Hetkiä puutarhassa

Eilinen vierähti mukavasti mullassa myöriessä, aurinkokin iltapäivästä alkoi lämmittämään ja käki jaksoi kukkua aamusta iltaan :).

Alkujaan päivä oli tarkoitus kulua villoja pesemällä, mutta en sitten lopulta saanut aikaiseksi vesiä lämmittää. Mutta tulipahan jotain muuta tärkeää tehtyä kuitenkin.

 Laitoin lämpölavan täydeltä kurpitsaa ja avomaankurkkua kasvamaan. Tänä vuonna kesäkurpitsaa on odotteilla kahta eri lajia; vihreää perinteisen mallista Zubodaa ja vaaleaa kiekkomallista Patissonia. Molempia on kasvanut aikaisempinakin vuosina ja on hyviksi meidän tilkulla koettu :).

Kesäkurpitsojen lisäksi multiin pääsivät Big Maxi- jättikurpitsan, Öljysiemenkurpitsan ja Avomaankurkun siemenet. Öljysiemenkurpitsa on uusi tuttavuus, saa nähdä miten se täällä kasvaa.

Yöt ovat vielä arvaamattomia, siksi suojaan lämpölavat vielä varmuudeksi juuttikankaalla.

Varhaissipulit kasvavat jo mukavasti autonrenkaassa.

Viime vuotiset valkosipulit ovat lähteneet kovaan kasvuun, rikkaruohoista huolimatta.

Tänä keväänä näitäkin sitten jo saa syötäväksi, siis parsaa. Nam!

Lipstikka yllättää joka kevät rehevällä kasvulla.

Piparminttua

Viime keväänä keräilin pitkin tonttia herukan villitaimia. Nyt ne sitten pääsivät oikeille paikoilleen puutarhaan. Herukat ovat mahdottoman sitkeitä ja antavat pienellä vaivalla ison sadon.

Meidän näistä herukoista ei kylläkään yhtään tiedä minkälaista marjaa antavat, mutta olen optimistinen, en ole ikinä vielä maistanut pahan makuista herukkaa :).

Tästä on jo tullut joka keväinen tapa. Enkä ole siitä yhtään iloinen. Miten vaikeaa voi olla löytää pihalta sellainen kohta jossa nämä maa-artisokat voisivat kasvaa vuodesta toiseen? Joka kevät nämä kaivan paikaltaan ja etsin niille uuden kasvupaikan ja seuraavana keväänä totean ettei tuo paikka nyt yhtään ollutkaan hyvä, tai että siihen nimenomaiseen paikkaan pitäisikin kasvattaa joku muu kasvi. Itseäni vain saan tästä syyttää. Ehkä tänä keväänä niille vielä sen hyvän paikan löydän.

Maa-artisokka on myös yksi suosikeistani, nekin kun kasvavat melkein itsestään ja antavat hyvän sadon. Näistä ei niin välitä sepänkuoriaisen toukatkaan joten sato on ollut hyvää vaikka vanhalle nurmelle olisi kasvupaikan laittanut. Meillä on perunan kanssa ollut hyvin paljon ongelmia tuosta toukasta. Vähemmän onneksi enää täällä uudessä kodossa.

Tässä myös yksi kasvimaamme epäonnisista. Muuttaessamme tänne toin mukanani raparperinhaaran ja sille piti nopeasti keksiä jokin paikka. Niinpä en sitä kauhesti pähkäillyt vaan katsoin vain maata että missä olisi sellainen rikkaruohoton avoin kohta. No ei ole ihme että tämä kyseinen kohta on hyvin avoin, siinähän kasvaa ISO koivu. Tämä raparperi on kuitenkin sinnitellyt ja antanut joka kesä hyvää satoa. En ole sitä sitten siitä poiskaan siirtänyt, kanalasta vain olen hiukan pehkuja tarjonnut ja jakanut juurta pitkin tonttia.

Ilmaisen ruuan aika on jälleen myös koittanut :). Pihalla kasvaa siellä täällä nokkosta ja sitä nyt olen päättänyt kerätä joka päivä ainakin tuollaisen pussillisen. Tuosta pussillisesta saan tehtyä 3-4 perheateriaa ja nokkoskeittoa kahden päivän hengenpitimiksi. Pussillisen keräämiseen menee aikaakin vain 5-10 minuuttia. Eilen valmistui nokkosista ja hirssistä ateria (oli siinä viime kesäisiä papuja ja herneitäkin joukossa) ja loput nokkoset laitoin kuivumaan. Tällä tavalla uskoisin nokkosvarastojen ainakin täyttyvän talven varalle vähän kuin huomaamatta :). Myöhemmin kesällä sitten pitää muistaa vielä kerätä nokkosensiemeniä talteen.

Nokkosten lisäksi nyt kannattaa kerätä voikukanlehtiä ja kukkia/mykeröitä, koivunlehtiä, mustikanlehtiä ja kukkia ken raaskii, mesiangervonlehtiä, koiranputkea, vuohenputkea, siankärsämöä, poimunlehteä ja pian näyttäisi ainakin täällä meillä kuusen- ja männynkerkkiäkin saada.

Tänään on suunnitelmissa muokata yksi peltoläntti mansikoille sopivaksi. Meillä oli tänne muutettaessa mukana pieni määrä mansikantaimia, Polkaa. Mutta se lajike ei täällä metsässä oikein menestynyt. Siihen iski heti ensimmäisenä kesänä härmä ja lähes kaikki taimet kuolivat seuraavaan kevääseen mentäessä.

Muina kesinä olen siirrellyt metsämansikan taimia kävelyreiteiltä puutarhaan mutta jotta mansikkaa saisi tarpeeksi meidän perheen tarpeisiin saisi ahomansikkaa olla melkoiset määrät kasvamassa. Siksi siis uusi yritys eri lajikkeilla. Tällä kertaa kokeilussa on Lumotar ja Honey.

Siispä toivotan tehokasta päivää jokaiselle!

~ Tanja