Perunamaa

Vieläkö löytyy muita, jotka istuttavat perunansa käsipelillä? Muistan joskus vuosia sitten kuinka tämä ajatus sai kauhunsekaisen tunteen aikaan. Ei ihan kevyintä hommaa.

Kaikki varmaan tietävät tunteen tässä vaiheessa projektia :)

Nykyisin sen jo tietää että negatiiviset fiilikset voi purkaa kuokalla perunamaahan ja ei siinä kauaa mene kun saa jo ihan kohtuullisen kokoisen perunamaan:

 

Tässä vaiheessa kädet voi olla jo vesikelloilla mutta ah, se tunne kun katsoo että PUOLET työstä enää jäljellä! Eli sitten ne perunatkin vielä ja maata päälle. Olen henkilökohtaisesti huomannut että hyvin valmistettu sima (resepti täällä blogissa jossain) auttaa kummasti tässä työssä. Se on antanut energiaa ja nesteytystä kun aurinko paahtaa ja hiki lentää.

Tässä vaiheessa voi jo onnitella itseään :). Onhan täällä toki muutakin kasvamassa kuin perunaa mutta en ole jälleen millään ehtinyt ottamaan niistä vielä kuvaa. Keväästä syksyyn on elämä yhtä hullunmyllyä kun kaikki tapahtuu yhtäaikaa.

Polttopuita tehden

Ei voi ikinä oikein valmistautua siihen työmäärään jota kevät tuo tullessaan. Puutarhan viljelyt laajenevat nykyisin hillitymmin mutta se on aina lisää työtä tuleville vuosille. Joskus toivoisin että saisin itseäni niskasta kiinni sen verran että olisin tähän mennessä jo tehnyt polttopuita edes osittain valmiiksi, mutta ei. 

Viime vuonna pilkkosin enemmän sekapuita mutta tälle vuodelle tuli kaadettavaksi lähinnä koivua, mukavasti se sitten lämmittää jos tuleva talvi on kylmempi. Pakurikääpäkoivut pysyvät pystyssä vastedeskin.

 

Olen jostain syystä viisauksissani tehnyt 2-3 eri pistettä pitkin tonttia jossa pilkon puita ja kuivatan niitä. Siitä olen itselleni takuulla kiitollinen siinä vaiheessa kun on aika siirtää niitä ulkorakennukseen säältä suojaan.

Pääasia että tavaraa löytyy, nämä ovat silkkaa turvallisuudentunnetta.

Kun maailma tarjoaa keppiä ja risuja, rakennetaan risuaita!

Voinee joiltakin läikähtää kahvit rinnalle kun näkee että Kohti omavaraistaloutta -blogi on palannut uuden postauksen kanssa... ööö... n. 8 vuoden paussin jälkeen. Uskoisin että siihen on vaikuttanut viimeisimmät kriisit maailmalla jotka ovat saaneet ihmiset hädän partaalle.

Itseäni hämmästyttää se että aikoinaan vuosia sitten kun tämän blogin aloitin, ajatuksenani ei ollut kirjoittaa sitä selviytymisajatuksella. Mutta näiden viimeisimpien kriisien myötä olen huomannut miten tärkeä osa omavaraisuudesta arjen selvitytymisessä on tullut.

Aikoinaan edullisten sähköjen aikaan kerroin kuinka vähäistä sähkökulua arkemme on tarjonnut kun osasimme suunnitella taloutta omavaraisemmaksi. Ette arvaakaan miten tarpeelliseksi tämä järjestely aikanaan osoittautui sähkökriisin aikana. Kulujen pienentäminen oli meille lopulta helppoa kun olimme olleet tässä tilanteessa vapaaehtoisesti ennenkin, tiesimme miten säilömme ruokaa ilman sähköä, miten valmistamme sapuskat ilman sähköä ja omat polttopuut auttoivat läpi talven. Onneksi ledien aikaan valojenkaan käyttö ei ollut niin kallista. Monet "viihteet" jäivät mutta se kompensoitiin lautapeleillä ja perheen yhdessäololla.

Mutta siis, tällä kertaa palaan kirjoittamaan säännöllisesti tänne, en ole edes seurannut kuinka monta erilaista omavaraisuusblogia on ohelle jo tullut mutta olettaisin samanlaisia elinkulujen minimoijaa löytyvän jo useamman.

Nyt vähän ohitin otsikon aihetta joten siis siihen!

