lauantai 18. helmikuuta 2012

Omavaraisuuteen pyrkiviin kohdistuva kritiikki

Ajattelin kirjoittaa tällaisen postauksen ihan vain omavaraista elämää tavoittelevien ihmisten arvostelijoille. Olen törmännyt tähän ilmiöön joka ainoassa nettifoorumissa jossa kysytään omavaraistaloudesta. Mitä vaikeampaa kyseiseen elämäntyyliin on joidenkin ihmisten samaistua, sitä rajummin käydään arvostelemaan. Mikä teitä ihmisiä pelottaa? Joukon kruunaavat ne "asiantuntijat" jotka kertovat näkemyksensä että se on mahdotonta kun asunto/tila täytyy maksaa ja ilman sähköä ei tule toimeen(!) :D. Puhumattakaan siitä että käytämme toisten maksamia verorahoja hyväksi viedessämme lapsia lääkäriin ja neuvolaan, ym. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Joudun nyt huokaisemaan: voi hyvänen aika.

Ensinnäkin, ei tietenkään ole mahdollista saada ilmaiseksi tiloja ellet nyt löydä jotain todella oudon anteliasta maanomistajaa joka haluaa että asut jossain hänen autiotilalla ilmaiseksi pitäen paikkoja kunnossa, taikka sitten saa perinnöksi tilat. Sinä joudut ostamaan ja maksamaan omaisuudesta ja käymään näin olle töissä sen vuoksi! Jokainen joutuu maksamaan veroja valtiolle, esim. kiinteistöveron muodossa. On myös joissain paikkakunnilla pakolliset jätteenkäsittelymaksutkin vaikka kuinka kierrättäisit tai et kuluttaisi. Meillä esim. on näin. Käytännössä täysin omavarainen elämä on mennyt hyvin vaikeaksi Suomessa ja muuallakin juuri esim. verotuksen ja turhantärkeiden virkaihmisten vuoksi joilla ei ole muuta tekemistä kuin todistaa tarpeellisuuttaan työssään keksimällä mitä järjettömämpiä sääntöjä. Mutta ehkä tässä on enemmän ongelmana se että miten ihmiset käsittävät omavaraisuuden? Minulle omavaraisuus tarkoittaa sitä että olen mahdollisimman vähän riippuvainen rahasta. Eli MAHDOLLISIMMAN vähän. Se tarkoittaa sitä että olen valmis tienaamaan muutaman satasen vuodessa pakollisiin veroihin joita ei voi ohittaa + muut kulut mitä voi tulla. En halua olla kiinni tiukassa työtahdissa koko elämääni joka palkitaan irtisanomisilla ja lomautuksilla. En kaipaa kaikkea materiaalia ympärilleni, haluan vain elää rauhassa ja vaatimattomasti. Ja kun perustarpeet on omavaraisesti järjestetty, pystyn tarjoamaan jälkikasvulle turvallisemman ja vakaamman elämän. Ei tarvi pelätä kodittomuutta ja kylmää kun asuntolaina on maksettu ja lämmitys tulee omasta metsästä.

