Puutöitä ja kaiverrusta

Tänään on puolison syntymäpäivä, joten pääsin vihdoin ojentamaan jo jonkin aikaa valmiina olleen lahjani hänelle :). On kiva tehdä toiselle käsintehtyjä lahjoja kun tietää että niitä arvostetaan. Varsinkin kun ne tulevat suoraan sydämestä :).

Mutta siis pitemmittä puheitta, tällainen siitä tuli:

Muutama fakta työstä: Eli mitään sähköisiä välineitä ei tullut käytettyä muuta kuin poraa tuon yhden langan läpivientireikään ja kiinnitystapin reikään (kokeilin aluksi porata sellaisella sähköttömällä käsiporalla, mutta katkoin niin monta terää prosessissa että oli pakko turvautua sähköiseen :/. Ei vain löytynyt mitään tarpeeksi tukevaa pidikettä arkulle. Arkku heilahti kesken porauksen ja naps, terä poikki välittömästi :D)

Arkku on siis koivua ja kokopuuta, lähdin sitä kirveellä pilkkomaan tukkipuunpätkästä. Kun arkun muoto oli kirveellä veistetty, sahasin sopivasta kohdasta halki jotta sain arkun kannen ja rungon erilleen. Näihin lähdin kovertamaan taltalla ja vasaralla tuota säilytystilaa, yrittäen kovasti olla halkaisematta koko kappaletta (siksi siis sisällä näkyy seinämillä nuo kerrostumat).

Tämän jälkeen alkoi kova hiominen kaiverruksia varten. Puu oli melko tuoretta joten se kävi tosiaan työstä! :P

Arastelin ihan hulluna arkun kaivertelua. Meinaan tuon muodon muokkaukseen meni kohtuullisesti aikaa näillä välineillä joita minulta löytyi. Olen siis vieläkin täysi amatööri kaiverruksessa, mutta tällaisia niistä tuli:

Eli tällainen amatöörin lootus-kukka tuli päälle :)

Pentagrammi on aina näyttävä, jopa tällaisen aloittelijan jäljiltä :P

Kukkakuvio ei mennyt ihan niin kuin toivoin, siitä piti tulla arkun etupuoli, mutta päädyin siirtämään sen taakse ja korvasin etukuvion pentagrammilla.

Jos jotain erityisemmin haluaisin korjata työssä on tuo pintakäsittely. Tämä on siis tavanomaista kalustepetsilakka-ainetta. Se teki pinnasta liian kiiltävän ja käsitellyn näköisen (no niin tietysti, miehen logiikalla en ajatellut että lakka kiiltää ihan hulluna).

Vastedes vältän loppuun asti kauppojen aineita ja teen sävytykset täysin omilla väreillä. Tulee enemmän sellaista "kulunutta" ja vanhaa ilmettä :).

Syksy ja kylmyys taas täällä

Olen aina elänyt siinä luulossa että olen parantumaton pessimisti. Mutta nyt jälleen pimeiden aikojen ja kylmyyden tullessa oloni on jollain tavalla ihan mukavan levollinen. Taidan sitten kuitenkin nähdä myrskypilvissä sen hopeisen reunuksen taikka pöydällä puolitäyden lasin... tai jotain vastaavaa.

Siis ensinnäkin kylmä tuo sen kotoisan lämmön hehkun ja tuoksun keittiöön kun ryhdytään useammin lämmittelemään puuhellaa. Lisäksi ei hellettä estämässä harrastamasta ja liikkumasta (niin kuin tässä kesällä sai kokea).

Mutta yksi mikä on varsin kivaa juuri nyt on se että omenia on aivan valtavasti! :o) Niitä onkin saanut tässä oikein urakalla soseuttaa. Lisäksi tietysti tyrnipuskat ovat aivan täynnä marjoja. Tavaraa alkaa olla jo sen verran että pitäisi varmaan alkaa katsoa ekotoreilta jotain isompaa pakastinta kun kaikkia ei haluaisi kuivattaakaan.

No, tarkoitukseni oli oikeastaan laittaa jakoon eräs aivan loistava video eräästä miehestä joka päätti tarpoa Alaskan villiin luontoon ja elää siellä omavaraista elämää. Tämä video pistää ainakin minut kysymään ääneen että MIKSI meidän elämää ollaan rajoitettu niin ettei tuollaista elämää voi enää elää? Miksi emme voi vain kävellä omaan metsäämme ja tehdä sinne omin käsin taloamme ilman että rikomme kaikenmaailman rakennusmääräyksiä? Onko se niin pelottavaa että ihminen pärjäisi yksinään ilman että olisi insinöörejä ja virkamiehiä sanomassa miten mikäkin pitää tehdä?

Nauttikaa kuitenkin videosta, se on oikeasti todella viihdyttävä. Mies on melkoisen taitava käsistään! Lisätietoja löytyy täältä.



EDIT: Video oli poistettu alkuperäiseltä sivultaan, joten tilalle tuli nyt tällainen trailerin tapainen youtubesta :(.

