perjantai 30. syyskuuta 2011

Lisää satoa

Kovasta kiireestä huolimatta jotkut istutukset ja kylvöt ovat onnistuneet todella hyvin. Papuja viljelemällä ei ainakaan pääse nälkäkuolema yllättämään. Ja tomaatitkin tuntuvat olevan riittoisia:



Olohuoneen lattiasta jäi vielä n. 1/4 osaa tekemättä mutta oli stoppi tarpeenkin, muuten liikkuminen olisi ollut tuskallista.

Tänään taas lattian tekoa

Ajattelin pyrkiä tekemään tällaisia lyhkäisiä postauksia, jos vaikka siten saisi enemmän päivitettävää. Kuvia ei kyllä tällä tavalla paljon tule, mutta onpahan eloa blogissa muuten :).

Tänään siis on avattu olohuone rojuista auki ja pitäisi käydä hiomassa about 40 kpl 3 metrisiä lautoja uudeksi lattiaksi olohuoneeseen. Hiosin aiemmin jo 8 lautaa valmiiksi joten ehkä menee vain koko tämä päivä näitä tehdessä. Jouduttuani työttömäksi kesäkuun aikoihin on ollut paremmin aikaa pistää taloa kuntoon. Pistää vaan miettimään kuinka optimistinen olin kun kuvittelin alunperin remppaavani taloa töiden ohella! Huh! Ja en kyllä hio käsin vaan tuollaisella sähköisellä hiomakoneella. Luokittelen sen omavaraisuuden piikkiin koska sain sen lahjaksi :P. No joka tapauksessa sähköisiä välineitä olen tarvinnut, on sen verran työtä ja kiirettäkin. Tyttärien synttärit parin viikon sisällä ja tarvis saada asunto valmiiksi vieraille.

Hemmetin ulkohuusin sisäpinnatkin pitäisi pistää kuntoon kun ovat niin karkeat, vieraat saavat sydärin kun menevät tarpeilleen. Pelkkä ulkohuusikin tekee jo tottumattomalle istumisen vaikeaksi :D.

Niin ja sitten pitäisi tehdä lattian jälkeen omatekoiset hyllyt olohuoneeseen, suuri osa muuttokuormasta on vieläkin pahvilaatikoissa siellä täällä. Ja tietty keittiöön leipomistaso nyt kun sielläkin on lattiat kunnossa.

Puoliso aloitti parhaillaan nyrkkipyykin. Uhrasin muutaman kympin vanhan kunnon pesusoikkoon jotta saa käsin pestä ilman pelkoa että vettä lentää joka paikkaan:



Meillä on myös tuo vanha pulsaattori mutta sen ongelmana on julmetun suuri veden käyttö. Puoliso onkin kaivannut jo koko kesän ajan parempaa soikkoa nyrkkipyykkiä varten. Tarpeeksi isoja kun ei ihan heti löydy. Tämä löytyi huuto.netistä ;).

torstai 29. syyskuuta 2011

Polttopuuta myöhemmille talville

Ihan puhki taas. Tänään uhrasin aikaa irtonaisten puuraatojen raijaamiseen tänne piha-alueelle käsivoimin. Olisi tarve saada ne jotenkin säilöön ulos talven yli. Tuossa muutama viikko sitten piti aukoa talon ympäristöä rehottuneista puskista ja puista. Oli muutama puu joiden oksat menivät pitkin kattoa ja olivat näin haitaksi katolle. Oli mukana myös muutama ylimääräinen mäntykin kiitos hävyttömän naapurin (olivat niin kamalia uhkia hänen talolleen ja valitti koko ajan). Kun sanoin aiemmin että naapurin on hyvä olla kilometrien päässä tai ei ollenkaan (tjsp), tarkoitin joka sanaa. Alkoi mennä hermot tuon eläkeläispariskunnan kanssa oikein toden teolla kun niihin väkisin alkuun tutustui. Mutta ei asiasta enempää, naapurisopu syntyy ehkä kun rakennamme 175cm korkean aidan meidän välille ja parhaillaan teetämme uutta pihan sisääntuloa naapurin kanssa vastakkain olevan tilalle. When there's a will, there's a way.

Niin niistä puista, sain vietyä joku 8 kpl n. 2-3 metriä pitkää tukkia tuonne pihan reunoille ja ison kasan paksuja oksia. Sitten hyytyi tahto ja voima. Jälleen yksi litimärkä hikinen t-paita kuivumaan henkariin lähes yhtä märän päällipaidan kanssa. Puoliso kiittää :).