No entä terveydenhuolto? Kyllä, jos käyt kunnan lääkärillä paljon niin voihan sen nähdä niin että olet kuppaamassa muiden rahoja. Mutta tästä ei voi syyttää vain omavaraisuuteen pyrkivää. Monet hoitoasiat sallitaan vain ammattilääkärien suorittamina. Emme voi tehdä kaikkia hoitotoimenpiteitä siksi koska se on laitonta. Me emme vain saa harrastaa kirurgiaa ja ties mitä puoskarihommaa itseksemme. Korkeintaan voimme käyttää luonnonlääkitystä. Mutta tiesittekö että parhaillaan raharikkaat lääkefirmat pyrkivät saamaan luonnonlääkityksenkin joko apteekin hyllyille tai kiellettyä kokonaan? Se jos mikä polttaa kapitalistin persettä on tieto siitä että joku pärjää omillaan eikä tuo rahoja luokseen. Muutenkin suurin osa sairauksista ja vaivoistamme johtuu nykyään yhteiskunnan tahdista/arvoista, teollisuudesta ja vääristä ruokailutottumuksista. Jos kulutamme vähemmän ja syömme terveellisemmin, lääkäripalveluiden tarve vähenee. Koululääketieteen perustaja Hippokrateskin sanoi "Ruokasi olkoon lääkkeesi". Jos syöt roskaa niin miksi kuvittelet muuttuvasi? Maailma ei kuitenkaan ole ilmaltaankaan enää puhdas joten ikäviä ja rajujakin sairauksia voi tulla eteen, silloin joudumme turvautumaan lääkäripalveluihin. Mutta nämä ovat nykyajan/elintasomme vitsauksia, ne johtuvat meidän toimistamme. Jatkuva ulkomailla remppaaminen on tuonut loisia ja bakteereja maasta toiseen, tehtaan pukkaavat myrkkyjä vesistöihin ja ties mitä. Näihin voimme vaikuttaa vähentämällä kulutusta ja turhaa mukavuudenhakuisuuttamme. Ja ei, en ole ikinä matkustanut lentokoneella. On mahdollista pysyä yhdessä maassa ja olla onnellinen. Voi olla että joudun työn takia sen vielä tekemään koska it-alalla on lähes mahdotonta pysyä Suomessa. Se on kyllä aika naurettavaa.

Ja mitä itseeni tulee, en ole käynyt lääkärissä viiteen vuoteen. Tähän ei olla laskettu sitä että työpaikat joissa olen työskennellyt, ovat vaatineet lääkärintarkastuksen työsuhteen alkamisen yhteydessä, eikä myöskään hammaslääkäriä. Olin jopa töissä paikassa jossa firma olisi maksanut kaikki lääkkeeni. Harmi että koko kolmen vuoden aikana minulla ei ollut mitään tarvetta kyseiselle edulle. No kävin silti hammaslääkärissä. Se johtui karkin syömisestä ja stressistä jonka vuoksi narskutin muutaman hampaan halki. Miksi stressiä ja karkkia? Minulla oli stressaava työ ja minut irtisanottiin 3 vuoden työsuhteesta tuotannollisista syistä juuri kun olin ostanut talon joka vaati perusteellista remontointia. Olen ihminen, minun kesti ymmärtää tilanne että en ole paskan arvoinen firmalle kun hiukasen vaikeampi aika tulee eteen ja hoidin itsesääliä ja stressiä hetken aikaa karkkia syöden ja hampaita pureskellen. Joten miten asian näen, maksoin veroni valtiolle työaikanani ja näin ollen ansaitsin hammaslääkärin palvelut. Ja näen asian myös niin että omaa taloa ja tilaa maksaessa olen maksanut myös veroni valtiolle.

Ja olen löytänyt töitä, talo on vielä maksamatta ja siihen menee vielä n. 4-5 vuotta kunnes velka on poissa. Sitten alkaa oikea omavarainen elämä, hyvin vähillä tuloilla ja ilman kiireitä. Mutta toistaiseksi, kun teen työtä, joudun elämään vähemmän omavaraisesti työroolissani koska en voi mennä toimistolle omissa lampaalle haisevissa karkeissa villavaatteissa, huopikkaat jalassa ja nauris kädessä. Se voi olla joillekin liikaa. Joudun myös käyttämään hajustetta kun jotkut ihmiset järkyttyvät kun tuoksuu koivuklapit vaatteissa. Mutta toivottavasti tätä tarvii pelleillä enää vain ne 4-5 vuotta :).

Sitten vielä tuo sähkö. Kyllä, ilman sähköä voi elää, sitä ei tarvitse mihinkään tarpeelliseen. Vanhat talot lämpenevät puilla ja samoin käyttövedetkin. Näin meilläkin. Ainoa johon sähköä tarvitsemme on viihde. Se on täysin itsestämme kiinni mistä haluamme luopua. Meillä on esim. led-lamppuja. Ne voimme halutessamme korvata kynttilöillä. Ja kynttilät saamme mehiläisvahasta, ja mehiläisvahan mehiläisistä. Sydänlanka itse valmistetusta langasta. Loput sähköä vaativat laitteet ovatkin yksi tehosekoitin, tietokone ja pelikoneet (lapset tykkäävät pelata joten sallimme sen niille parina kertana viikossa). Tietokone on laskujen maksua varten, omien työasioitteni sekä tiedon hakuun. Se on enimmäkseen viihdettä varten. Laskut voi vielä maksaa pankissa vaikkakin vaativat lisämaksua siitä. Miten monta laskua uskotte eteen tulevan silloin kun elät omavaraista elämää? Jääkaappia ei tarvitse, sitä varten oli jo aikoinaan maakuopat ja kellarit. Pakastamisen voi korvata hillostamisella ja kuivaamalla.