Chilejä

Pitkän odotuksen jälkeen chilitkin alkavat kaikki olla kypsiä :). Ajattelin nyppiä kaikki "vaiheessakin" olevat talteen jotta on väriä moneen menoon. Tulisia ne ovat joka tapauksessa!

Kesälomakin alkaa loppua ja tylsä arki alkaa jälleen :(. Täytyy kyllä sanoa että meidän pihapiiriin kotiutunut kolli ottaa ainakin elämän huomattavasti rennommin. Meillä on todellakin paljon opittavaa kissoista siinä kuinka elämä eletään:

Nyt täytynnee palailla takaisin sorvin ääreen, tekeillä on pieni puutyö puolison synttäreiksi ;). Siitä sitten kuvia myöhemmin.

Puun halkaisua

Loma alkaa vaikuttaa ja on jälleen intoa ja jaksamista kaikenlaisille kokeiluille! Tuli tuossa jonkin aikaa takaperin tilattua tutulta polttopuun myyjältä muutama n. metrin mittaista tukkipuunpätkää omiin rakenteluihin. Ajattelin uhrata yhden pätkän puun halkaisun harjoitteluun.

En voisi kuvitella komeampaa materiaalia kuin itse valmistettu lauta tällä vanhalla tekniikalla! Niistä tuli ekaksi kerraksi mielestäni yllättävän hyviä:

Ja tässä vähän tarkempi kuva tuosta halkaisujäljestä:

Kuten näkyy, vasemmalla on ensimmäinen lauta joka halkesi onnistuneesti koko leveydeltä (aiemmat halkesivat keskeltä ja jäivät ohuemmiksi) ja oikeassa reunassa on viimeisin mistä näkyy jo pieni tuntuma hommaan :).

Näistä saisi kyllä melkoisen upeat verhoilut lattiaan tai seinään! Katsotaanpa ovatko huomenna vielä painojen alla pysyneet suorassa, silloin höylään ne sileäksi ja näkee voiko niistä vielä tehdä jotain kivaa kun kuitenkin suuri osa meni harjoitellessa melkoisen vinoksi tuosta halkaisukohdasta.

No, harjoitus tekee mestarin :).

Maaseutu on tuhottu

Onkin mennyt jo pari kuukautta kun viimeksi kirjoitin. On tapahtunut niin hirveästi asioita ettei ole kertakaikkiaan ollut aikaa eikä motivaatiota kirjoittaa. Syy tähän on ollut se että omavaraista elämää suunnitellessamme päätimme sitten pistää nykyisen asuntomme myyntiin ja etsiä kunnon maatilaa. Yksi kuukausi hurahti kevyesti tehdessämme pintaremontteja ennen myyntiin laittoa. Tapetointia ei ole oikeasti kokenut ennen kuin on tehnyt sen kolmen lapsen ja kahden kissan juostessa pitkin huushollia!

Mutta siis halusin kirjoittaa tämän postauksen purkaakseni pahaa oloa jota ollaan koettu etsiessämme uutta kotiamme. Olemme aggressiiviseen tahtiin käyneet tutkimassa varmaan kymmentä eri kohdetta ympäri Etelä-Suomea. Lähes tulkoon kaikissa on ollut jotain vikaa.

Miltä kuullostaisi ikivanha hirsitalo joka "henkii menneen ajan tunnelmaa"? Sitähän se hönkikin. Talosta oli murrettu piiput katonharjan ja välikaton väliltä ja vaihdettu peltikattoiseksi. Kun vihdoin pääsimme sisälle tutkimaan, kaikki selkeni. Takahuone ihan homeessa. Todennäköisimmin katto joskus murtunut alta, kosteus päässyt tekemään tuhojaan kaikessa rauhassa. Sitten asuntokaupan villiintyessä omistaja purkanut piiput ja laittanut peltikaton myyntimielessä. Kaiken lisäksi palkannut kaverin tekemään olemattomia ostotarjouksia täydestä hinnasta hämmentämään ostajia ja välittäjää. Mahtoikohan sen joku hupsu loppujen lopuksi ostaa, osanottoni.

Toinen oli komia tölli. Kuvat näytti kivalta. Välittäjän juttujen mukaan omistajalla tekonivel polvessa eikä pysty enää ylläpitämään mökkiä. Sitten pitkä ajo paikalle tutustumaan. Ensimmäinen vilkaisu kattoon kertoi kaiken: piipun vieressä jalan mentävä reikä sisään. Ei mitään paikkausyritystä. Vesi lorissut sisään ihan vapaasti ties kuinka pitkän ajan. Väsyneinä ja pettyneinä takaisin kotiin, ei tuollaista yritä tässä vaiheessa korjata hassukaan.