Olemme aikanaan kokeilleet erilaisia aitaideoita tontillamme. Se ei ole iso tontti mutta tällä hetkellä tarve aidalle on akuutimpi kuin aiemmin. Syynä on rusakkojen ja etenkin valkohäntäpeurojen uskomaton lisääntyminen. Monet varmasti lähtee rakentamaan sitä "punainen tupa ja perunamaa" -maalattua aitaa rajaamaan tonttia mutta se maksaa, se on työlästä ja varsinkin se vie paljon aikaa. Meillä yrittäjinä ei nykyisin ole niin paljon tunteja käytettävissä joten on pakko keksiä parempi ratkaisu, ja sehän löytyi:

Puita kaataessa tulee sivutuotteena niin järkyttävät määrät risua ja oksaa joille ei oikein löydy tarvetta.  Voisin toki marssia kauppaan ja ostaa oksasilppurin mutta sen sijaan säästän ja hoidan kaksi ongelmaa yhdellä iskulla ja lisukkeilla vielä. Tämä aita on kätevä siksikin että sen saa pystyyn ennätysnopeasti. Se pitännee peurat poissa, toivottavasti rusakotkin (jää nähtäväksi) ja pääsen isosta määrästä risukasoja eroon nopeasti. Lisäksi kun meillä ei ole enää mehiläisiä, tämä aita antaa muille pölyttäjille elintilaa.

Kunhan ehdin enemmän risuja tuomaan niin aitakin tiivistyy, nämä aidat voivat olla kuinka leveitä tahansa, itse laitoin tilaa säästääkseni n. 30-50 cm leveydelle. Kun tukitolppia joskus maatuu rikki niin uutta tilalle, kepeistä ei pahemmin pulaa tule :).

Viimehetken töitä

Niin se aika vain kuluu vaikka piti tulla tänne kirjoittamaan jo aikoja sitten. Yrityselämä on vähintäänkin hektistä, ei vapaita eikä hengähdystaukoja. Mutta kyllä nyt jotain tarvii ehtiä päivittelemään tännekin :).

On se hämmentävää kuinka näin pitkälle venyvät lämpimät kelit voivat muuttaa rytmiä pihatöiden suhteen. Valoa ei juuri ole mutta maa on muokattavissa. Koska yrityksemme joulukiireet yllättivät meidät aivan täysin, jäi muutama loppusyksyn puutarhatyö tekemättä. Mutta onneksi ilman suosivat ja joulupyhät suovat meillekin vähän enemmän vapaa-aikaa niin saimme vihdoin valkosipulit multaan ensi kevättä odottelemaan :).

Samassa tuli vähän pihaa muokattua muutenkin jotta keväällä saisi vähän nätimmäksi, täällä kun piipahtelee väkeä nykyään kohtuullisen tiheästi. Mutta kaikesta huolimatta täytyy sitä muistaa nauttia myös joulusta ja sen tuomasta mahdollisuudesta viettää rentoa perhe-elämää.

Muistakaa siis tunnelmoida ja ottaa ilo irti yhdessäolosta kun sellainen mahdollisuus tulee, elämä voi olla joskus ihan mahdottoman kiireistä ja aivan liian moni pieni ilo jää täysin välistä jollei ole varovainen :).

Ranskalaisia piparkakkuja

Ohje suussasulaviin Ranskalaisiin pipareihin löytyy täältä.

Oikein ihanaa joulunaikaa teille kaikille!

Blogin uudelleen herättelyä

Tervehdys kesäisestä saaristosta!

Blogimme heräilee uudelleen eloon hieman uudella nimellä, meininki kuitenkin sama ripauksella yrityselämän kiekuroita. Tervetuloa seuraamaan merkillistä elämäämme täällä saaristossa. 

Pyrimme edelleen tekemään mahdollisimman paljon itse ja elämään lähellä luontoa. Hektinen yritysmaailma tosin tuo tähän oman jännitteensä, mutta "do what you Love, Love what you do". Vaikka elämäntahti on erinlainen se ei silti muuta tavoitettamme luonnonläheisemmästä elämästä, haasteet ovat luotu voitettaviksi :).

Kannattaa myös vilkaista uusimmasta Kotivinkistä (muksut -teemanumero) juttu meidän perheestä ;).

Kanat ja kanojen herkut

Pian on onneksi Kesäkuu ja kanatkin ovat vapaita liikkumaan pihalla, sitä odotellessa on suorastaan velvollisuus lelliä kanaset aivan piloille. Tai siis ainakin tarjota mahdollisimman monipuolista apetta :).

Silkkikukko Harald vartiossa.

Pesiä on useita vaan sinne yhteen pitää ängetä vaikka sitten triona. Kuvassa Marja, Blondi ja Tyrni.

