Pakurikääpää ja kaurajuomaa

Muistan vielä kun tänne muutimme totesin puolisolle että olisipa kiva jos meidän pikkutontilta löytyisi pakurikääpääkin. Olimme katsoneet puita läpi jo jonkin verran emmekä löytäneet mitään siihen viittaavaakaan. Onhan täällä useampi koivu mutta jostain syystä ei moista pakurikääpäistä näkynyt. Mutta sitten löysimmekin sellaisen aivan talomme viereltä! Miten kummassa se oli edes pysynyt niin hyvin piilossa? Nyt kun puuta katsoo niin se näyttää niin selvästi huonokuntoisemmalta kuin muut koivut... ehkä ei ole vain silmä niin harjaantunut. Kaipa se vie aikansa ennen kuin ennen betonin eri sävyjä seuranneet silmät alkavat hahmottaa metsän yksityiskohtia...

No, eipä muuta kuin sopivan kesäisen päivän tullen asetin tikapuut puuta vasten ja puukolla napsautin reilun nyrkin kokoisen pakurikääpän palasen puusta. Samalla tuli pari pienempääkin napsittua mukaan. Paloittelin pieniin osiin ja kuivuriin (ei aurinkokuivainta, ei näillä säillä olisi onnistunut).

Mmm... suurena kahvin ystävänä olen löytänyt sen yhden teen jolla voisin oikeasti korvata kahvin. Se on tikkatee :). Ja tiesittekö että pakurikääpää saa poimia ympäristöministeriön mukaan jokamiehen oikeuksilla? Se alkaa olla niillä rajoilla jolloin tulkintaa on myös polesta sekä vastaan, mutta muistan lukeneeni jostain että se kuuluu oikeuksiin kunhan keräys onnistuu ilman puun vahingoittamista. EDIT: Kuten eräs kommentoija jo nopeasti reagoikin tähän, on myös väitöksiä että kyseinen toimenpide ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Eli jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee.

No mutta siis, jo pelkkä maku ja väri ovat herkulliset ja niin ihanan kahvimaiset, mutta lisää siihen vielä pakurikääpän terveysvaikutukset niin meillähän on varsinaisen ihmejuoman ainekset vain odottamassa kerääjäänsä. 

Hymyilyttää vieläkin tuota päivää muistellessa. Se oli sellaista hilpeää menoa vähän kuin mahlan keruullakin :D.

Tuli tuossa tarpeen ostaa noita viljoja säilöön kun täällä ei niitä mahdu kasvattamaan. Erään jo aiemminkin tutun tilalla tuli tehtyä koukkaisu ja hankittiin sieltä kanojen kaurat ja omiin leipomisiin suurimoita. Näin saatiin isompi satsi vähällä reissaamisella ja näin säilyvät paremmin. Kun itse hoitaa jauhaamisen niin ei tarvi olla niin huolissaan jauhojen päivämääristä. Olisi hienoa sanoa että nämä olisivat ihan omia viljoja mutta valitettavasti näillä varoilla ja tiloilla ei kaikkeen pysty. Täytyy ajan kanssa keksiä jokin vaihtohyödyke niin saisi rahan käsittelyn vähempään :).

Kaurasta oli toisiaan puoliso innostunut tekemään tuota kaurajuomaa (me kun emme juo maitoa). Tuli sen verran iso satsi ekalla kerralla että loppui säilöntäpullot kesken :D. Noh, ainakin tuo kolme litraa juotavaa odottaa viileässä, kaurajuoma on niin herkullista ja tuntuu rauhoittavan vatsaa.

Summittainen ohje kaurajuomalle menee näin:

Noin 2 kourallista kaurasuurimoita liotetaan yön yli. Seuraavana päivänä suurimot huuhdellaan ja keitetään miedolla lämmöllä runsaassa, kevyesti suolatussa vedessä vajaan tunnin. Keitetty seos hienonnetaan tehosekoittimessa tmv. . Lisää raikasta vettä jotta koostmus olisi juoksevaa/maitomaista. Lopuksi neste siivilöidään tiheän siivilän läpi ja maustetaan jos halutaan (meidän juomaan tuli ihan pikkuinen haarukallinen hunajaa ja vaniljaa ripaus). Ja lopuksi valmis joma pullotetaan mieluiten ilmatiiviiseen purkkiin, säilytys viileässä noin viikon.