No mites olisi pieni maatila kauniilla pihalla? Hevostallitoiminta mahdollinen!!! Ennen kuin välittäjä edes ehti pihaan, soitin että ei kiitos. Ihan helvetin kamala läävä. Jostain kantautui louhoksen pauketta ja koko alue oli teollisuuden ympäröimää (=eli ihan hiton rumaa seutua). Omistaja oli tehnyt tilasta kaatopaikan kuin pisteenä i:n päälle, selvää myyntimiesainesta. Välittäjä alkaa vielä puhelimessa ehdottelemaan muita kohteita lähistöllä! Jos tuollaista sontaa yrittää myydä noin törkeillä valheilla ja hinnoilla niin olisi parempi pitää suu kiinni.

Viimeisin mursi sydämen. Maatila löytyi niin kauniista paikasta että meinasi itku tulla. Ei tasamaata vaan kaikkea kumpuilevaa kivaa mäkeä ja maastoa. Hiljaisuutta! WANHOJA puita! Talo oli niin kaunis että piti purra huultaan ettei hihkunut paikanpäällä. Halusimme sen! Kaikki oli täydellisesti sitä mitä haetaan. Se vei sydämen. Hiljainen hiekkatie, lyhyet välimatkat palveluihin.

Niin ja sitten siinä on tosiaan se n. 1km päähän tuleva kivilouhimo, ympäristölupa juuri myönnetty.

Ne ketkä eivät tiedä mitä kivilouhimo aiheuttaa lähellä asuville ihmisille, kannattaa googlettaa. Siellä on niin surullista tekstiä että itkettää. Kaivot hajoavat (myös ne uudet kalliit jätevesijärjestelmät altistuvat tälle), pölyä leviää ympäristöön aiheuttaen selviä terveyshaittoja, pauketta, tärinää niin että ikkunat helisee. Ja kaikki tämä SALLITTUA koska se tuottaa selvää rahaa!

Olitteko tietoisia että valtiolla on sellaiset ohjearvot teollisuuden metelille kuin 55 dB klo 7-22 aikaan ja 45 dB yöllä klo 22-7 aikaan? Tämä äänitaso siis mitataan naapurin pihapiiriltä, ei metelilähteestä. Vertailuna siis että ihmisen puhe on noin 55-60 dB. Eli kuvittele tasaista pauketta omalla pihallasi samalla äänenvoimakkuudella kuin puhut... puuumm, puuummm, puuumm, piiip piip piip PIIIIP (ajoittaiset ohjearvojen ylitykset ovat sallittuja), PUUUUMM, krrr, krrr, krrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr, krrrrrr, KRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR-PUUUUUUUMMM.

Ottaako jo päähän? Kaiken lisäksi teollisuuteen liittyvä rekkaliikenne ei kuulu tähän ohjearvoon, eli se on sellainen erityisbonus. Toki voit lähteä yrittämään muutosta tähän, siitä vaan rohkeasti. Huomaat kuinka pieni ihminen olet.

Vaikka meilläkään ei ole mikään ihan rauhallinen ympäristö, on meillä silti paremmin asiat kuin nykyisissä myyntikohteissa. Talo on sentään ehjä ja varmasti kestää vielä vuosia.

Niin ja melkein unohtui kaikkein härmäläisin olemus maatilakaupoissa, nimittäin tontin koko. Maatilanimikkeellä myydään kohteita joissa pinta-alaa tilalla on jopa alle puoli hehtaaria! Hei, sitähän minä olen AINA halunnut! Viljasiilot ja kaikenmaailman ulkorakennukset alle 1 hehtaarin tontilla. Mutta hevostallitoiminta mahdollinen! Se taitaa riittä suurelle osalle ostajaehdokkaista. Talo puulämmitteinen mutta mukaan ei tule yhtään metsää, myyjä haluaa pitää ne itsellään. Hyvä diili! Voi ostaa häneltä sitten polttopuita kaverihintaan ;).

Jos eteen ei tule vähintään yli 4 hehtaarin maatilaa, ei tule tämä kaveri myöskään tutustumaan. Pistää oikeasti miettimään että löytyykö täältä enää mitään ostamisen arvoista taloa maaseudulta. Pohjoisesta voisi löytyä mutta kun pelkkä Etelä-Suomen kohteisiin tutustuminen on vienyt jo satojen eurojen edestä bensaa niin on pakko antaa niiden olla.

Paljon hikeä ja vaivaa, vähän pinta-alaa

Kun on tarpeeksi suolainen tuuri, saat käsiisi vain savimaata jota sitten yrität laittaa viljelykuntoon. Uskoin jo että kun mukana on 100% oma innostus ja tarmo, voisi pinta-ala olla isokin, mutta karu savimaa vie turhat luulot pois:

Koko noin 10 * 8 metriä, eli ei syömistarpeita edes yhden ihmisen vuositarpeisiin :(. Palasta puuttuu vielä mansikat joille tarvii hakea lisää multaa.

Koko noin 5 * 3 metriä. Oli jo aiemmin muokattu maa, joten kääntäminen oli todella vaivatonta. Rikkaruohojen juuria sai kyllä seuloa jonkin verran.