Mutta joo, en jaksa enempää. Jos jollain on kysyttävää tai arvosteltavaa, voi laittaa kommenttia. Ja pahoittelut jos pahoitin mieltänne, on vaikea puhua tällaisista asioista ilman että tunteet lämpenee. Puheestani tapaa tulla kovin purevaa kun alkaa ottamaan päähän. Joskus vain menee kuppi täyteen kun ihmiset puhuvat eivätkä ota asioista selvää :).

Kaikkea hyvää omavaraisuuteen pyrkimisen parissa!

31 kommenttia:

  1. Hyvin sanottu! Olen täysin samaa mieltä :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus. :) Toisille ei tunnu kelpaavan mitkään perustelut eikä selitykset kun on kyse eri tavalla ajattelevista/elävistä ihmisistä. Itselläni omavaraisuus vasta tosi alkeellisessa vaiheessa, mutta toivon että se tästä pikkuhiljaa lisääntyy. Arvostelijoita löytyy aina ja erityisesti tällaisissa asioissa, joissa joidenkin mielestä sinun pitäisi olla joko täydellisesti sitä mihin pyrit tai lopettaa moinen "kotkotus" ja olla niin kuin "kaikki muutkin". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tätä ilmiötä olen myös kauhistellut :D. Ei ole mitään välivaihetta, vain ääripäät.

      Poista
  3. Täyttä asiaa kirjoitit!!! Voi kun olisin ollut rohkeampi nuorempana ja itsekkin omavaraisuuteen lähtenyt. Elämäntapanne on hieno, kadehdin mielihyvän tunnetta, jonka elämäntavallanne saatte. Kahdehdin puhdasta omatuntoanne, se on paljon puhtaampi kuin minulla tai perheelläni.

    Pyrimme perheeni kanssa elämään niin omavaraisesti kuin vain tässä tilanteessa on mahdollista. Elämme säästeliäästi, sähköä käytämme vain välttämättömyyksiin, meillä ei ole astianpesukonetta pienessä kerrostaloasunnossamme, emme matkustele muuta kuin mökille, sinnekkin osittain julkisilla.
    Meitä on monia jotka haluaisivat elää omavaraisesti, mutta eivät pysty täysin, hyvä että osittain.

    Lippu korkealle, postauksia odotamme sinulta usein, ymmärrämme että sekin vie sähköä, mutta opettaa niin monia tuohon samaan tai osittain. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista :). Minä arvostan kovasti sitä että ihmiset pyrkivät vähentämään luonnon kuormistusta omien mahdollisuuksien mukaan!

      Poista
  4. Haplo,
    olen itse törmännyt samaan ymmärtämättömyyteen ja torjuvuuteen. Olen tulkinnut sen siten, että kaikki vieras ja normista poikkeava pelottaa ja johtaa torjuntaan. Minä en elä omavaraisesti (vaikka haluaisinkin), minun kohdalla kyse on siitä, että käyn säännöllisesti kirkossa. Yritäpäs edustaa perinteisiä arvoja ja lisää siihen säännöllinen katolisissa messuissa käynti-> hiki nousee pintaan monen kuulemani kommentin jälkeen. Tai toisena esimerkkinä mainittakoon tuntemani suurperheen äiti, joka kerran jos toisenkin saa kuulla olevansa yhteiskunnan loiseläjä nostaessaan moninkertaiset lapsilisät. Mutta eihän siinä auta muu kuin pää pystyssä elää valitsemallaan tiellä ja kestää kaikki se kritiikki, joka vastaan tulee. Ja tietysti kannattaa yrittää oikoa ainakin pahimmat väärinkäsitykset.

