Lapiolle töitä

Ajattelin tänä vuonna olla fiksumpi ja aloittaa maan kääntämisen hyvissä ajoin seuraavaa vuotta varten :). Monasti jää sateiden vuoksi syys-loka-marras -ajan maankäännöt tekemättä mutta ajattelin nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää auttaa itseäni keväthommissa käymällä tämän alueen kimpuun hyvissä ajoin:

Kuva on liitetty neljästä kuvasta yhteen, siksi vähän vimpula

Uhoa riittää, vaan katsotaan kuinka pitkälle tarmoa riittää. Töitä olisi monessa muussakin asiassa, mutta niin se vaan menee. Jos ei jaksa niin ei hommat etene. Tämän lisäksi pitäisi kääntää myös muutaman neliön verran mansikkamaatakin. Onhan nämä vähän pieniä aloja mutta jostain on hyvä aloittaa. Jos nämä saa valmiiksi voi sitten alkaa jatkaa muuallekin.

Puolisollakin oli tuossa ohjelmassa marjojen säilöntää, puolukkahilloa ja puolukkasosetta. Oli mukavaa saada taas jotain lisää säilöön kylmäkellariin:

Niin ja tuli tuossa rakennettua ihkaensimmäinen riukuaitakin. Ei missään tapauksessa ohjeiden mukainen kun piti soveltaa puiden määrän mukaan. Muistaakseni jossain ohjeessa luki että "Ohje aidalle joka pitää juuri ja juuri lampaat sisällä". Joten koska meidän lampaat läksi aitauksesta alle puolen tunnin sisään niin se jo kertoo että oma versioni on liian harva :).

Leipää ja villoja

Olipa jälleen melko tavanomainen viikonloppu. Työtä, työtä ja työtä :). Saha alkaa olla teroitusta vailla, uskonpa että saisin laudat hampailla halki nopeammin kuin tuolla umpitylsällä sahalla. Jostain syystä saan myös joka kerta jonkun verta tirskuvan haavan itselleni aiheutettua. Ei auta vaikka yritän olla varovainen. Onneksi ei sentään sahasta tällä kertaa niinkuin yleensä, ne vuotaa ihan hulluna.

Mutta, tänään päätti puoliso keritä meidän pikkuisemman lampaan. Yllättävän paljon tuota villaa irtosikin, kissat tulivat heti tarkistamaan laadun:

Ja tänään oli myös ruisleipien leivontaa... leivontapäivinä melkein toivoisi että olisi vähän kylmemmät säät kun asunto on kuin sauna. Mutta noh, leipä on leipää! Ja nämä ovat todella herkullisia:

Ihan kohtuullisen kokoinen tuo taikinatiinu. Vain puolillaankin ollessa riitti taikina viiteen ruislimppuun ja viiteen reikäleipään :). Vielä tarvitsee odotella pari päivää jälkikypsymistä ennen kuin pääsee iskemään hampaansa niihin :P. Mutta nyt alkaa silmäluomet painaa, on aika levolle.

Pakurikääpää ja kaurajuomaa

Muistan vielä kun tänne muutimme totesin puolisolle että olisipa kiva jos meidän pikkutontilta löytyisi pakurikääpääkin. Olimme katsoneet puita läpi jo jonkin verran emmekä löytäneet mitään siihen viittaavaakaan. Onhan täällä useampi koivu mutta jostain syystä ei moista pakurikääpäistä näkynyt. Mutta sitten löysimmekin sellaisen aivan talomme viereltä! Miten kummassa se oli edes pysynyt niin hyvin piilossa? Nyt kun puuta katsoo niin se näyttää niin selvästi huonokuntoisemmalta kuin muut koivut... ehkä ei ole vain silmä niin harjaantunut. Kaipa se vie aikansa ennen kuin ennen betonin eri sävyjä seuranneet silmät alkavat hahmottaa metsän yksityiskohtia...

