Olemme viime vuosina jättäneet kaupan leivät ostamatta ja opetelleet valmistamaan leipää perinteisin tavoin hapanjuureen. Olemme siis itse tehneet jo pitkään ruisleipää hapanjuureen mutta vasta viime aikoina olemme valmistaneet myös vaaleampia hapanjuurileipiä. Tästä kiitos jo aikuisen poikamme oman innostuksen.
Samassa ollaan huomattu että näin valmistettu leipä ei ole aiheuttanut vatsavaivoja samoin kuin nopeasti kohotetut hiivaleivät ja kaupasta ostetut tavanomaiset leivät. Ja voit syödä sitä aivan niin paljon kuin haluat koska valmistaminen on kuitenkin huomattavasti edullisempaa kuin valmiina ostaminen.
Kuvan mukainen kolmen ison leivän satsi menee meidän viisihenkisessä perheessä kahdessa päivässä joten kohtuullisen usein tulee leivottua :D.
Ainiin, kannattaa muuten seurata meitä myös instagramissa. Lisäilemme sinne myös sisältöä, hetkiä ja kuvia elämästämme. Koetamme myös lisätä videoita Youtubeen kunhan keksimme jotain lisättävää ja muistamme kameran joskus mukaan :).
Vegaani/kasvissyöjäperheenä tofun kulutus on meillä kohtuullisen suurta, onhan meitä sentään viisi nälkäistä! Maailman tilanteen huomioiden tarvii olla varalla tapa säästää se muutama euro lisää ruokamenoissa, tässä tapauksessa tofun ostossa. Ikinä ei tiedä mihin nekin pienet varat voi tarvita. Tämä pieni säästö onnistuu valmistamalla tofun itse soijapavuista ja voi että kuinka hyvää se onkaan!
Teimme pienen videon youtubeen tästä toimeenpiteestä joka on jo minulle niin tuttu. Toistan kuvion muutaman kerran viikossa :). Mutta mikä parhainta säästön lisäksi on se että voin itse luoda marinadin tofulle ja tofu on aina aivan älyttömän herkullista ja juuri omaan makuun.
Jos et satu löytämään sopivia papuja tutuista kaupoistasi löydät niitä mm. verkkokaupastamme.
Sen verran vinkkinä valmistukselle että kannattaa antaa hieman extra-aikaa tehosekoittimelle jotta pavut murskautuvat kunnolla, tämä vaihe vaikuttaa suuresti lopullisen tofun määrään. Parhaimmillaan olen saanut aikalailla saman verran tofua valmiiksi kuin olen syöttänyt papujakin. Mutta koska kaikilla on vähän erilaiset välineet niin suosittelen kokeilemaan ja etsimään sen optimiblendausajan.
Resepti:
500g soijapapuja
2 litraa vettä + liotusvesi
1,5 sitruunan mehu
Esivalmistelut:
Liota soijapapuja runsaassa vedessä vähintään 12 tuntia.
Valmistus:
* Huuhtele liotetut soijapavut hyvin.
* Jauha soijapavut ja vesi hienoksi nesteeksi tehosekoittimessa .
* Siivilöi seos ja ota neste talteen paksupohjaiseen kattilaan.
* Keitä soijalientä 20 - 30 minuuttia ahkerasti hämmentäen. Soijaliemi palaa helposti pohjaan. Poista pinnalle syntyvä vaahto.
* Ota seos pois liedeltä ja sekoita sitruunamehu kuumaan seokseen.
* Anna seoksen heroittua.
* Kun tofumassa ja hera ovat erottuneet siirrä tofumassa harsokankaalla vuorattuun juustomuottiin.
* Purista ylimääräinen vesi pois lisäpainojen alla kunnes tofumassa on muodostunut kiinteäksi (noin 20 - 60 minuuttia riippuen painosta ja toivotusta kiinteydestä).
* Valmis tofu säilyy jääkaapissa marinointiliemessä noin viikon.
Videolla näkyy koko prosessi joten suosittelen katsomaan sen läpi.
