Vieläkö löytyy muita, jotka istuttavat perunansa käsipelillä? Muistan joskus vuosia sitten kuinka tämä ajatus sai kauhunsekaisen tunteen aikaan. Ei ihan kevyintä hommaa.
Kaikki varmaan tietävät tunteen tässä vaiheessa projektia :) |
Nykyisin sen jo tietää että negatiiviset fiilikset voi purkaa kuokalla perunamaahan ja ei siinä kauaa mene kun saa jo ihan kohtuullisen kokoisen perunamaan:
Tässä vaiheessa kädet voi olla jo vesikelloilla mutta ah, se tunne kun katsoo että PUOLET työstä enää jäljellä! Eli sitten ne perunatkin vielä ja maata päälle. Olen henkilökohtaisesti huomannut että hyvin valmistettu sima (resepti täällä blogissa jossain) auttaa kummasti tässä työssä. Se on antanut energiaa ja nesteytystä kun aurinko paahtaa ja hiki lentää.
Tässä vaiheessa voi jo onnitella itseään :). Onhan täällä toki muutakin kasvamassa kuin perunaa mutta en ole jälleen millään ehtinyt ottamaan niistä vielä kuvaa. Keväästä syksyyn on elämä yhtä hullunmyllyä kun kaikki tapahtuu yhtäaikaa.
Itse hyödynnän perunan istutuksessa jyrsintä. Teen sen avulla istutusvaon ja perunarivin istutuksen jälkeen käännän maan jyrsimen avulla perunoiden päälle. Sitten taas seuraavan jatkan. Lopuksi kuokalla, tai metalliharalla siistin penkit muotoonsa.
VastaaPoistaKuulostaa hyvälle, meillä tuollaista jyrsintä ei olekaan joten turvaudutaan lapioon ja kuokkaan.
Poista