olen vain niin väsy ettei meinaa jaksaa kirjoittaakaan. On kuitenkin jotain tullut tehtyä minkä voi täälläkin esitellä, eli tällainen itse tehty tiskipöytä:

Eli allas tuli ostettua kuten myös kylmävesihana. Oli hauskaa kertoilla putkimiehelle suunnitelmista pelkistä kylmävesihanoista pesuhuoneeseen ja keittiöön :D. Hänellä oli selvästi vähän vaikeuksia ymmärtää miten aiomme peseytyä :D. Heitimme meinaan typerät ajatukset sähkölämmitteisistä vesistä menemään ja valitsimme hellalla lämmitettävän pesuveden. Pesuhuoneesta kuvia ja tietoa vasta kun se on valmis ;).

Vähän kuvaa myös kasvastuksista, eli meidän viinirypäle tuntui ainakin tykkäävän aurinkoisesta paikasta kallion vierellä:

Harmittaa että kesä meni kuin varkain näiden remonttikiireiden vuoksi. Mutta kuten aina, asioilla on myös positiiviset puolensa: kylmenevät ja pimenevät illat tuo tähtitaivaan niin ällistyttävän upeasti täällä esille että meinaa kompuroida öisin wc-reissuilla kun kävelee suu auki katse ylöspäin pitkin sekamelskaista pihaa :D. Täällä syrjäkylällä kun ei ole juuri mitään keinovaloja haittaamassa näkyvyyttä. 

Harmi ettei ole niin tarkkaa kameraa että saisin siitä kuvaa tänne :(.

Kuiviketta ja oman puutavaran tekoa

Olisi varmaan kannattanut odottaa kärsivällisesti että puu kuivuu ennen kuljettamista! Juuri kaatamani puun runkojen raijaaminen sadan metrin päästä onkin kunnon lihaskuntoilua :D. Lautoja kun on tarkoitus tehdä, tein pikaiseen tuollaisen kätevän telineen kuorimista ja halkaisua varten:

Ensimmäistä kertaa tällaistakin työkalua käyttämässä, näyttää kuorivan kaarnan varsin kätevästi:

Ja sivutuotteena tulee kätevästi kuivattavaksi huussikuiviketta. Mäntyähän kovasti kehutaan että karkottaa kärpäset ja muut ötökät. Vielä kyllä tarvitsisi rohjeta kokeilemaan sitä Lasse Nordlundin suosittelemaa sammalpaperia. Silloin nämäkin säästyisivät katteeksi viljelyksille.

Ja mitä olisi kesä ilman grillailua, lapset ja puoliso lupautuivat ystävällisesti kohentamaan tulta jotta vaahtokarkista tulisi mukavan paahtunutta:

Ensimmäinen puu kaatui

No nyt sekin on tehty, eli kaadoin ekan puun :(. Se oli kyllä jo muutenkin notkollaan...

Lapset innoissaan omasta metsiköstä, kuva alkukeväältä

Valitettavasti lapset joutuu etsimään nyt uuden kiipeilytelineen :). Joka tapauksessa puiden kaatoon on totuttava ja nopeasti koska tarvitsee kaataa lämmitystä varten useampikin. Mietin vain että kuitenkin tarvitsisi tehdä noita omia huonekalujakin joten pitää olla varovainen ettei metsikkö päädy täysin nyljettäväksi! Olen myös valmis ostamaan klapit ekalle talvelle jotta ei tule tehtyä hätiköityjä päätöksiä. Puuta on kuitenkin vain tuon hehtaarin tontin verran.

Näistä männynpätkistä ajattelin aloittaa talon sisustamisen, vielä tarvii kyllä odotella kuorintaterää jotta pääsen alkuun.

Vaikka tonttimme onkin perin vaatimaton kooltaan, olen niin kiitollinen siitäkin. Täällä kun kasvaa aivan talon vieressä metsämansikoita ja mustikoita! 