Kun kanoille tarjoaa monipuolista ja luonnollista ravintoa, ovat munat kovakuorisia sekä herkullisia ja kanat terveitä sekä hyvässä kunnossa.

Kanalan pesiin voi laittaa yrttejä (minttua, timjamia, oreganoa, basilikaa,  kukkia jne.) tuomaan hyvää tuoksua ja karkoittamaan loisia. Meillä pesissä varsinkin talvisin käytetään kuivattuja minttuja, oreganoa ja timjamia. Kesällä pesiin vaihdetaan lähes päivittäin tuoreita yrttejä tai kukkia.

Sen lisäksi että yrteistä ja aromaterapeuttisista kukista tulee hyvää tuoksua kanalaan ne myös lukemani mukaan rentouttavat kanoja ja ehkäisevät loistartuntoja.

Havut tuovat myös talvisaikaan kanalaan mukavaa vaihtelua, mutta niitä en pesiin kuitenkaan laittaisi, Auts ;).

Loisia voi myös yrittää ehkäistä antamalla kanoille valkosipulia raastettuna ja lisäämällä tuhkaa kylpyhiekkaan. Meillä nämä molemmat tavat ovat käytössä ja loisia ei ainakaan toistaiseksi olla huomattu. Varmuudeksi olen kuitenkin syksyllä laidunkauden päätyttyä sulkasadon alkaessa antanut madotuksen ja suihkauttanut ulkoloiskarkotetta siipien alle.

Kanat ovat uteliaita otuksia.

Amma, Tyrni ja Mustikka kummastelemassa heinäsilppua.

Aina kun luonto tarjoaa tuoretta, hyödynnämme sitä myös kanoille. Kesäkuun alusta kanat pääsevät myös vapaasti laiduntamaan kun olemme itse vartiossa. Täällä metsän keskellä on paljon petoja vaanimassa (merikotkia, kanahaukkoja, kettuja ja ilveksiä) joten ei voida antaa aivan vapaasti käyskennellä, varsinkin kun nämä meidän kanaset parhaimmillaan ovat taaperrelleet 50 metrinkin päähän kanalasta. Toiveissa olisi vielä saada rakennettua kunnollinen ja iso laidunaitaus jossa olisi verkotettu katto. Paikka jo löytyisi, materiaalit vain uupuvat.

Rosalinan keväiset tipuset.

Tässä vaiheessa vuotta alkaa jo tosissaan huomaamaan kanalan siivoustarpeen :/. Siispä kun kanat voivat olla vapaana, pääsemme siivouspuuhiin. Pehku onkin jo melkein kokonaan kannettu ulos, mutta sitten on orsien, pesien ja muiden pintojen pesu ja kalkkimaalaus. Mutta sen jälkeen kanala on taas niin raikas ja mukava että kyllä se kannattaakin :). Tänä kesänä tarkoitus olisi hiukan siirtää kanalan kalusteita toisiin kohtiin. Nyt ongelmana on ollut päällekkäiset orret, jotka todellakaan eivät ole olleet kätevät.

☆.´ `. ☽¸.☆
(͡๏̯͡๏) (͡๏̯͡๏)
( , ,)  ( , ,).
¯¯¯**´¯¯**´¯¯`

Talvella kanojen ruokinta tuottaa vähän päänvaivaa, varsinkin kun ei halua syöttää siivekkäille valmiita rehuseoksia eikä toisaalta ole varaa kaupastakaan ostella kalliita ainesosia. Siksipä meillä kasvatellaan oraita ja versoja sekä jauhomatoja ja lieroja. Näihin kun vielä lisätään marjat/hedelmät (mitä on itse kerätty ja kuivattu, ennen tarjoilua liotettu), kaura (tai muu kokojyvä vilja),  erilaiset siemenet, lioteut herneet, piimätetty vuohenmaito, oman talouden ruuantähteet ja uunissa käytetyt munankuoret (hienoksi hienonnettuna) sekä sora, alkaa menyy olemaan valmis.

Netistä löytyy paljon ohjeita kuinka jauhomatoja kasvatetaan, joten kannattaa tutkia asiaa. Jokaiseen harrastekanakotiin mahtuu varmasti matofarmi :), tässä pieni kuvakooste miten meillä niitä hoidetaan;

Likaiset jauhot.