    Tässä omavaraisuuden kritisoimisessa lienee vielä sellainenkin aspekti, että ihmisillä on - jos ei muuten niin alitajuisesti - huono omatunto ympäristökysymyksistä. Omavaraisesti elävä ihminen tuo sen kolkuttavan omantunnon kurjasti päivänvaloon ja siksi sellainen elämäntyyli on kätevintä torjua hyökkäyksellä.

    Hienolta ja realistiselta kuullostaa tämä sinun tulevaisuuden suunnitelmasi: ansiotyötä niin kauan, että tila on maksettu ja sen jälkeen keskittymistä omavaraisuuteen. Minä itse näen näiden omavaraisblogien arvon ja mielekkyyden siinä, että sitä kautta tarjoutuu mahdollisuus antaa käytännön vinkkejä ja ohjeita ihmisille, jotka harkitsevat samankaltaista elämää. Minua esimerkiksi kiinnostaisi seuraavanlaiset kysymykset:
    - mikä on arvioitu työaika vuoden polttopuiden tekemiseen käsivoimin?
    - tarvittava pinta-ala per nuppi vuoden ruuantarpeen täyttymiseen
    - onko oman huussin lannoitusvoima riittävä pitämään kasvimaan tuotteliaana ja perheen leivän syrjässä kiinni?
    - arvioitu työaika viikon pyykkien pesuun käsivoimin?
    - kanan teurastus

    Tässä vain muutamia esimerkkejä, siis kaiken kaikkiaan olisin kiinnostunut arkisista kokemuksista omavaraisuuden ympäriltä. Me itse asumme omakotialueella kaupungin kupeessa, mutta tiirailemme palstaa tästä pyöräilyetäisyydeltä. Sinne olisi haaveissa istuttaa moninaisia hedelmäpuita ja marjapensaita, järjestää pienimuotoinen mehiläisfarmi sekä kääntää useamman sadan neliön kasvimaa. Tässä omalla pihalla tila yksinkertaisesti loppuu kesken.

    tv Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole helppoa olla erilainen :). Näin se taitaa aina mennä :/.

      Noihin pohtimiisi kysymyksiin on minun vaikea ainakin arvioida koska emme ole vielä metsää tai huussia omistaneet kuin reilun puolen vuoden ajan, mutta yritän niistä kirjoittaa tietoa kun itse olen viisaampi :).

      Viljelyn pinta-alan saa tietoon esim. rihmaston sivuilta löytyvistä Lasse Nordlundin omavaraisuus-teksteistä. Se niin riippuu ruokavaliosta ja mieltymyksistä. Käsipyykki on loppujen lopuksi melkoisen lyhyt operaatio, puoliso pesee huolellisemmin, itse taas hankaan vaan pahimmat tahrat pois ja annan liota paljussa ensin rauhassa. Mutta talviaikaan on osoittautunut kuivaus ongelmalliseksi kun ei ole saunaa, siksi olemme joutuneet turvautumaan konepesuun. Etsimme vielä ratkaisua tähänkin.

      Kanan teurastuksessa voi myös rihmaston foorumeilta löytyä apua. Itse olen tappanut vain yhden kanan kirveellä pään poikki. Se ei ollut mukavaa, tunsin vain huonoa omaatuntoa kun menen päättämään toisen hengen vaikka kana oli todella sairas.

      Poista
  5. Hyvä postaus! Ehkä se toisten erilainen elämäntapa näyttäytyy muille uhkana? Uhkana omaa - oikeasti aika pientä ja mitätöntä elämänsisältöä - kohtaan jonkun pikkukaupungin ruutukaavalla.

    Meilläkin on ajatuksena löytää mahdollisimman yhteiskunnasta riippumaton elämäntapa. Talo on pääosin puulämmitteinen, on kanoja ja vuohia tuottamassa ruokaa ja kesällä kasvatetaan kasveja. Valitettavasti työt ovat sellaisen matkan päässä, että autolla on molempien mentävä, mutta kuten osuvasti kirjoitit, kyse onkin siitä että pyrkii mahdollisimman pitkälle omavaraistaloudessa. Minusta olisi kauhistuttava ajatus, että eläisi täysin sähköyhtiöitten yms. varassa enkä tajua että täälläkin periferiassa tehdää taloja, joissa ei ole edes yhtä tulisijaa. Sitten itketään kun tulee sähkökatkoksia ja varpaita paleltaa.