En pysty ymmärtämään tuota nykyistä metsänhoitoa. Naapurin metsää harvennettiin oikein raskaalla kalustolla. Siinä samassa meni koko metsäpohjakin. Onneksi tuo rääkätty metsä ei osu silmään kuin tonttimme rajalla, on kyllä surullinen näky vaikka ei tällä kertaa avohakkuu kyseessä ollutkaan. Mutta nimenomaan tämän takiahan uuden kotimme yhtenä kriteerinä olikin se että talon ympärillä on omaa metsää. Yksi mitä toivoin myös oli se että naapuri olisi mahdollisimman kaukana, ikävä kyllä se ei toteutunut :(. Onneksi oman pihan voi reunustaa aidalla :).

Miten muuten voi olla että kaikki naapurit ovat aina niin järjettömän uteliaita? Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa mitä naapurissa tapahtuu, kunhan ei häiriöksi ole. Kultainen neuvo taitaa olla se että moikataan mutta ei rupatella ;).

Sähköä menee vähemmän

Ollaan nyt sitten jo n. parin kuukauden ajan omistettu nykyinen remonttitalomme. Täällä ollaan tietysti asuttu alkeellisesti heti kun vain mahdollista on ollut :). Talohan on puolet pienempi kuin aiempi ja suurin syy sille on juuri tuo lämmityskulujen vähentäminen. Lisäksi vaikka ennen meillä oli 4 huonetta ja keittiö, niistä oli aktiivisesti käytössä lähinnä keittiö, olohuone ja makuuhuone. Esim. yläkerran yksittäinen huone tehtiin "pojan huoneeksi" kun ei sillä mitään muutakaan käyttöä ollut. Poika vietti siellä ehkä puoli tuntia viikossa ja yleensä vain silloin kun hänelle piti sättiä jostain ja ei halunnut kuunnella enää :D. Eli tiiviisti ollaan eletty koko ajan tilasta huolimatta ja tuskin muutosta tulee nykyisessäkään talossa kuin vasta vuosien jälkeen teini-iän aikoihin. Tarvii katsoa mitä ratkaisuja silloin tehdään tiiviin asumisen suhteen jos nyt mitään ongelmia edes tulee.

Elieli, mitäs kaikkea täällä nyt sitten on ollut? :) No ensinnäkin, talossa ei ole jääkaappia, eikä moiselle ole edes tarvetta. Talo on suunniteltu aikoinaan niin että kellarikerroksessa on kylmäkellari ja vielä erikseen vihanneskellari. Nyt kuumimmilla helteillä kylmäkellarin lämpötila on noussut jo 12 asteeseen joten tarvii seurailla tuleeko siitä ongelmia. Tarkoitus olisi säädellä viileiden ruokien määrää niin ettei niitä tarvitsisi kauaa siellä pidellä.

Pakastin laitettiin samaan tilaan. Sille kyllä on tarvetta kun ei olla mitään jääkuutioita ehditty keräilemään :). Tuotakin voisi joskus testata, onhan se ennenvanhaan toiminut.

Sähköliesi täällä oli ja meni. Se oli ensimmäinen joka vietiin turhana kapistuksena pois. Talossa on tuollainen ikivanha metallinen Leino-hella jota on rääkätty ihan törkeästi. Tarvii kesän aikana muurata rikkinäisen laastiosat kuntoon. Tällä hetkellä uuniin menee tulipesästä kissan kokoinen reikä. No se kyllä toimii ja lämmittää äkäisesti joten hieman vaivannäköä siihen vielä.

Ja sitten tietysti on nuo käyttövedet, viemärit ja olohuoneen porinmatin hormiluukku joka on ruostunut jumiin. Makuuhuoneessa oli sellainen 60-luvulla suosiota saanut polttoöljyuunijokumikälie. Sitä revinkin sorkkaraudalla ja ties millä irti seinästä. Tilalle laitetaan jotain porinmatin kaltaista. Tietty olisi hyvä joku varaava takkakin mutta kellarikerroksen takia ei oikein suuria painoja voi tuohon lattiaan laittaa. Tukemalla tietty mutta katsotaanpa nyt.

