Omavaraisuuden oppikirja

Satuin eilen näkemään vilaukselta tuota kovasti suosittua "Tanskalaista maajussia". Hän mainitsi joskus löytäneensä oppaan omavaraisuuteen pyrkimisessä ja pitäneen sitä oppikirjanaan. No tietysti hänen painoksensa oli Tanskalainen mutta päätin asiasta kiinnostuneena lähteä vähän metsästelemään kyseistä opusta. Google translaten avulla sain jonkinlaisen käännöksen "omvaraisuuden oppikirjalle" Tanskaksi ja johan alkoi osumia tulla. En tiedä mahtaakohan tämä kuitenkaan olla sama kirja mutta oli hyvin arvostettu eri kirjakaupoissa (4.5 tähteä viidestä):

On muuten kumma miksi tällaisia kirjoja ei löydy ollenkaan suomennettuna.

Luin tuota opusta muutaman sivun verran ja vaikutti kyllä lupaavalle. Toki kirjoittaja kirjoittaa lähinnä Iso-Britannian olosuhteiden mukaan mutta eiköhän iso osa kirjasta ole sovellettavissa myös tänne meidänkin olosuhteisiin. Vinkkinä vielä että jos googletatte tuota kirjaa, siitä löytyy jostain syystä ihan pdf -versiokin hakutulosten joukossa. En halua linkittää sitä suoraan tänne koska en tiedä miten laillinen kyseinen kopio on ja en ole niin innostunut asiaa selvittelemäänkään.

Muuten huusholliin kuuluu ihan hyvää. Viime päivien kokemukset talon lämmitettävyyden suhteen ovat olleet hyvin rohkaisevia. Talossa on lähes poikkeuksetta säilynyt 20+ asteen lämpötila aamuja lukuunottamatta. Oikeastaan voisi sanoa että on ollut kuuma. Toivon että tilanne säilyy myös talvipakkasilla, tällä hetkellä tuntuu ainakin ihan turvalliselta :). Metsän ympäröimä talo ei kärsi kovasta vedosta ja neliöiden rankka supistaminen ovat tuoneet 10 vuotta kovasti kaivattua lämpöä kotiin. Edellinen töllimmehän sijaitsi keskellä peltoja ja tuuli vei kaiken lämmön mennessään.

Niin muuten kirjoista puheen ollen, en voi tarpeeksi ylistää seuraavaa kirjasarjaa johon törmäsin jonkin blogini lukijan postauksen kautta (anteeksi, en muista enää mikä blogi oli). Kyseessä on siis Laura Ingalls Wilderin kirjoittama kirjasarja uudisraivaajaperheen elämästä yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla. Ensimmäinen kirja "Pieni talo suuressa metsässä" on hiukaisen kankeaa luettavaa mutta kolmanteen kirjaan edetessä tarinointi alkaa olla selvästi sujuvampaa ja mukaansa tempaavampaa. Mutta sitä mukaa kun kerronta paranee, vähenee myös  kirjasarjojen varsinkin alkuvaiheilla vahvasti tarjoiltu "opetusmateriaali". Etenkin enimmäisessä kirjassa kerrotaan yksityiskohtaisesti kuinka perhe valmistaa ja säilöö tarvittavia ruokatarvikkeita ja tekee työvälineitä omavaraisesti. Samalla myös tarinan edetessä näkee kuinka myös he erehtyvät luottamaan liikaa uuden maailman hömpötyksiin ja näkevät hätää kun tekniikka pettää (esim. kuudennessa kirjassa junakuljetukset).

Monasti kirjaa lukiessa on pakko vetää syvään henkeä kun Laura kuvailee preerioiden hiljaisuutta, tuulen suhinaa ruohikossa ja tähtitaivaan kimallusta. Ainoa miinus on välillä liikaakin esillä oleva uskonto ja kirkko mutta itse ateistina pystyin sulattamaan nuo kohdat helposti jättämällä virret väliin ja skippaamalla rukoilut. Kirja on kuitenkin historiasta kertova.

Mutta sen haluan kysyä että miksi kirja on luokiteltu "tyttökirjaksi"? Taidan olla vähän tyttö itsekin sitten :). Kirjat löytää kirjastosta ja käytettynä niitä saa jopa alle kympin hintaankin. Kannattaa tutustua!