Vielä olisi tarkoitus kääntää ulkorakennuksen takana olevaa maata mikä on päässyt kasvamaan rikkakasveja äärimmilleen... puuh. No, sielläkin on jo muutamaan otteeseen aiemmin maata muokattu, joten voi mennä kevyemmin. Mutta aika alkaa käymään pahasti vähiin. 

Oppii kyllä arvostamaan ruokaa kun tätä käsin tekee :).

Savimaasta vielä sen verran että sitä täytyy valmistella ennakkoon. Vaikka kuinka sekoitettiin multaa, soraa ja turvetta sekaan, savi jää koviksi ja isoiksi kikkareiksi. Saapa nähdä mitkä lajikkeet tuossa karussa maassa tänä kesänä selviää :). 

Sähkölaitehelvetti

Joskus tulee aikoja jolloin tuntuu kuin koko talo hajoaisi käsiin. Olen huomannut tässä n. 6 vuoden ajan perheellisenä omakotitalossa asuneena että seuraavat asiat ovat yhtä juhlaa tapahtuessaan:

- pesukone menee rikki
- lämminvesivaraaja menee rikki
- astianpesukone menee rikki
- sähkökatkos (provided by Fortum)
- wc  menee rikki

Näihin vielä kun yhdistät satunnaisesti seuraavat tapahtumat:

- noro-virus tai vatsatauti (vähintään kaksi lasta taloudessa)
- vilustuminen
- kevään kylvöt ja maanmuokkaukset

Alkaako ahdistamaan?

Meillä hajosi tuossa viime vuoden puolella astianpesukone. Se olikin kuin pieni vesipuisto. Kone imi vettä hanasta ja samalla jäi ikilooppiin että poisti sitä poistoputken kautta pois :D. Ihmeteltiin miksi kone käy monta tuntia. No, eipä suruttanut, se oli ihan paska muutenkin. Ei edes pessyt kunnolla. Se oli varmaan alkusysäys tälle jo hyväksi todetulle elämäntavalle että ei mitään uusia elektroniikkaromuja kotiin. Siitä sitten laitettiin myös keittiö kunnon rempan alle. Ennen siellä oli ympäri vuoden käytössä ainakin 10 eri sähkölaitetta:

- lamppu
- sähköliesi + uuni
- jääkaappi
- pakastin
- kahvinkeitin
- vedenkeitin
- leivänpaahdin
- mikroaaltouuni
- liesituuletin
- sähköpatteri
- astianpesukone

Remontin jälkeen vanhoista elektroniikkalaitteista ainoastaan lamppu jäi. Jääkaappi ja pakastin laitettiin meidän kylmäeteiseen. Näin ei tarvinnut talvella pitää kuin pakastinta päällä. Jääkaappi oli toimeettomana suurimman osaa talvesta kun pidimme ruokatavarat eteisen hyllyillä.

Kaiken muun korvasi vain yksi hankinta: puulämmitteinen hella. Ja astiat pestään nykyisin käsin.

Voisi kuvitella että puuliesi olisi jotenkin hankalaa mutta ei todellakaan. Saat samalla tehtyä kahvit, teevedet, leipomiset, ruoat, lämmityksen sekä romun lämminvesivaraajan reistaillessa myös lämpimät pesuvedet!

Miten ihmeessä ihmiset ovat voineet olla aikoinaan niin tyhmiä että ovat poistaneet vanhat puuliedet ja ottaneet jotkut ihmeen sähköromut tilalle?

Nyt kun meillä alkoi reistailemaan myös tuo vanha posliiniponi, olen harkinnut että jos ehdin, korjaamisen sijaan revin koko romun helvettiin ja rakennan sisäkuivakäymälän. Se toimii sitten koko lopun talon elinkaaren ajan.

Tälle äijälle riitti.

Havaintoja ja muistiinpanoja

Koska tämän blogin on tarkoitus olla myös päiväkirjan tapainen, laitankin muutaman muistutuksen itselleni talteen:

• Heti kun lumet sulaa, KAHDET eväät töihin. Yksi työpäivän keskivaiheilla ja toinen satsi ennen töistä lähtöä - jaksaa paremmin lapion kanssa kun matkaa ensiksi 1,5 tuntia kotiin.

• Heti kun lumi sulaa, lapiota saa käyttää iltaan asti (jos siis on uusi peltoalue tiedossa). Eli kello 20-21 asti joka mahdollinen päivä (sateisia päiviä on melkoisesti). Siltikään se ei riitä. Viikonloppuisin siihen asti kunnes tekee mieli itkeä.

• Kasvata vähemmän chiliä! Pari lajiketta saa luvan riittää. Vievät ihan liikaa esikasvatustilaa.

• Varaa ainakin kolme eri vaatekertaa työtä varten. Kunnon kerrastot kun tuo viima puree läpi.