No sitten se mikä laittaa ainakin itselleni hymyn huulille on tuo sähkö. Talossa on joskus aikoinaan merkitty vuosikulutukseksi 5000 kWh. Ja se oli vielä sähköpattereilla. Tässä nyt parin kuukauden ajan asusteltua olin aivan hämmästynyt kun ilmoitin sähköyhtiölle lukemia. Kahden kuukauden aikana oli kertynyt vain n. 40 kWh! OK, tässä ei ole siis mukana lämminvesivaraajan kulutusta, mutta siihenkin pyritään keksimään vaihtoehtoinen ratkaisu. Joko puulämmitteistä vettä taikka tuollainen lennossa virtaavaa vettä lämmittävä Geisir. Tuo jälkimmäinen kuluttaa tietysti käytössä ihan hitosti, mutta se on vain silloin kun käytetään suihkua tai vessan hanaa. Se ei naksuttele yksikseen pitkin vuotta tarpeetta. Lisäksi siihen voi kytkeä muita vaihtoehtoisia lämmittimiä avuiksi. Putkimiehet ovat kyllä kaikki toitottaneet perinteisen sähköisen varaajan puolesta mutta itse ennemmin leikin vaikka vaaseilla ja hellan lämpimällä vedellä kuin varaajan lämmityshinnoilla. Vertailuna voin kertoa että vanha talomme jossa kävimme vain peseytymässä silloin tällöin oli kuluttanut tuon kahden kuukauden aikana sähköä yli 900 kWh. Siellä oli päällä siis vain tuon lämminvesivaraaja ja puolet ajasta myös jääkaappi. Ei kiitos enää.

No tällaisia nyt tällä kertaa, puoliso alkaa käydä levottomaksi kun keskityn vain tietokoneeseen enkä häneen joten lisää toivottavasti piakkoin :).

Kiitoksia kärsivällisyydestä

Ei ole vielä mitään uutta kivaa postattavaa valitettavasti vaan lähinnä pahoittelua ja selittelyä miksi viime kerrasta on niin hirveän pitkä aika.

Uusi talo on aivan vaiheessa :P. Lapsille on välillä aivan uskomattoman vaikeaa löytää hoitajaa edes muutamaksi päiväksi ja se jo luo niin paljon hidastetta talon korjailulle että ei ihan heti uskoisi. Tällä hetkellä siis puolet talon sisäpinnoista on täysin revitty pois. Yhden huoneen katto maalattu ja lattia laudoitettu, keittiön lattia puolilleen laudoitettu. Positiivista on että lähin saha on sopivan etäisyyyden (>10 km) päässä josta saa edullista lautaa mutta rautakaupat ovat kuin tyhjiä halleja. Edes perusruuveja ei meinaa löytyä. Pinkopahvit on jo valmiina mutta se pirun pellavaeriste on jostain syystä ihan mahdoton saada ainakin rautakaupan kautta :(. Sitten vielä tuo putkimies. Mukavan oloinen heppu mutta meidän aikataulut eivät meinaa millään osua yhteen. Talossa on vanhat putket ja aivan merkillinen viritys viemäriputkille ja tilanne on että juomakelpoista vettä ei saada sisälle vieläkään. On sentään pumppu joka imee kaivosta rautapitoista vettä puutarhaletkun päähän, joten kyllä sillä kädet pesee ja olen sillä suihkunkin "nauttinut" :D. Oli hiton kylmää.

Saatiin myös huusikin järjestettyä, sekin vei kokonaisen viikonlopun. Sekin piti ostaa muovisena koska aikaa ei vain kertakaikkiaan tällä hetkellä ole tarpeeksi :(.

