Kiirettä pitää

Kova tahti meidän pikku tilkullamme. Tuo meidän pikkuinen peltopläntti alkaa saada jo vähän muhevampaa koostumusta mutta voi vietävä että siellä on paljon juuria ties mistäkin rikkakasvista. Onneksi puolison koivunmahlasta valmistettu sima valmistui niin nopeasti että sitä on voinut juoda jo nyt janoon. Kummasti piristää tuota lapion käyttöä :D.

Varhaisperunat nyt piti tietty ensiksi saada maahan. Sen verran että riittää muutamaan ateriaan. Tämä siis jo muutamia päiviä sitten, en ole vain ehtinyt tätä postausta aiemmin tekemään.

Tuo sadettaja ja oma lampi ovat olleet helpottava lisä. Ihme että pumppu vielä toimii, voisin kuvitella senkin kääkkäävän kohtapian kun takuuaikakin meni umpeen. Sitten mennäänkin käsipelillä. Onneksi lampi on vain kymmenisen metrin päässä viljelyistä. Tänään laitettiin myös porkkanaa, retiisiä, sipulia, piparjuurta, parsaa ja silmän iloksi myös kukkasiakin :).

Nyt on sitten saatu jo omat huusijätöksetkin jo ihan kelvoksi mullaksi. Nämä ovat siis jotain parin-kolmen vuoden takaisia huusi -ja kompostisekoitetta ja tarkoitus olisikin laittaa komposti päälle talvikurpitsaa kasvamaan :).

Ja vierelle pari raparperia

Niin tosiaan koivunmahlaa ollaan keräilty ja puoliso tehnyt niistä simaa. Tietysti pitkälti omavaraista simaa jossa on myös omaa hunajaa sokerin sijasta. En ole parempaa simaa päässyt maistelemaan, paitsi ehkä kun ne ovat käyneet hieman enemmän :D.

Ja voi hyvänen aika nuo kanat lisääntyy kovaa tahtia. Meillä on lähinnä ongelmia munantuotannon kanssa kun ei pysty syömään sitä tahtia kuin niitä tulee. On kyllä iloinen ongelma. Munakasta tulee jo korvistakin mutta eiköhän tuossa jossain vaiheessa saada taas polttopuitakin niin pääsee leipomaan kaikkea mahdollista. Äitienpäivän kakkuun nyt niitä menee sentään jokunen taas :).

Ja niin ne muutkin mullikat voi hyvin. Eläimet kirmaavat leikeissään lämmöstä nauttien ja me ihmisparat painetaan maata käännellen taas kuin heikkopäiset. Mutta eipähän ehdi valittamaan etteikö olisi jotain tekemistä :).