• Varaa paljon tasoja ikkunoiden eteen esikasvatusta varten (lautoja + kiinnitysraudat, pöytiä, kaappeja, jne)

• Varaudu hiekan ostoon (ainakin 120 €), multaan (15 € peräkärryllinen) ja turpeeseen (n. 10 € kärryllinen?). Kutteripuruakin tarvinnee ostaa, hinta n. 14€ kuutio.

• Ei eläinkauppoja keväällä! Menee ihan tuhottomasti aikaa.

• Suunnittele hyvissä ajoin sekaviljelyjärjestys. Koodaa vaikka ohjelma sitä varten talven aikana niin ei tarvi pähkäillä kiireessä.

Lista jatkuu sitä mukaa kun uutta tulee mieleen :).

Joskus löytyy reilujakin ihmisiä :)

Täytyi tehdä ihan oma postaus tehdä tälle asialle. Piti meinaan tuossa pari päivää sitten käydä hakemassa lähitienoolta perävaunullinen multaa mansikoita varten. Mutta en sitten tajunnut soittaa ennakkoon multajalostamoon että olen tulossa pienen satsin ostamaan, joten kävi niin että jouduimme odottamaan rekkakuormallisen täyttöä paikanpäällä.

Huonoksi onneksi olimme ajoittaneet reissun niin tarkalleen että pääsisimme hakemaan poikamme harrasteista paluumatkalla, mutta jouduimmekin odotuksen vuoksi palaamaan tyhjin vaunuin. Noh, sovimme että palaamme hakemaan multaa sen jälkeen jolloin jalostamolla ei ole niin kovaa kiirettä.

Takaisin tullessamme saimmekin sitten multamme ja maksun sijaan multajalostamon omistaja totesi että hän tarjoaa koska jouduimme yhden turhan reissun tekemään. Harvemmin näin reiluja ihmisiä eteen tulee :).

Toinen hyvä kokemus oli kun noita heiniämme ostimme. Satsi oli itsessään jo edullinen (poistomyyntiä) mutta sovimme hintaan myös kuljetuksen (kaksi lastia). Kävipä sitten silleen että myyjä arvioi kuormallisten määrän hiukan väärin ja jäi n. 40 heinäpaalia odottamaan kolmatta reissua. Hän siihen sitten totesi että onko meillä oljelle tarvetta? Sanoin että toki sitäkin tarvitaan. Hän sitten tarjosi kaupan päälle reilun satsin olkipaaleja jottei tarvi puolityhjällä kuormalla liikkua :D.

Monet kiitokset kaikille reiluille ihmisille :).

Lapio heiluu

Selkään sattuu! Kaikki voimat poissa! :P Koko päivän hakannut lapiolla juurista savimaata ja se määrä mitä nyt on käännetty näyttää kertakaikkisen olemattomalta! Voi helvata että on raskasta :D. Kasakomposteja on nyt piha pullollaan ja tavaraa tarvii kuskata koko ajan vain kauemmaksi mikä inhottavasti hidastaa vauhtia. Jos taas jätän sitä sivuun odottamaan "parempaa hetkeä" niin kasat kasvaa ruohoa maata myöten ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Sama kuin kaivaisin maan kahdesti.

En kyllä luovuta! Tätä tahtia on kyllä kohta tarve numeroa isommille paidoille taikka muuten vain vaihtovaatteille kun rinta pukkaa karvan sijasta rautasäikeitä ja repii nykyiset palasiksi.

On tuossa muutakin tullut tehtyä. Esim. kanoille piti rakentaa isompi ulkoaitaus (jätelautoja ym.). Meille kun tuli lisää aivan valloittavia asukkaita kanalaan:

Tiedättekö söpöyden asteen jossa meinaa tulla itku ja nauru yhtäaikaa? Nämä ovat juuri sellaisia :D. Miten joku voi oikeasti syödä kanaa?

Nyt se sitten alkoi...

Enpä muista aiempaa kertaa milloin olisin vapaaehtoisesti tarttunut lapioon ja alkanut kaivamaan maata. Tämä on se hetki jolloin näkee tuleeko hommasta mitään vai heittäytyykö laiskaksi. En kyllä aio luovuttaa vaan pidän lupaukseni. Eli ei muuta kuin lapio työpäivän jälkeen kouraan ja hiki virtaamaan...

Pyrin kääntämään maata käsivoimin niin paljon kuin suinkin ehdin ja kykenen. Onneksi tätä kaivamista ei tarvi joka vuosi tehdä vaan kerran kohopenkin tehdessä sitä voi vähemmällä vaivalla hyödyntää seuraavana keväänä. Motivaatiota antaa ajatus siitä että jokainen neliö tuottaa selvää rahaa. Ja se että tuotokset on takuulla luomua, hyvää, ja ei todellakaan homeista niinkuin lähes kaikkien kauppojen luomutiskit.

Ylimääräinen bonus on se että tulee kovaa treeniä ja saa raitista ilmaa :P.