Mutta siis kaikesta kiireestä huolimatta on hyviäkin asioitakin tapahtunut. Saimme vanhan talomme myytyä oikeasti ennätysajassa ja ilman välittäjää. Ihan kiva tilanne mutta nyt aika menee muuttokuorman raahamisessa keskeneräiseen taloon. Mutta kyllä vastoinkäymisiäkin on osunut kohdalle! Tuli hyvä muistutus siitä että ei kannata ostaa tai vuokrata mitään! Vuokrasimme meinaan käyttöömme pakettiauton eräästä puljusta ja kaikki näytti niin mahdolliselta! Muuttokuorma on hetkessä viety! Hah, ei tällä tuurilla. Perhanan romu jätti meidät uuden kotimme pihatielle ensimmäisellä reissulla!  Siis aivan uskomatonta! Siihen vain jäi, ei startannut. Lopuksi vuokraaja joutui tilaamaan hinauksen. Kerroin kyllä rehellisesti mitä mieltä olin hänen palvelustaan. Nyt loppu  hoituu peräkärryn avulla. Ihme kyllä saatiin lapset hoitoon muutamaksi päiväksi.

Eli siis ei kovin ekologiseksi tai omavaraiseksi tämä tästä vielä ole kehittynyt ja se suruttaa todella. Tosin tarkoituksena on luoda sisäkalustukset täysin oman metsän puista ja kirppareilta ostetuista tuotteista. Ainoastaan pesuhuone laitetaan ei-omavaraisesti kosteusturvalliseksi. Mutta monenlaista kivaa itsetehtyä on luvassa ;).

Mutta nyt täytyy jatkaa muuttokuorman viemisessä, työ ei ihan heti lopu kesken.

Kiva jippo vihreiden kasvatukseen

Pahoittelut että on jälleen venähtänyt viime postauksesta. Meillä on niin paljon nyt niskan päällä asioita uuden talon löytymisen myötä (jee!). Kohta menee viikonloput 100km välien sahaamisessa remppausreissuilla ja varmaan kyyneliä ja hikeä vuodatetaan kun pitäisi kasvatuksetkin hoitaa ohessa :D.

Niin ja tosiaan aiheeseen. Tuossa monesti mietittiin että voisi kokeilla tuota vesiviljelyä tee-se-itse -tyyliin. Olette varmaan törmänneet noihin parinsadan euron setteihin joissa kasvatetaan lampuilla ja vesikierrätyssysteemillä vihreitä ympäri vuoden kotona? Ajattelin aluksi että teen vanhasta käyttämättömänä olleesta akvaariosta ja vanhasta akvaarion vesipumpusta vastaavan viritelmän mutta jostain syystä (laiskuutta?) kaadoimme akvaarioon sittenkin vain mullat pohjalle :D. Tähän sitten puoliso istutti basilikan taimet. Lasit päälle ja ihmettelemään miten käy:

Siis nämä ovat ihan tavallista basilikaa! En tiedä teistä mutta minä en ole ikinä nähnyt näin isoja basilikan lehtiä. Nämä ovat siis sitä aika normaalia kokoa mitä tuo nyt kasvattaa! :D En voi tuosta kokeilusta muuta todeta kuin että tätä täytyy kokeilla enemmän. Talveksi tarvii kiinnittää kasvilamppu ja katsoa miten tämä toimii kylminä ja pimeämpinä aikoina ;).

Taidanpa alkaa metsästämään isompia akvaarioita ;).

Päivitystä esikasvatuksiin ja kiukkua

Puoliso laittoi muutama päivä sitten okran ja purjon siemenet esikasvatukseen. Vielä kuun lopulla olisi tomaattien vuoro (Hundreds & Thousands ja Outdoor girl) ja ainakin ruotiselleri. Tomaattia pitäisi kyllä vielä hankkia lisää kun meillä ovat kaikki tytöt hulluina niihin :). Olisi hienoa saada tehtyä niistä vaikka jonkinlaista pakastemurskaa ja kuivata niitä säilöön.