    Toinen mikä ihmisissä ärsyttää on se, ettei ihminen joka asuu heidän näkökulmastaan poikkeavalla tavalla saisi olla väsynyt ja tuoda sitä esiin. Esimerkiksi kehtasin kovimmilla pakkasilla uupumuksen kourissa työpaikan kahvihuoneessa sanoa, että en oikeasti enää jaksaisi päivääkään näitä pakkasia, kun muutaman päivän hoidin työpäivän päätteeksi yksin neljän uunin lämmittämistä ja eläinten vesien sulattamista, lapset yms. Kommenttina oli, että no sitä saa mitä tilaa, ei ole niitä ongemia kerrostalossa, muuttakaa pois. No joo, mutta samat tädit valittavat päivästä toiseen naapureita, lumenauraajia yms eikä kukaan sano heille, että no hei muuta pois, niin ei tarvitse kuunnella. Pah! Eikö erilaista elämäntyyliä elävällä ole oikeus olla joskus väsynyt? En käy usein työpaikan kahvihuoneessa...

    Tästä tulikin mieleeni, aika kiva olisi samantyylistä elämää elävien/haaveilevien vertaistukiryhmä. :)

    Kaikkea hyvää! Ja IHANAA että pakkaset - ainakin täällä idässä - hellittivät. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa olen myös päätellyt. Erilaisuus on kuin punainen vaate muutenkin :). Vertaistukiryhmä voisi melkein olla tarpeen :D.

      Odottelen itsekin lämpimiä säitä niin hartaasti :P. Linnut ovat ainakin alkaneet sirkuttamaan enemmän, vielä hetki huilia ja sitten alkaa taas raataminen :).

      Poista
    2. Täällä on FB-ryhmä: https://www.facebook.com/groups/594544243945941/

      Poista
  6. Hei vain.

    Liityn edellisten kommentoijien jatkoksi: Hyvää Asiaa! Niinhän se lienee, että kun toimii ja tekee arkeaan eri tavoin kuin on totuttu, törmää usein ellei aina vastalauseisiin ja epäilijöihin. Sinnikkyyttä vaatii, että jaksaa yrittää vakuuttaa heitä, mutta oma esimerkki se toimii parhaiten. Ja sitä te teette. Lähipiirinne lisäksi näytätte vaihtoehtoisia elämisen tapoja blogin välityksellä myös kaikelle kansalle. Arvostan!

    Pst. Samoissa asioissa pyörimme blogissamme http://babyloninpuutarha.wordpress.com/ Teitä saattaisi kiinnostaa erityisesti tuo viimeisin teksti Tinderboxista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta! Käyn tutustumassa blogiinne kunhan päivän kiireet antavat periksi :)

      Poista
  7. Edellinen anonyymi postaus toiki esiin juuri tismalleen sen kysymyksen, jonka kanssa me kamppailemme, nimittäin auto tai pikemminkin autottomuus. Haluaisimme, siis todellakin haluaisimme asua kauempana kaupungista, oikeasti maaseudulla, mutta se tarkoittaisi väistämättä autoa ainakin niin kauan, kun on tarkoitus käydä ansiotyössä ja lasten harrastuksissa. Me olemme haluneet pitää kiinni autottomuudesta ja se puolestaan onnistuu vain, jos asuu hyvien julkisten kulkuvälineiden varrella tai vaihtoehtoisesti pyöräilyetäisyydellä työpaikoista/harrastuksista. Tämä puolestaan tarkoittaa automaattisesti sitä, että omavaraisuus jää väkisinkin melko laihalle asteelle. Minua tämä tilanne surettaa. Katsoo asiaa sittne miltä kantilta hyvänsä - kompromisseilta ei voi välttyä. Oletteko muut miettineet tätä kysymystä ja minkälaisiin ratkaisuihin olette päätyneet?