Tältä näyttää purkinpohjalla kun on aika vaihtaa jauhot ja pestä astiat. Tätä seosta ei kuitenkaan kannata suoralta kädeltä heittää kompostiin/kanalaan sillä seassa on todennäköisesti useampi muna joista vielä kehittyy toukkia. Meillä tämä likaseos päätyy ensin ämpäriin josta toukat kerätään niiden ilmaannuttua kasvatuspurkkiin ja vasta myöhemmin likajauhot kaadetaan pois.

Erivaiheisia jauhomatoja

Alieneja eli koteloituneita jauhiksia

Jauhopukkeja, eli koppiksia ja kotelovaiheessa olevia jauhomatoja.

Meillä jauhomadot asuvat muovisissa isoissa karkkilaatikoissa, yhdessä asustavat toukat ja toisessa alienit sekä jauhopukit. Kun koppislaatikossa alkaa näkymään matoja, kerään koppikset ja alienit hetkellisesti pikkupurkkiin ja kaadan loput laatikon sisällöstä matolaatikkoon. Tämän jälkeen laitan tyhjään purkkiin uudet jauhot/leseet ja koppikset sekä alienit takaisin. Ehkä paremman tuoton saisi jos olisi laatikoita käytössä enemmän, 3-5, jolloin voisi aina matojen ilmaantuessa siirtää koppikset ja alienit seuraavaan laatikkoon. Näin ei osa munista päätyisi matojen ruoaksi.

Kasvatuslaatikoissa oleva jauhoseos on yleensä sitä mitä milloinkin löytyy. Nyt niissä on hiukan kauranjyviä, vanhentunutta kikhernejauhoa, vehnäjauhoja, vanhentuneita vehnäleseitä ja maitojauhetta. Kuivahiivaa tai oluthiivaa lisään myös välillä matolaatikkoon, se lukemani mukaan nopeuttaa kasvua.

Jauhoseoksen lisäksi tarvitaan tuoreruokaa, joka talvella tarkoittaa meillä vihannesten ja hedelmien kuoria ja näin kesemmällä ulkoa poimittuja villiyrttejä silputtuna. Koppislaatikossa pidän myös aina jotain pahvintapaista, jauhopukit tykkäävät piiloutua niiden alle. Tällä kertaa jauhopukit saivat suojan revitystä wc-paperirullasta.

Jauhomatofarmin kannet ovat meillä aina auki, jotta ilmanvaihto toimisi, vielä näiden kolmen kasvatusvuoden jälkeen en ole yhtään jauhomatoa tai jauhopukkia löytänyt väärästä paikasta. Kaapissa olevat jauhot ovat saaneet olla myös rauhassa ;).

Jauhomatofarmimme asustaa lähes katonrajassa keittiössä, suojaisassa paikassa.

Iiris tietää milloin on syytä olla paikalla, jauhomadot ovat parhautta.

Omien kanojen munat maistuvat aina parhailta, varsinkin näin keväällä villiyrttipedillä. Ja mausteitakaan nuo omat munat eivät kaipaa, itse laitan hiukan cayannepippuria. Villiyrtit tuovat myös mukanaan paljon erinlaisia aromeja.

Herneenversoja, vaahterankukkia- ja lehtiä, voikukanlehtiä- ja kukan terälehtiä, koivun, metsämansikan,  pihlajan, villiherukan ja mustikan lehtiä sekä mausteena valkosipuli-ruohosipulia.

Tuoksuvaa Keskiviikkoa!

~Tanja

Apujoukot kanalasta

Iiris ja Mustikka työn touhussa.

Minulle tuli ajatus jota oli pakko kokeilla :). Kesemmällä sitten näemme oliko siinä mitään järkeä ;). Nimittäin tunnetustihan nuo kanaset ovat melkomoisia kuopsutelioita, ja meillä ovatkin päässeet monasti maata mylläämään elonkorjuun jälkeen ja alkukesällä ennen kylvöä. Nyt kuitenkin kokeilen kuinka nuo kanaset osaavat herneitä istuttaa :D. Siispä metallisista kompostikehikoista aitaus, herneitä maahan ja kanat sekaan. Ja hyvinhän nuo kaksi luottokanaamme hommaa lähtivät työstämään. Kuivat herneet eivät näitä kiinnosta kun maa kuhisee pikkuötököitä ja juuria. Pian herneet olivatkin peitettynä ja maa varsin kuohkeassa kuosissa, ja nyt odotellaan että kuinka hajalleen herneet toisistaan päätyivät. Myöhemmin sitten isken risuja herneentaimien lomiin tukikepeiksi :).