Oli kiva nähdä että Bolivian rainbow -chilien siementen keruu ja säilytys oli meiltä onnistunut kun alkoi vihdoin kasvamaan :). Taisi kylmät säät jarrutella tuossa jonkin tovin. Paprikakin näyttää vihreätä, jee! Jännittää miten vesimelonin ja kurpitsan siemenet ovat säilytyksen kestäneet, kunhan niitten hetki vaan koettaa. Osalla kasvateista on ollut selvästi vaikeuksia näiden kylmien ilmojen kanssa. Onneksi ovat olleet sitkeitä.

Aina niin kiva nähdä kasvun alkua :)

On tässä muutakin puhdetta ollut. Olen tapellut verisesti (kyllä vain, haavoja) meidän antiikkirukin kanssa. Tuntuu kuin meitä vainoisi jonkinlainen huono onni tuon ko. laitteen kanssa kun kaikki ovat olleet jollain tavalla rikki joita ollaan täältä härmälän onnelasta "rehellisiltä" kauppiailta ostettu. Nykyinen sentään pyörii niin että langat pysyy, mutta kun se välillä ei meinaa vetää puolaan sitä syötettyä villaa/lankaa. Olen mennyt jo niin pitkälle että vaihdatin sen haarukkaosan rautakoukut osittain uusiin kun näyttivät ruostuneilta ja täten tarttuivat villaan ikävästi kiinni. Mutta vielä oli ongelmia. Välillä veti puolaan ja välillä sellaista kamalaa ylikierrettä. Aargh! Sitten kun vätkäsin sitä haarukkaa niin sekin perkele halkesi osittain. Eli saa valmistautua siihen että joudun samanlaisen osan itse vielä tekemään, puuh.

Päivitystä: Uusilla koukuilla lähti toimimaan kivasti. Pitää kyllä korvata itsetekoinen puola hiukan paremmin suunnitellulla kun nykyinen hankaa pahasti kiinni reunoistaan (ei videon puola).

Kivasti hyrrää ja lasten äänet taustalla :D

Niin ja kiukutteluosio. Oletteko koskaan käyneet keräämässä nimiä adressiin asiaan joka on teille erityisen tärkeää? Siis vielä sillä tavalla että siitä olisi merkittävästi hyötyä myös naapureillenne, jolloin kyseessä ei ole edes täysin itsekäs teko? Olette silloin varmaan nähneet kuinka paskahousuisia ihmisiä tämä maa päällään kantaa? Miten voi olla että jos adressissa puututaan jonkin yrityksen toimintaan niin siitä iskee varsinkin keski-ikäisille ja vanhemmille ihmisille ihan käsittämätön paskahousuvaihde? Hyvä naapuri ei olekaan enää niin hyvä naapuri. Ei ainakaan valmis auttamaan. Olen taistellut tässä haisevassa kunnassa erinäisten häiritsevien asioiden puolesta jo yli sietokykyni yhteisen hyvän vuoksi ja nämä apinat eivät sitä tajua. Eräskin allekirjoittaja totesi että onpa noita asioita tuossa muuttunut parempaankiin suuntaan ja oli pakko todeta että minä ne sain aikaiseksi. Siksi sitten suostuikin antamaan nimensä kun pystyin näyttämään että asioita voidaan muuttaa tällä tavoin. Kyllä sainkin maanitella, meni siihen yhteen nimeen puoli tuntia.