    t Leena

    VastaaPoista
  8. Niin asiaa tämä postaus..kaikenlaista kritiikkiä on itsekkin saanut,ihmeteltiin jopa,mistä tiedämme,että
    itsetehdyillä soseilla ja äidinmaidolla ruokittu vauva
    saa kaikki tarpeelliset vitamiinit..(koska purkin kyljessä
    lukee mitä vitamiineja sisältää)huoh..
    Kysyisin millaista lankaa käytätte kynttilän sydänlankana? Olisi tarkoitus valmistaa ensimmäinen oma kynttiläerä ja mietimme tuota jo aiemmin..-Anna-Sofia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolison kanssa ajattelimme kokeilla omavaraisina vaihtoehtoina hamppua ja pellavaa, tarvii vielä odotella omia mehiläisvahoja :).

      Poista
  9. Kiitos vastauksesta...meilläkin on ensimmäinen kokeilu
    ja vahan saamme tuttavalta,kovin vähän löytänyt tietoa
    tästä aiheesta,mutta kokeilun kautta..-A-S

    VastaaPoista
  10. Hyvää asiaa!

    Erilaisuus tuntuu olevan etenkin Suomessa kamalan vaikeasti hyväksyttävä juttu, oli sitten kyse mistä vaan erilaisuudesta. Kaikissa asioissa on vain Yksi Virallinen Totuus ja jos ei siihen muottiin mahdu niin kaikenlainen kritisointi tuntuu olevan paitsi sallittua, myös kansallisvelvollisuus. Tämä on erittäin surullista ja estää koko yhteiskunnan kehitystä muutosten edessä.

    Mielestäni kaikenlainen ja -asteinen pyrkiminen kulutuksen vähentämiseen ja omavaraisuuteen on upea juttu. Liian usein ihmiset unohtavat että se pienikin asia joka oikeasti tehdään on paljon merkityksellisempi kuin ne suuret suunnitelmat jotka jäävät vain paperille..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä aivan saman havainnon olen tehnyt! Suomessa on todellakin asiassa kuin asiassa se Yksi Virallinen Totuus, joka selviää aika hyvin lukaisemmalla päivän Helsingin Sanomat - ihan minkä päivän hyvänsä. Kaikki siitä poikkeava on pahasta. Mikä ihme meitä suomalaisia oikein riivaa, että olemme tähän jamaan maamme henkisen ilmapiirin päästäneet? Kummallinen henkisen sensuurin mädäntyneisyys leijuu Suomessa joka puolella. Minä asun Saksassa, joka on aidosti monikulttuurinen maa, täällä riittää aidosti tilaa erilaisille katsantokannoille. Samoin media on täällä hyvin moniulotteinen, ei suinkaan minkään yhden ainoan totuuden toitottaja.

      tv Leena

      Poista
    2. Uskon kanssa että vain näin asioihin voi oikeasti vaikuttaa. Se voi viedä kauan mutta nyt huomaan että moni on herännyt maailman menoon ja pisaroista kasvaa puro, tai jotain.

      Ei ole mitään puoluetta jota voisin äänestää joka ajaisi omia arvojani edes lähimaillekaan. Miten voisikaan olla kun koko "sivistynyt maailma" perustuu kuluttamiseen ja rahan kiertoon? Ei voi kuin irtisanoutua systeemistä ja elää omaa elämää. Toivon että alati kasvavana "ilmiönä" saamme muutosta aikaiseksi. Ehkä pitäisi pistää blogin tekstit myös enkuksi niin sana leviäisi myös muualle maailmaan :).

      Poista
    3. Alkuun haluan minäkin todeta että "asiaa!". Yks' kaks internetin aikana samoin ajattelevia löytää mikä edelleenkin jaksaa ilahduttaa. Olkoon se internetin eräs hyvä puoli. Huono puoli taas on ainakin ja varsinkin se, että ilmeisesti internetissä olet joko samoin tai eri tavoin ajatteleva, ja jälkimmäisessä tapauksessa kohdellaan vihollisena. Sitten joku kukkahattu on huolissaan kahtiajaosta ja eriarvoisuudesta ym.