Vieläkö löytyy muita, jotka istuttavat perunansa käsipelillä? Muistan joskus vuosia sitten kuinka tämä ajatus sai kauhunsekaisen tunteen aikaan. Ei ihan kevyintä hommaa.
Kaikki varmaan tietävät tunteen tässä vaiheessa projektia :)
Nykyisin sen jo tietää että negatiiviset fiilikset voi purkaa kuokalla perunamaahan ja ei siinä kauaa mene kun saa jo ihan kohtuullisen kokoisen perunamaan:
Tässä vaiheessa kädet voi olla jo vesikelloilla mutta ah, se tunne kun katsoo että PUOLET työstä enää jäljellä! Eli sitten ne perunatkin vielä ja maata päälle. Olen henkilökohtaisesti huomannut että hyvin valmistettu sima (resepti täällä blogissa jossain) auttaa kummasti tässä työssä. Se on antanut energiaa ja nesteytystä kun aurinko paahtaa ja hiki lentää.
Tässä vaiheessa voi jo onnitella itseään :). Onhan täällä toki muutakin kasvamassa kuin perunaa mutta en ole jälleen millään ehtinyt ottamaan niistä vielä kuvaa. Keväästä syksyyn on elämä yhtä hullunmyllyä kun kaikki tapahtuu yhtäaikaa.
Ei voi ikinä oikein valmistautua siihen työmäärään jota kevät tuo tullessaan. Puutarhan viljelyt laajenevat nykyisin hillitymmin mutta se on aina lisää työtä tuleville vuosille. Joskus toivoisin että saisin itseäni niskasta kiinni sen verran että olisin tähän mennessä jo tehnyt polttopuita edes osittain valmiiksi, mutta ei.
Viime vuonna pilkkosin enemmän sekapuita mutta tälle vuodelle tuli kaadettavaksi lähinnä koivua, mukavasti se sitten lämmittää jos tuleva talvi on kylmempi. Pakurikääpäkoivut pysyvät pystyssä vastedeskin.
Olen jostain syystä viisauksissani tehnyt 2-3 eri pistettä pitkin tonttia jossa pilkon puita ja kuivatan niitä. Siitä olen itselleni takuulla kiitollinen siinä vaiheessa kun on aika siirtää niitä ulkorakennukseen säältä suojaan.
Pääasia että tavaraa löytyy, nämä ovat silkkaa turvallisuudentunnetta.
Voinee joiltakin läikähtää kahvit rinnalle kun näkee että Kohti omavaraistaloutta -blogi on palannut uuden postauksen kanssa... ööö... n. 8 vuoden paussin jälkeen. Uskoisin että siihen on vaikuttanut viimeisimmät kriisit maailmalla jotka ovat saaneet ihmiset hädän partaalle.
Itseäni hämmästyttää se että aikoinaan vuosia sitten kun tämän blogin aloitin, ajatuksenani ei ollut kirjoittaa sitä selviytymisajatuksella. Mutta näiden viimeisimpien kriisien myötä olen huomannut miten tärkeä osa omavaraisuudesta arjen selvitytymisessä on tullut.
Aikoinaan edullisten sähköjen aikaan kerroin kuinka vähäistä sähkökulua arkemme on tarjonnut kun osasimme suunnitella taloutta omavaraisemmaksi. Ette arvaakaan miten tarpeelliseksi tämä järjestely aikanaan osoittautui sähkökriisin aikana. Kulujen pienentäminen oli meille lopulta helppoa kun olimme olleet tässä tilanteessa vapaaehtoisesti ennenkin, tiesimme miten säilömme ruokaa ilman sähköä, miten valmistamme sapuskat ilman sähköä ja omat polttopuut auttoivat läpi talven. Onneksi ledien aikaan valojenkaan käyttö ei ollut niin kallista. Monet "viihteet" jäivät mutta se kompensoitiin lautapeleillä ja perheen yhdessäololla.
Mutta siis, tällä kertaa palaan kirjoittamaan säännöllisesti tänne, en ole edes seurannut kuinka monta erilaista omavaraisuusblogia on ohelle jo tullut mutta olettaisin samanlaisia elinkulujen minimoijaa löytyvän jo useamman.
Nyt vähän ohitin otsikon aihetta joten siis siihen!