Mikä helvetti siinä on että kun joku tulee pyytämään nimeä ovelle johonkin adressiin niin ei voida ajatella mitä tämä henkilö oikeasti on vaivautunut tekemään? Olen kuluttanut monta tuntia tämän asian parissa ja kuluttanut vähistä varoista tolkuttomasti bensaa kiertelyyn täällä maaseudulla ja yrittänyt selittää että tämä vaikuttaa vahvasti ympäristöömme ja viihtyvyyteen. Olen ollut yhteydessä kunnan ympäristövirkamiehiin ja ties minne. Ja tiedän että tämä yritys haittaa lähestulkoon kaikkia lähistöllä asuvia. Mutta ei. Emme millään uskalla sanoa että harmittaa, ei vaikka joku kloppi tuo vaikutusmahdollisuuden kotiovelle.

En pysty ikävä kyllä valoittamaan asiaa tarkemmin mutta metelihäiriöstä on siis kyse. Ehkä sitten kun täältä lähdemme voin kertoa tarkemmin. Odottelen uutta kotia niin hartaasti... olen niin kyllästynyt tämän kunnan ihmisiin.

Anteeksi vuodatus, mutta halusin kertoa tämän että asioihin voi vaikuttaa. Olen jo todistanut sen omien ponnistelujeni myötä. Maaseutu ei pidä sisällään luonnonääniä kohta ollenkaan jos yritykset vain jyräävät ja ihmiset vaan pokkuroivat herrojen edessä.

Uusi kaiverrustyö :)

Jee, vihdoinkin sain sen valmiiksi! Perhetuttu tarjosi minulle itse liimaamaansa haapalevyä kaiverrustarpeisiini joitain kuukausia sitten. Oli tarkoitus tehdä joku hieno yrttilääkkeille omistettu seinäkaappi kaiverretulla ovella. Mutta sitten kun sain käteeni tuon kappaleen, en saanut inspiraatiota... kunnes tässä reilu kuukausi sitten se vihdoin iski:

Mikäs sen parempi kohde kuvaamaan pitkää ikää ja terveyttä kuin tammi tammenterhoineen ja lehtineen :).

Työn aloitin piirtämällä luonnoksen suoraan tuolle levylle lyijykynällä. Siitä sitten hahmotelma kävi läpi isojakin muutoksia. Pääajatuksena oli juuri tuo kelttiläinen symboli joka näyttäisi muotoutuvan tammen oksista. Ajattelin vielä myöhemmin käydä tuttujen metsissä etsimässä sopivan haapaoksan josta teen kahvan oikeaan yläkulmaan.

Ja kuten uhosin aiemmin, värit eivät tule rautakaupasta vaan joko itse valmistettuna tai muuten täysin luonnonmukaisista ainesosista. Esittelen sitten myöhempänä ajanjaksona tuon lopullisen kaapin väreissä.

Hellan tuottama kuumavesi käyttöön?

On pitkän aikaa häirinnyt se tosiasia että meillä tulee kiehuvan kuumaa vettä niin paljon hellan käytöstä että sitä ei pysty järkevästi vielä hyödyntämään. Jos sitä haluaa käyttää pesemiseen niin pitäisi rahdata sitä kattilallinen kerrallaan pesuhuoneeseen (joka on noin kahden huoneen päässä, maasto on täynnä mitä erilaisempia lasten leluja joihin kompastuminen on hyvin mahdollista + kolmen sekopäisen lapsen juoksuilut edessä).

Mutta miten ihmeessä tuon saisi toimivammaksi järjestelyksi? Meillä on yksi iso muoviämpäri joka (nähtävästi) kestää kuumaa vettä mutta ei sekään sitä kauan lämpimänä pidä vaikka päälle laittaisi jonkinlaisen kuvun. En kuitenkaan uskalla ottaa lämminvesivaraajaa vielä kokonaan pois käytöstä kun arki välillä "vaatii" sen käyttöä. Esim. vatsatauti kolmen lapsen perheessä. En tiedä yhtään miten ennenvanhaan vatsatauti käsiteltiin, mutta meillä se puhkeaa yleensä niin että keskellä yötä vanhin lapsi oksentaa sänkyyn itsensä päälle ja silloin suihku on heti tarpeen.