 Tänään oli aamusta niin kaunista että oli aivan pakko lähteä puutarhahommiin. Mukaan pääsivät korillinen siemeniä, puutarhahanskat, loput sipulit liotettuna ja saappaat jotka varsinkin tänään osoittautuivat varsin tarpeellisiksi puutarhassa. Tapasin nimittäin käärmeen joka sai minut lähinnä kauhun partaalle, taisi käärmerukkakkin vähän säikähtää.

Puutarhassa multiin pääsivät mm. pillisipulin siemenet. Näitä suosittelen jokaisen pihalle! Ovat monivuotisia ja superhelppoja kasvamaan. Vanhassa kodissamme näitä kasvattelin kukkapenkillä Pioneiden väleissä, ovat helposti leviäviä, kokonaan syötäviä ja ihan nättejäkin :). Tänne uuteen kotiin ei jostain syystä ole tullut pillisipuleita kasvatettua, mutta tänä kesänä tämäkin vääryys korjataan.

Maahan pääsivät ne loput sipulin-istukkaat, rohtopäivänhattua, tilliä, lehtikaalia, kehäkukkaa, salaattia ja pellavaa.

Pellavaa laitoin kasvamaan kokeilumielessä. Haluan opetella kuitupellavan käsittelyn alusta loppuun, kasvista kankaaksi. Ja saahan siitä öljyisiä terveellisiä siemeniäkin (jotka ovat myös erittäin hyvää ravintoa kaneille, varsinkin noille karvaisille angoroille... toki myös muille kotieläimille kuten kanoille jotka mielellään pellavansiemenillä herkuttelevat).

Rohtopäivänhattua kasvatan rohdoksi, kuten nimestäkin voi päätellä :). Se on myös oikein hyvää teeainesta, varsinkin talventuiskeissa.

Olen myös aivan hassu ja ostin nokkosen siemeniä. Kyseessä nyt ei kuitenkaan ole ihan tavallinen nokkonen vaan ns. isonokkonen (kuvan rekvisiittanokkonen sitävastoin on aivan tavallinen nokkonen). Ja tästä myös toivottavasti opimme tekemään lankaa ja kangasta. Lehdet ja siemenet ovat myöskin aivan syömäkelpoisia :).

Aikaisemmin keväällä iskimme metsäaukealle viisikymmentä koripajun oksaa ja nyt ne ovat lähteneet kasvamaan. Ensi keväänä päästään oikealla koripajulla punomaan ja ehkä ensi vuonna voisi kokeilla punoa pajuaidankin puutarhan ympärille (ehkäpä / mahdollisesti ).

 Paju on myös ihanan monella tapaa hyödyllinen kasvi, vaikka sitä niin monasti haukutaankin. Ensinnäkin se on todella arvokas puu/pensas mehiläisille tai siis mehiläistarhaajalle, sillä pajunkukinnot antavat mehiläisille tärkeitä ravinteita talven jälkeen. Ovathan ne ensimmäisiä kevään kukkijoita.

Toiseksi pajun kuoresta pystyy valmistamaan köyttä ja se sisältää myös lääkinnällisiä ominaisuuksia. Itse en ole kokeillut valmistaa kuoresta kipulääkettä, mutta kyllähän sekin pitää jossakin vaiheessa kokeilla. Onneksi kivut eivät ole pahemmin vaivanneet :). Pajunkuorella värjätään myös lankoja ja parkitaan nahkoja.

Ja kolmanneksi paju on loistava materiaali punontaan ja sillä saakin tehdyksi vaikka mitä isoa sekä pientä.

Metsänmehiläiset ahkerana.

 Kotikanalasta on muutakin hyötyä kuin herkulliset, tuoreet ja eettiset munat. Sen lisäksi että kanojen seuraaminen on varsin terapeuttista ne ovat viihdyttäviäkin. Kanalauman touhut ovat useinkin kuin suoraan saippuaoopperasta ja herkkumadon kiinni saanut kananen käynnistää joka ikinen kerta hurjan amerikkalaisenjalkapallo matsin :D. Siis viihdettä, penkkiurheilua ja terapiaa.

Ja näiden edellämainittujen lisäksi ovat kovia tyyppejä hoitamaan kompostia, kääntämään maata ja ehkä myös hyviä hernekylväjiä :).


Mutta nyt pitänee lopetella tietokoneen näpyttely, ukkoskuuro on juuri saapumassa talon päälle, joten ei parane pidellä sähkölaitteita päällä.


Lämpimiä toukopäiviä toivotellen!

~Tanja

 P.S Ei sitten ehdittykkään sähköjä sulkemaan kun jo salama tuli ja räiskähti :/. Meni siinä hötäkässä modeemi. Aina ei voi voittaa tai jotain...