Lisää nikkarointia

Heti kun viikonloppu alkaa, tarvii pistää aika hyödyksi :o). Tullut jo jonkin aikaa kirottua sitä että ei ole ollut mitään kätevää ja kestävää puunkantotelinettä. Mietiskelin tuossa talven aikana että ostaisin sellaisen metallisen version mutta kaupalliset näyttävät olevan suurimmaksi osaksi vain näytiksi kuin varsinaiseen puunkantoon. Siis meinaan että niihin sopii sellainen kevyt sylillinen polttopuuta.

No kun kerran nuukasti ja omavaraisesti mennään, nakutin parissa minuutissa oman version. Itse asiassa vaikka hökötys näyttää myös pikaisesti tehdyltä, se toimii loistavasti! Yksi telineellinen riittää mainiosti puuhellaan vaikka olisi minkälaiset leipomiset alla. Teen kesäaikaan vähän korkeamman ja nätimmän. Jos vaikka saisi samaan kantoon myös takkapuut... tai ehkä selkä katkeaa :P.

Päätyönähän minulla piti olla nuo lämpölavat, joten tein yhden sellaisen lisää. Osa puista on vanhoja raatolautoja pitkin varastoa ja pihaa mutta toimii tähän tarkoitukseen hyvin. Ajattelin säästää noita siistimpiä puita sisätarkoituksiin jos mahdollista.

Yksi homma jonka vielä samaan henkäykseen rakensin olikin tomaateille oma kehikko. Veikkaan että joudun tekemään toisen mokoman kun noita tomaattitaimia on ihan mielettömästi. Yksi erikoisuus tuossa telineessä on vaikka se ei silmiä hivelekään. Loppui nimittäin naulat, joten otin uuden lähestymistavan nikkarointiin, eli ilman nauloja :). Teetti hiukasen enemmän työtä mutta siitä tuli yllättävän tukeva! Jos jostain syystä alkaa elämään, laitan vielä joitain tukipuita noille kulmapuille.

Toivoinkin tilaisuutta päästä kokeilemaan naulatonta nikkarointia, joten tämä oli ensimmäiseksi työksi ihan hyvää harjoitusta ;).

Kevään ensimmäiset... tai siis syksyn viimeiset

Omasta maasta elämisen jakso julistettu alkaneeksi! :) No joo, onhan näitä satoja aiemminkin tullut mutta ei ennen vastaavalla omistautumisella ja päämäärällä.

Eli mitä siis jo nyt?

Oli hymy korviin asti kun sain puhelun töihin että tänään syödään oman maan antimia! Vaikka aiemminkin olemme omia antimia syöneet, silti juuri tämä maa-artisokkakeitto maistui erityisen hyvältä! Se oli kuin jonkinlainen enne että tämä polku johon olemme astuneet olisi se polku joka vie todelliseen onneen :). 

Veikkaan että yksi suurimpia inspiroijia tällä polulla on ollut sellainen enemmän tai vähemmän kuuluisa henkilö kuin Lasse Nordlund (hyvä artikkeli hänestä ja perheestään löytyy täältä). Olen lukenut tohkeissani hänen kanssaan käytyjä kirjeenvaihtoja. Huomasin olevani monestakin asiasta hänen kanssaan samaa mieltä ja  haaveilen mahdollisuudesta samanlaiseen elämään. 

Meillä on juuri sopivan kokoinen tontti nykyisen perheen elättämiseen, mutta puuta ei kyllä löydy. Joten jonkinlaisessa kompromississa joudutaan elämään kunnes joku oma metsä hankitaan. Tai sitten ostamme tuota peltoa lisää ja kasvatamme itse :).

Suosittelen tutustumaan edellä mainittuihin linkkeihin :).

Oma kanala tuottaa parhaat kananmunat :P

Pieni aikahyppy viime vuoteen. Päätettiin silloin ottaa omia kanoja kun kerran maalla asutaan ja jokseenkin tuntui kivemmalta ajatukselta saada omat kananmunat kuin ostella sellaisia kaupasta.

Tiedä miten niitäkin kanoja on kohdeltu ja mitä ovat syöneet vaikka olisivatkin luomua.

Suurin homma olikin tilojen järjestäminen. Meillä oli ulkorakennuksessa outo pimeä huone jossa oli jostain syystä vedetty vanhojen ikkunoiden eteen uusi lautaverhoilu ulkopuolelta. Joten homma aloitettiin aukaisemalla vanhat ikkunat käyttöön ja pistämällä kalkkia seiniin.

Huone tuli heti niin mukavan valoisaksi! Lattia on betonia, joten sinne sai hyvin laitettua pahnat kanoille ja hiekkaa sekä turvetta pohjaan.

Vanhat sisältä puretut hyllytasot saivat uusiokäyttöä kanojen pesinä :)

Kuvista puuttuu korkeammalle ylettyvät orret joissa kanat ja kukko viettävät yönsä :)

Näin entiselle kaupunkilaiselle kanalan hankinta oli melkoinen kokemus :D. En olisi ikinä arvannut kuinka viihdyttäviä lemmikkejä kanat ja kukko voivat oikeasti olla. Suosittelen lämpimästi! Nämä jopa tarjoavat ruoat ja hoitaminen on todella edullista. Lähitiloilta saimme luomujyviä pussikaupalla, kuin myös oljet ja muut tarpeet.