Asioita hankaloittaa vielä se että olemme kuitenkin etsimässä uutta kotia paremmalla tontilla ja hirveän isoja muutoksia tähän nykyiseen ei viitsisi tehdä. Ei koskaan tiedä millainen uusiavuton haluaa taloa ostaa ja voi vielä säikähtää liian omavaraiseksi muokattua kotia. Eräs ostajaehdokas tuossa jonkin aikaa takaperin meinasi kaatua pyllylleen kun tajusi ettei keittiössä ole sähköhellaa! :D

No onhan meillä tuo ulkosauna mutta ongelmaksi tulee tuo polttopuun tarve. Siihen menee liikaa rahaa jos vielä eri rakennuksessa lämmitellään saunatilat ostopuilla ja puuhellasta tulisi sitä lämmintä vettä ihan riittävästi muutenkin. Ja ei sitä ulkosaunaa kiireessä lämmitellä.

Mutta varmaan helpoin ratkaisu olisi siis jonkinlainen hyvin lämpöeristetty säiliö suihkuhuoneeseen jota voisi täytellä päivän mittaan lämpimällä vedellä? Tietääkö joku lukija mistä löytyisi moisia säiliöitä?

Tällaisia aatoksia vaan tänään :P.

Ensimmäset siemenet esikasvatukseen

Eilen sitten alkoi meillä kasvattelukausi :P. Hävyttömästi puolisoni blogipostausta kopioiden (anteeksi :o)) laitan myös tänne muistiin mitä on tällä hetkellä kasvamassa ja mitä pitäisi vielä multaan laittaa :). Eli vakioikkunalaudat valtasivat lähes täysin seuraavanlaiset kasvatit:

* Ryytisalvia
* Roomankumina
* Kangasajuruoho
* Leveälehti laventeli
* Rosmariini
* Laventeli
* Punahattu
* Humala
* Pensasbasilika
* Rohtosuopayrtti
* Basilika
* Paprika
* Yrtti-selleri
* sekalaisia chilin siemeniä
* Chili Bolivian Rainbow
* Papaija

Chilejä tuli siis varmaan vain neljäsosa viime vuoden määrään verrattuna ja hyvä niin. En ole meinaan vielä tuhlannut vanhojakaan vaan osa odottaa syömistään pakkasessa ja osa kuivattuna :).

Seuraavat siemenet odottelevat vielä purkkejaan:

* Tuoksuruuta
* Yrtti-iiso
* Niittysalvia
* Keltamatara
* Keltasauramo
* Mäkimeirami

Ja tahti vain kiihtyy kun kevät lähenee... Nyt vaan täytyy järjestää hiukasen lautatavaraa esikasvatustiloja varten, ikkunoita kun on rajatusti :(. Tarvii varmaan rakentaa jonkinlainen monitasoinen teline noita varten.

Ja vielä muistutan että olen entinen kaupunkilaiskloppi. En tunne viljelemisen termejä tai vaiheita hirveän vahvasti, joten täällä on sitten kamalia sammakoita joita toivottavasti puolisoni bongaa ja kehoittaa korjaamaan :D. Yritän kyllä kovasti oppia! :D

Mattoja ja kankaita

Jee, ne ovat vihdoin käyttökunnossa! Kirjoittelinkin tuossa viime vuoden postauksissani eräästä hyödykkeestä joita kovasti oltiin himoittu. Kesti vain jostain syystä tolkuttoman kauan saada ne käyttökuntoon. Siis olihan se kasattuna jo pitkän aikaa mutta noiden narujen säätäminen ja valmistelu vei oman aikansa. Kaiken lisäksi tuntuu kuin täältä meidän ihkuihanasta Härmälästä löydy yhtään auttavaa taikka osaavaa ihmistä joka viitsisi neuvoa tuon käytössä. Tai no, jos maksat jonkun epämääräisen hinnan väliltä 50 - 100 € jotta tämä salainen tieto siirtyy eteenpäin... no tuskin ainakaan ilmaiseksi.