No, eipä muuta kuin sopivan kesäisen päivän tullen asetin tikapuut puuta vasten ja puukolla napsautin reilun nyrkin kokoisen pakurikääpän palasen puusta. Samalla tuli pari pienempääkin napsittua mukaan. Paloittelin pieniin osiin ja kuivuriin (ei aurinkokuivainta, ei näillä säillä olisi onnistunut).

Mmm... suurena kahvin ystävänä olen löytänyt sen yhden teen jolla voisin oikeasti korvata kahvin. Se on tikkatee :). Ja tiesittekö että pakurikääpää saa poimia ympäristöministeriön mukaan jokamiehen oikeuksilla? Se alkaa olla niillä rajoilla jolloin tulkintaa on myös polesta sekä vastaan, mutta muistan lukeneeni jostain että se kuuluu oikeuksiin kunhan keräys onnistuu ilman puun vahingoittamista. EDIT: Kuten eräs kommentoija jo nopeasti reagoikin tähän, on myös väitöksiä että kyseinen toimenpide ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Eli jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee.

No mutta siis, jo pelkkä maku ja väri ovat herkulliset ja niin ihanan kahvimaiset, mutta lisää siihen vielä pakurikääpän terveysvaikutukset niin meillähän on varsinaisen ihmejuoman ainekset vain odottamassa kerääjäänsä. 

Hymyilyttää vieläkin tuota päivää muistellessa. Se oli sellaista hilpeää menoa vähän kuin mahlan keruullakin :D.

Tuli tuossa tarpeen ostaa noita viljoja säilöön kun täällä ei niitä mahdu kasvattamaan. Erään jo aiemminkin tutun tilalla tuli tehtyä koukkaisu ja hankittiin sieltä kanojen kaurat ja omiin leipomisiin suurimoita. Näin saatiin isompi satsi vähällä reissaamisella ja näin säilyvät paremmin. Kun itse hoitaa jauhaamisen niin ei tarvi olla niin huolissaan jauhojen päivämääristä. Olisi hienoa sanoa että nämä olisivat ihan omia viljoja mutta valitettavasti näillä varoilla ja tiloilla ei kaikkeen pysty. Täytyy ajan kanssa keksiä jokin vaihtohyödyke niin saisi rahan käsittelyn vähempään :).

Kaurasta oli toisiaan puoliso innostunut tekemään tuota kaurajuomaa (me kun emme juo maitoa). Tuli sen verran iso satsi ekalla kerralla että loppui säilöntäpullot kesken :D. Noh, ainakin tuo kolme litraa juotavaa odottaa viileässä, kaurajuoma on niin herkullista ja tuntuu rauhoittavan vatsaa.

Summittainen ohje kaurajuomalle menee näin:

Noin 2 kourallista kaurasuurimoita liotetaan yön yli. Seuraavana päivänä suurimot huuhdellaan ja keitetään miedolla lämmöllä runsaassa, kevyesti suolatussa vedessä vajaan tunnin. Keitetty seos hienonnetaan tehosekoittimessa tmv. . Lisää raikasta vettä jotta koostmus olisi juoksevaa/maitomaista. Lopuksi neste siivilöidään tiheän siivilän läpi ja maustetaan jos halutaan (meidän juomaan tuli ihan pikkuinen haarukallinen hunajaa ja vaniljaa ripaus). Ja lopuksi valmis joma pullotetaan mieluiten ilmatiiviiseen purkkiin, säilytys viileässä noin viikon.

Normaali päivä ja lisää kesän tapahtumia

Illat menee nopeasti kun ei paikallaan ehdi olemaan. Tänään oli pyykkipäivä ja puoliso oli lämmittänyt hellan valmiiksi jolloin sain samalla myös sokerivedet sekoitettua mehiläisille. Toivottavasti alkaisi surisijoilla olla pikkuhiljaa varastot täynnä...