Omista ruoantähteistä on riittänyt kanoille monipuolista ruokaa yli tarpeiden. Aikomuksena onkin hankkia lisää kanoja kun tuli koettua ensimmäinen vuosi näiden eläinten parissa. Toivottavasti saataisiin myös omia tipujakin :). Tässä vielä kuvaa kanalan asukeista:

Mikään ei luo niin maalaista tunnelmaa kuin kukon kiekumiseen herääminen kesäaamuisin :).

Vanhassa vara parempi

Silloin kun kotoa löytyy joitain harvinaisia aarteita, täytyy ne myös huoltaa arvoiseensa kuntoon :). Miltä kuullostaisi 1938 vuoden Husqvarna ompelukone:

Tämä laite ei ole nähnyt todellista toimintaa moneen kymmeneen vuoteen joten otin tehtäväkseni huoltaa sen käyttökuntoon. Sanotaanpa vielä että minulla ei ollut mitään käsitystä miten laitteen edes kuuluisi toimia muuta kuin että polkimia sotkiessa pitäisi neulan liikkua :o).

Tämä aarre oli vielä jopa niin hyvin säilytetty että laatikosta löytyi alkuperäinen käyttöohje:

Itse asiassa löysin huolto-ohjeita jo aiemmin eräästä kirjasta nimeltä "Vanhassa vara parempi" (Valitut palat). Mutta katsotaanpa mitä alkuperäinen ohje neuvoo...

"Jos kone on pitemmän aikaa käyttämättä sattuu helposti että öljy pikiintyy ja aiheuttaa koneen kankean käynnin. Tällöin puhdistetaan kone parhaiten siten, että kuvissa 1 ja 2 merkityissä öljyreijissä käytetään paloöljyä tai bensiiniä. Konetta poljetaan hetken kiivaasti, pyyhitään sitten puhtaaksi ja voidellaan hyvällä koneöljyllä."

Selkisi! Kone ei ainakaan alkuun hievahtanutkaan, vain poljin pyöri. Noh, ei muuta kuin kokeilemaan. Bensiinin sijaan ajattelin käyttää tinneriä puhdistukseen ja hyvin hoitikin hommansa. Nämä vanhat koneet on niin loistavia ettei tarvi pelätä muoviosien sulamista vahvojen aineiden kanssa (mutta suosittelen pysymään tuossa bensassa jos ei ole varma mitä osia kone sisältää. Tinnerillä kun on ikävä vaikutus muoviin, puuhun ym.)

Suurimmat koneistot saa näkyviin helposti:

Vanhan öljyn putsauksen jälkeen pääsinkin sitten lisäämään uutta öljyä. Sitä menikin ihan kohtalaisesti. Pikkuhiljaa alkoi koneisto heräämään henkiin ja nostalginen nakutus kantautui korviin :). Lisäsin vielä öljyä polkimiinkin ja johan lähti rullaamaan!

Jotain hyödyllistä pientä

Puuh, pientä urakointia tänään. Mukavaa kun on vapaata niin ehtii ja jaksaa tehdä jotain kotonakin :). Eli tällä kertaa omavaraisuutta tavoitellessa ajattelin tehdä valmiiksi pari kätevää lämpölavaa odotellessani edellisessä postauksessa saapuvaa hyödykettä :). Shh, kerron siitä sitten kun se on kasattu ;).

Toivomme kovasti omaa kasvihuonetta, mutta päädyimme kompromissiin että teen vain lämpölavoja tällä kertaa. Nämä kun näyttävät varsin käteviltä ja helpoilta tehdä :P.

Eli tällaisia niistä tuli, ja lisää tulee vielä niin paljon kuin nauloja ja lautatavaraa riittää:

Vielä tarvii laittaa jonkinlainen nostoköysi tai vastaava ettei tarvi kynsillä repiä lasia irti kehyksistä. Nämä ikkunat tuli hankittua paikallisesta kirpparista ja löytyy noita vielä omasta takaa muutamia :). Hamstrasin niitä hullun kiilto silmissä sitä kasvihuonetta varten mutta toistaiseksi käytän niitä noihin lämpölavoihin.

Nyt kun nuo loput lumet lähtisi pois niin voi alkaa tositoimiin pihalla :P.

Voisin varmaan tähän samaan hengenvetoon lisätä muutaman kuvan pikkuhyödykkeistä joita tuli tuossa puukolla veistetty. Eli vaimo kaipasi metallisen kinnasneulan tilalle puisen niin muutaman minuutin vuolennan jälkeen syntyi ihan kivan tuntuinen puuversio:

Ja kun kerran puukon tupesta vedin niin teinpä sitten elämäni ensimmäisen voiveitsenkin

Ei ainakaan vielä ole katkennut ja tuntuu mukavan tukevalta :). Toki olisin voinut tuon kaivertaa vielä jotenkin nätiksi mutta miksi turhaan. Kuulin jo toiveita uudesta ulko-ovesta, joten kyllä siinä onkin sitten kaiverreltavaa...