      Mikä ihme meihin suomalaisiin on mennyt -tyyppisestä kysymyksestä mieleen: minusta aika ja asiat pahenevat. Olkoon sitten niin että olen pessimisti tai salaliittoteoriaharrastaja (ahaa, ei käy siis jälleen jonkun pirtaan). Mielestäni mm. 90-luvun laman jälkihoidon puute kumuloitui tähän nykypisteeseen, missä eräänlainen kollektiivinen kohtuuttomuus, lyhytnäköisyys ja silkka typeryys stemmaa demokratian kanssa (nykytilahan taitaa olla äänestämällä haluttu?). Ilmeisesti IHAN KAIKKI menee läpi korkeintaan eriasteisella purnauksella. Tai: ei oikeastaan mene, vaan ollaan pisteessä, jossa ihmiset alkavat tehdä omia ratkaisuja. Havaintojeni mukaan kaikkien kapasiteetti ei riitä rakentaviin tai edes rationaalisiin ratkaisuihin, ja tästä vähemmistöstä kärsii enemmistö. Sen osoittaa vaikkapa Gaussin käyräkin. Siinä voidaan sitten kuopata demokratia, joka olikin oikeastaan alunperin väärin ymmärretty.

      Rakentaviin ratkaisuihin kykenevät ihmiset alkavat itsestään. Minusta on oikein ja kohtuullista huolehtia omasta pesästä ettei itse kasvata autettavien jonoa. Kyse on helpoista ja pienistä asioista. Nämä olivat kunnia-asioita ennen vanhaan samaan tapaan kuin velan maksu. Koska samankaltaiset suojelevat kaltaisiaan ovat ilmaisut "ennen vanhaan" sekä "kunnia-asia" ummehtuneita ja muinaisia. Samaan aikaan kuitenkin mesotaan Mannerheimista ja Talvisodan hengestä vaikka sellainen Suomi on todella mennyttä. Kaikella kunnioituksella, mutta minua ei silkan ikäni puolesta voi velvoittaa sen ajan henkien nimissä, ja nimenomaan varsinkaan muiden ikäisteni illuusioiden mukaisesti. Tähän liittyen ihmettelen mikä, kuka tai millainen on se 'isä' jonka 'maan' ikään kuin nimissä sitten IHAN KAIKKI sen Talvisodan, Kekkosen jne. jälkeinen röyhkeys, typeryys, sivistymättömyys ja ahneus tulee sietää, sallia ja hyväksyä, ja millä logiikalla?

      Omavaraisuutta kaavailen minäkin. Kyse on kunnioittamisesta. Periaatteessa kunnioitan valtio-instituutiota. On vain niin, että tunnen olevani valtiokelpoinen, mutta valtio kohtelee minua kuin vähemmän kelvollista. Näin unohtaen sen, että valtio tarvitsee myös minua kuin myös kaikkia muitakin ihmisiä viiden miljoonan seassa ollakseen olemassa. Valtio näet muodostuu ihmisistä, eikä päinvastoin. Minua kiinnostaa nähdä kuinka vähän ihminen tarvitsee valtiota (suunnilleen merkityksessä: systeemiä). Minua kiinnostaa myös kuinka valtio tällöin ja jatkossa aikoo menetellä ANSAITAKSEEN kansalaisensa, olemassaolonsa uhalla. Ja ellei aio mitenkään voidaan päätellä kyseessä olevan jokin yksisuuntainen ajatusleikki, jokin virtuaalinen rakennelma joka ei kykene vastaamaan ihmisten todellisiin tarpeisiin, miltä jo nyt alkaa näyttämään. Todellinen oman onnen seppä huolehtii siitä huolimatta itse omista tarpeistaan mikä tuli jo todettua (vaikka sellainen voikin olla vaikeaa tajuta, mikä taas ei ole välttämättä hänen vikansa).

      Poista
  11. Hieman kateellisena luen blogiasi sikäli, että itseltä puuttuu rohkeutta muuttaa elämää vieläkin yksinkertaisempaan suuntaan. Voisiko joillakin arvostelijoilla olla myös kateutta takana. Itse olen huomannut, että jotkut ystävät ja tutut alkavat jotenkin selitellä omia valintojaan minulle. Alkavat jotenkin asettautua puolustusasemiin, vaikken ole mielestäni mitenkään arvostellut heidän toimiaan tai valintojaan. Ehkä toisen esimerkki saa joissakin jonkinlaista syyllisyyden tunnetta aikaan.