Viime postauksesta unohdin tosiaan mainita että kesään kuului tällä kertaa myös polttopuiden pilkkomista. Huono aika sille mutta minkäs teet kun kaatoapua tulee silloin kun sitä on tullakseen. Pilkkosin monen monta heittomottia käsipelillä kirveellä, mutta taitaa mennä vielä ostopuiden puolelle. Aika oli kortilla kun oli vain kolmen viikon lomakin.Ja eihän meillä ole vapaana mitään tilaa johon noita puita voisi laittaa muuta kuin tuo kellari. Kaipa ne sinne on tungettava ja toivottava että kosteus ei kasva talviaikaan. Toki uloskin nuo voi pinota mutta ei ne kuivana siellä säily ilman kunnon suojaa. Noh, katsotaan.

Ainiin, tulihan noiden mehiläisten ansiosta myös tuota siitepölyäkin! Harmi että pari pesää oli niin reikäisiä että mehiläiset kiersivät keräimen, joten veikkaan että siitepölysato jäi puoleen:

Näistä saakin mukavasti vahvistavaa ravintolisää kaikkiin tarpeisiin. Harmi että en päässyt propolista keräilemään, ja tarpeeksi vahvan alkoholiliuoksen hankkiminen voi olla hiukasen hankalaa muutenkin. Propolis kun ei liuotu kuin pirtun vahvuiseen seokseen.

Yksi muuten melkoinen totutteluasia oli puolison hankkimat kanoille suunnatut proteiinilisät. Pari purkillista jauhomatoja ja kuoriaisia :D. Kun noiden purkkien reunaa vasten työntää korvansa, tulee väkisin väristyksiä :). Se on varsin vastenmielistä rousketta ja rahinaa.

Mutta nyt painun iltalevolle. Kaiketi jotain unohtui vielä mutta kirjoittelen sitä mukaan kuin mieleen tulee. Tapahtumarikas kesä on ainakin ollut :).

Kesän tapahtumia

Kevät ja kesä ovat olleet uuvuttavan kiireistä aikaa. On niin paljon tapahtunut että tarvii ihan pinnistellä muistellessa että mitä tulikaan tehtyä. Lähes tulkoon kaikki meidän eläimet saivat pentueet. Meidän maatiaiskissamme synnytti kolme suloista pentua:

Kanit taas vaatimattomat 18kpl suloisia pikkupupuja... 

Lisäksi hautosimme kanalauman, nyt tiput mukaanlukien poppoo on kasvanut 18 siivekkääseen  (4 kukkoa,  6 kanaa ja 8 tipua, joista ainakin puolet kukkoja). 

Ylimääräiset kukot karsitaan joukosta pois ettei mene meno aivan hulluksi, joten kissoilla on siis ollut todella hyvät tarjoilut. Sen lisäksi toteutimme toiveemme ja hankimme nuo mehiläiset:

 Sekä puolison kauan haaveilemat lampaat, kolmin kappalein. Kuvassa kesyin linssiludemme, Jörö:

Periaatteessa kaikki aika on mennyt laidunaitausten pystyttämiseen ja kanihäkkien tekoon. Lisäksi piti aloittaa talvitilojen rakentaminen lampaille ja kanoille, joka jatkuu yhä vieläkin. Mukaanlukien mehiläisten hoito jotka kahden ostetun pesän myötä laajenivat parveilujen myötä neljään pesään. Olen lentänyt saappaat jalassa. Ja niin on puolisokin.

Näiden lisäksi palasin taas työelämään alkukeväästä joka vie joka arkipäivä tasan 12 tuntia vuorokaudesta pitkän työmatkan takia jonka onneksi voin tehdä bussilla. Kävelyä silti kertyy 4km per työpäivä joten ei pääse maha kasvamaan :). Tarvii kuitenkin ajatella positiivisesti. Talvi on tuloillaan jolloin pääsee itsekin vähän huilimaan, ehkä silloin tällöin keskittymään omiin harrasteisiinkin :).