Eiköhän siinä taas jotain tällä erää ja palailen sorvin ääreen :).

Mieli rentoutuu

Lupasin pelotella kätten töillä joten täältä tulee :). Tuossa jonkin verran ennen joulua ajattelin että olisi kiva aloittaa joku uusi harrastus. Joku sellainen mitä ei ihan kaikki tutut ole kokeillut ja josta olisi mahdollisesti hyötyä kotonakin. Jostain syystä mieleen tuli koristekaiverrus. Vaikka en ole mitenkään sinut puun työstämisessä, lähinnä yhden keittiörempan tehnyt ja muutaman pihakompostin, ajattelin silti että kyllä sen oppii jos sitä tekee.

Avopuoliso yllätti minut jouluna yhdellä aloitussetillä kaiverrustalttoja ja laitoin lastut lentämään... Syntyi tällainen ensimmäinen työ palasta saunalaudepuuta:

Kyllä, luitte oikein! Saunalaudepuuta! :D Ajattelin tuhota pari laudallista harjoitellessa, on ne sentään sopivan paksujakin ja melkoisen oksatonta.

Eli ekasta työstäni tuli tällainen kelttiläinen druidien parantajasymboli. Se on karkea, yritin tehdä liian pientä jälkeä vähän turhan isoilla työkaluilla. Onneksi se näyttää siistimmältä tuolla takan tasolla, kauempana :o).

Mutta uskon että silmiinne osui enemmänkin tuo kukkalauta, se olikin sitten toinen työni. Avovaimo toivoi että kaivertaisin hänelle jonkin hienon kukkalaudan jossa on jotain kelttisolmuja, joten ajattelin sitten haastaa uuden harrastukseni ja motivaationi ihan tosissaan.

Tähän työhön menikin sitten 2-3 kuukautta! Jos olisin tiennyt, en olisi välttämättä lähtenyt leikkiin. Mutta onneksi olen impulsiivinen, näin siis lähti työ alkuun ja kun alku oli saatu, en millään voinut jättää sitä tekemättä loppuun. Olihan se mieluisa lahja avokille ;).

Hmm... tarvinnee lopettaa tämä postaus lyhyeen kun kotiin on saapumassa eräs erityisen himoittu hyödyke joka liittyy tuohon omavaraisuuteen. Siitä sitten myöhemmin ;).

Mitä, kuka ja missä? Miksi?

Ensiksi voisinkin varoittaa että tämä on ensimmäinen blogini :). No OK, avovaimolla on ollut blogeja jo vuosien ajan ja olen sivussa päässyt tutustumaan niiden toimintaan, joten ehkä tämä lähtee liikkeelle ihan hyvin.

Kuka siis olen, mitä ajattelin jakaa blogissani ja miksi?

Olen sellainen parhaassa työiässä oleva it-alan ammattilainen, voitte kutsua minua Haploksi :P. Sen sijaan että olisin oikein ylimotivoitunut uraohjus, olen lähinnä alkanut kyllästyä täysin nykyiseen työhöni ja maailmalla vellovaan kulutuskulttuuriin. Myös alaa riivaava ylisosiaalisten ominaisuuksien suosiminen on alkanut käydä voimille joten olen alkanut katsomaan muita vaihtoehtoja elannon saamiseksi.

Mistä siis tuloja? Nykyinen työni tarjoaa ihan sopivan palkan. Sillä elää jopa 5-henkinen perhekin. Ajattelin että alanvaihdos voisi helpottaa mutta uskon että huijaan vain itseäni. En halua olla enää palkollisena. Ehkä jonkinlainen toiminimi voisi olla vaihtoehto, saapahan itse enemmän liikkumavaraa työaikojen suhteen. Mutta toiminimellä ei varsinkaan alkuun mitään kummoisia tuloja saada. Joten sitten päädyin ajatukseen omavaraistaloudesta. Jos menot saisi minimoitua tarpeeksi, voisiko pienimuotoisella yrittämisellä pärjätä ihan hyvin?

Eli siksi siis tämä blogi. Ajattelin laittaa tänne kaikkea omavaraisuuteen tähtääviä vinkkejä ja kokemuksia, joita ihmiset voivat sitten kauhistella :). Ja toivottavasti siitä on apua myös muille samasta asiasta haaveileville ihmisille.

Julkaisen täällä myös omia kätten töitä. Pyydän huomioimaan että olen elänyt yli 20 vuotta kaupungissa kerrostalossa, joten kaikki työkalut ja remontit eivät ole mitään hirveän tuttuja :D.

Tervetuloa siis lukemaan ja kommentoimaan!