Yhteensä noita puita on pitkin tonttia n. 13 kpl, ja kaikki pitäisi jotenkin saada järkevästi pinottua. Onko kellään mitään hajua kuinka tukit pitäisi sijoitella maastoon jotta eivät lahoa pilalle talven aikana? Ulkovarastoissa ei ole enää tilaa joten pitäisikö niille rakentaa sitten joku väliaikainen katto vai voiko olla ihan au naturel pinossa viiman piestävänä?

Omavaraisuuden oppikirja

Satuin eilen näkemään vilaukselta tuota kovasti suosittua "Tanskalaista maajussia". Hän mainitsi joskus löytäneensä oppaan omavaraisuuteen pyrkimisessä ja pitäneen sitä oppikirjanaan. No tietysti hänen painoksensa oli Tanskalainen mutta päätin asiasta kiinnostuneena lähteä vähän metsästelemään kyseistä opusta. Google translaten avulla sain jonkinlaisen käännöksen "omvaraisuuden oppikirjalle" Tanskaksi ja johan alkoi osumia tulla. En tiedä mahtaakohan tämä kuitenkaan olla sama kirja mutta oli hyvin arvostettu eri kirjakaupoissa (4.5 tähteä viidestä):

On muuten kumma miksi tällaisia kirjoja ei löydy ollenkaan suomennettuna.

Luin tuota opusta muutaman sivun verran ja vaikutti kyllä lupaavalle. Toki kirjoittaja kirjoittaa lähinnä Iso-Britannian olosuhteiden mukaan mutta eiköhän iso osa kirjasta ole sovellettavissa myös tänne meidänkin olosuhteisiin. Vinkkinä vielä että jos googletatte tuota kirjaa, siitä löytyy jostain syystä ihan pdf -versiokin hakutulosten joukossa. En halua linkittää sitä suoraan tänne koska en tiedä miten laillinen kyseinen kopio on ja en ole niin innostunut asiaa selvittelemäänkään.

Muuten huusholliin kuuluu ihan hyvää. Viime päivien kokemukset talon lämmitettävyyden suhteen ovat olleet hyvin rohkaisevia. Talossa on lähes poikkeuksetta säilynyt 20+ asteen lämpötila aamuja lukuunottamatta. Oikeastaan voisi sanoa että on ollut kuuma. Toivon että tilanne säilyy myös talvipakkasilla, tällä hetkellä tuntuu ainakin ihan turvalliselta :). Metsän ympäröimä talo ei kärsi kovasta vedosta ja neliöiden rankka supistaminen ovat tuoneet 10 vuotta kovasti kaivattua lämpöä kotiin. Edellinen töllimmehän sijaitsi keskellä peltoja ja tuuli vei kaiken lämmön mennessään.

Niin muuten kirjoista puheen ollen, en voi tarpeeksi ylistää seuraavaa kirjasarjaa johon törmäsin jonkin blogini lukijan postauksen kautta (anteeksi, en muista enää mikä blogi oli). Kyseessä on siis Laura Ingalls Wilderin kirjoittama kirjasarja uudisraivaajaperheen elämästä yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla. Ensimmäinen kirja "Pieni talo suuressa metsässä" on hiukaisen kankeaa luettavaa mutta kolmanteen kirjaan edetessä tarinointi alkaa olla selvästi sujuvampaa ja mukaansa tempaavampaa. Mutta sitä mukaa kun kerronta paranee, vähenee myös  kirjasarjojen varsinkin alkuvaiheilla vahvasti tarjoiltu "opetusmateriaali". Etenkin enimmäisessä kirjassa kerrotaan yksityiskohtaisesti kuinka perhe valmistaa ja säilöö tarvittavia ruokatarvikkeita ja tekee työvälineitä omavaraisesti. Samalla myös tarinan edetessä näkee kuinka myös he erehtyvät luottamaan liikaa uuden maailman hömpötyksiin ja näkevät hätää kun tekniikka pettää (esim. kuudennessa kirjassa junakuljetukset).

Monasti kirjaa lukiessa on pakko vetää syvään henkeä kun Laura kuvailee preerioiden hiljaisuutta, tuulen suhinaa ruohikossa ja tähtitaivaan kimallusta. Ainoa miinus on välillä liikaakin esillä oleva uskonto ja kirkko mutta itse ateistina pystyin sulattamaan nuo kohdat helposti jättämällä virret väliin ja skippaamalla rukoilut. Kirja on kuitenkin historiasta kertova.

Mutta sen haluan kysyä että miksi kirja on luokiteltu "tyttökirjaksi"? Taidan olla vähän tyttö itsekin sitten :). Kirjat löytää kirjastosta ja käytettynä niitä saa jopa alle kympin hintaankin. Kannattaa tutustua!