Mutta onneksi on YouTube :). Mutta siis, mikä hyödyke...? No tietysti ikivanhat kangaspuut! (Kielitaidottomat voivat kokeilla hakusanoja kuten weaving, heddle ohjeiden haussa)

Pienen hikoilun ja hakemisen jälkeen lähti ensimmäinen testityökin liikkeelle. Siitä tulee varmaan kiero ja karkea mutta seuraava onnistuu jo erheiden kautta paremmin! :)  Taidan olla vähän outo äijä, mutta olen tästä vähän innoissani :D.

Lapsille leluja

Onkin kulunut jo aikaa viime postauksesta. Siitä saakin kiittää työpaikkaa kun aikataulut vain kiristyvät ja odotetaan aivan tosissaan ihmeitä työntekijöiltä... Mutta mikään ei ole muuttanut kantaani omavaraisuuteen pyrkimisen suhteen, päinvastoin.

Harmittelin kovasti tuossa jouluna että ei saanut tehtyä mitään omatekoisia leluja lapsille. Tosin kyllähän se vähän pelottaa että miten lapset niihin reagoi. En nyt kuitenkaan mikään kovin näppärä ole noiden käsin tehtävien kanssa. Ne toimii suurimmaksi osaksi mutta voivat olla melko rumiakin. No tuossa olen kuitenkin jonkin aikaa odotellut jonkinlaista inspiraatiota ja vihdoin se sitten iskikin :).

Lapsilla on ollut tuossa jo jonkin aikaa erään näppärän tutun tekemä hieno nukkekoti joka on juuri sopivan kokoinen näille muumileluille (ne vähän isommat). Puoliso olikin sen jo suurimmaksi osaksi maalannut tyttären toivomien värien mukaiseksi. Meillä oli siinä jonkin aikaa joulupukin tuomia huonekalujakin mutta aivan täysin yllättäen nekin hajosivat atomeiksi ajan myötä :). Päätin siis korjata tilanteen ja tehdä itse uudet huonekalut:

Yleiskatsaus taloon, paljon työtä jäljellä...

Ruokapöytä ja pari tuolia. Lisäksi eräästä joulukalenterista tuli juuri sopivan kokoisia pikkuastioita leikkiin mukaan :).

Pieni hyllykkö leluille

Ja lasten suosikki, oikea kattolamppu! :) Puoliso virkkasi maton ja patjan sekä peiton sängylle, unohtamatta muhkeaa pehmeää tyynyä. Mitoitettu tietysti muumin mukaan :).

Johdotus hoidettiin tyttären toiveiden mukaisesti, eli tietysti pinkkiä ja liilaa. Katkasin on kyllä ihan tuollainen perus pikkukatkaisin (onneksi jo valmiiksi punaisen värinen) joka on upotettu seinään ja suojattu toiselta puolelta ettei johdot irtoa :).

Ja parhaillaan onkin tulossa muumipeikolle koulupöytä kahdella oikealla laatikolla. Tarvii vielä hioa ja maalata. Kuulemma punainen väri olisi oikein toimiva:

Ihan hauskaa ajanvietettä, omaa kärsivällisyyttä kyllä koetellaan välillä näiden pienten sahausten ja liimailujen kanssa, mutta lapset tykkäävät kovasti mikä onkin kaikkein palkitsevinta :P. Ehkä jälkikin paranee ajan myötä.

Sen verran vielä päivitystä että tänään tehtiinkin iso siementilaus. Mukaan mahtui paljon samoja lajikkeita kuin viimeksikin, nimenomaan niitä lajikkeita jotka meillä näytti pärjäävän hyvin. Tilauksen loppusummakin jäi kivasti pienemmäksi siementen keräilyjen ansiosta! :)