Olemme aikanaan kokeilleet erilaisia aitaideoita tontillamme. Se ei ole iso tontti mutta tällä hetkellä tarve aidalle on akuutimpi kuin aiemmin. Syynä on rusakkojen ja etenkin valkohäntäpeurojen uskomaton lisääntyminen. Monet varmasti lähtee rakentamaan sitä "punainen tupa ja perunamaa" -maalattua aitaa rajaamaan tonttia mutta se maksaa, se on työlästä ja varsinkin se vie paljon aikaa. Meillä yrittäjinä ei nykyisin ole niin paljon tunteja käytettävissä joten on pakko keksiä parempi ratkaisu, ja sehän löytyi:
Puita kaataessa tulee sivutuotteena niin järkyttävät määrät risua ja oksaa joille ei oikein löydy tarvetta. Voisin toki marssia kauppaan ja ostaa oksasilppurin mutta sen sijaan säästän ja hoidan kaksi ongelmaa yhdellä iskulla ja lisukkeilla vielä. Tämä aita on kätevä siksikin että sen saa pystyyn ennätysnopeasti. Se pitännee peurat poissa, toivottavasti rusakotkin (jää nähtäväksi) ja pääsen isosta määrästä risukasoja eroon nopeasti. Lisäksi kun meillä ei ole enää mehiläisiä, tämä aita antaa muille pölyttäjille elintilaa.
Kunhan ehdin enemmän risuja tuomaan niin aitakin tiivistyy, nämä aidat voivat olla kuinka leveitä tahansa, itse laitoin tilaa säästääkseni n. 30-50 cm leveydelle. Kun tukitolppia joskus maatuu rikki niin uutta tilalle, kepeistä ei pahemmin pulaa tule :).
Niin se aika vain kuluu vaikka piti tulla tänne kirjoittamaan jo aikoja sitten. Yrityselämä on vähintäänkin hektistä, ei vapaita eikä hengähdystaukoja. Mutta kyllä nyt jotain tarvii ehtiä päivittelemään tännekin :).
On se hämmentävää kuinka näin pitkälle venyvät lämpimät kelit voivat muuttaa rytmiä pihatöiden suhteen. Valoa ei juuri ole mutta maa on muokattavissa. Koska yrityksemme joulukiireet yllättivät meidät aivan täysin, jäi muutama loppusyksyn puutarhatyö tekemättä. Mutta onneksi ilman suosivat ja joulupyhät suovat meillekin vähän enemmän vapaa-aikaa niin saimme vihdoin valkosipulit multaan ensi kevättä odottelemaan :).
Samassa tuli vähän pihaa muokattua muutenkin jotta keväällä saisi vähän nätimmäksi, täällä kun piipahtelee väkeä nykyään kohtuullisen tiheästi. Mutta kaikesta huolimatta täytyy sitä muistaa nauttia myös joulusta ja sen tuomasta mahdollisuudesta viettää rentoa perhe-elämää.
Muistakaa siis tunnelmoida ja ottaa ilo irti yhdessäolosta kun sellainen mahdollisuus tulee, elämä voi olla joskus ihan mahdottoman kiireistä ja aivan liian moni pieni ilo jää täysin välistä jollei ole varovainen :).
Ranskalaisia piparkakkuja
Ohje suussasulaviin Ranskalaisiin pipareihin löytyy täältä.
Blogimme heräilee uudelleen eloon hieman uudella nimellä, meininki kuitenkin sama ripauksella yrityselämän kiekuroita. Tervetuloa seuraamaan merkillistä elämäämme täällä saaristossa.
Pyrimme edelleen tekemään mahdollisimman paljon itse ja elämään lähellä luontoa. Hektinen yritysmaailma tosin tuo tähän oman jännitteensä, mutta "do what you Love, Love what you do". Vaikka elämäntahti on erinlainen se ei silti muuta tavoitettamme luonnonläheisemmästä elämästä, haasteet ovat luotu voitettaviksi :).
Kannattaa myös vilkaista uusimmasta Kotivinkistä (muksut -teemanumero) juttu meidän perheestä ;).