    Tuo sähköttömyys tai siinä omavaraisuus on todella mielenkiintoinen ajatus. Pyrimme vähentämään sähkön käyttöämme, mutta tiedän, että olemme kaukana tavoitteistamme. Mukavuuden halu saa lipsumaan... Ja monissa valinnoissamme toki vaikutta myös se, että mieheni kanssa olemme joskus aika erilinjoilla elämän tavoissamme. Täytyy löytää jokin kultainen keskitie, missä molemmat voivat olla onnellisia. Onneksi molemmat olemme pihejä ja usein pihit ratkaisut ovat myös ekologisesti hyviä :)

    Itse tavoittelen omavaraisuutta lähinnä siinä, että voisin mahdollisimman paljon kasvattaa itse ruokaani. Lähipiirini ei sitä kovinkaan kummastele, koska olen maatalosta kotoisin ja vanhojen vanhempien lapsi, joten meillä on pienestä asti opittu itse hankkimaan, kasvattamaan ja tekemään ruokaa. Vanhemmat sukulaiset ovat oikeasti tosi kannustavia ja neuvovat mielellään. Heistä on tosi hienoa, etteivät kaikki halua muuttaa kaupunkiin ja hylätä vanhan ajan maatalouskulttuuria. En kuitenkaan pysty ihan niin paljon viljelemään kuin haluaisin, koska vaikka asumme maalla, meillä ei ole maatilaa. Jos olisi vaikka pienikin tuotantorakennus, voisi pitää eläimiä ympäri vuoden, mutta nyt se ei ole mahdollista.

    VastaaPoista
  12. Sellainen elämäntapa ei ole paheksuttavaa, jos perhe matkustaa kolmesti vuodessa lomailemaan maapallon toiselle puolelle, ostaa jatkuvasti liikaa ruokaa kotiin ja ruuasta kolmasosa päätyy sekajätteisiin, ostetaan kertakäyttövaatteita ja tehdään päätöksiä kuluttamisesta ilman ekologista aspektia.
    Kun perhe haluaa elää vastuullista elämää kaikilla elämän osa-alueilla ja tekee sen vieläpä tyystin ilman odotuksia yhteiskunnan taholta tulevista taloudellisista tai muista eduista, on vastassa melko varmasti arvostelujen ryöppy.
    Onko aina ollut näin?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta :D. Tämän on pakko olla jotain psykologista, ehkä liittyy juuri tuohon ihmisten käyttäytymiseen laumassa. Poikkeavat halutaan vaientaa.

      Itse kun mietin omaa menneisyyttäni, ihmettelen miten ikinä pystyin elämään sellaista elämää? Istuin kuution sisällä ja yritin saada elämään sisältöä ostamalla kaikkea krääsää jota voin siellä asunnossani käyttää kun ulos ei huvittanut mennä. Johtui selvästikin siitä etten tiennyt paremmasta, olinhan elänyt yli 20 vuotta kaupungissa.

      Poista
  13. Hyvä postaus! Kiitos avoimesta kannanotosta, jollaisia kaivataan julkisuuteen lisää! Kulutusyhteiskunnasta pois hyppääminen on kuin astuisi toiselle planeetalle: poikkeavuus aiheuttaa pelkoa ympäristössä.
    Vertaistukiryhmässä mukana heti, kun sellainen perustetaan:)

    VastaaPoista
  14. Heissan! Tosi hyvä blogi ja kiitokset ja kummarrus sen kirjoittamisesta. Oli ihan pakko surffailla kynttiläjuttuja, kun alkoi itseäni vaivaamaan asia ja löysin ihan OK sivun täältä http://candlemakingology.com/candle-wicks-its-easier/ hamppusydänlangan valmistamisesta ja muutenkin kynttilöiden teosta. Useimmat "ekokynttilät" näyttävät olevan tehty soijavahasta, koska se on halvempaa kuin mehiläisvaha, joka on kaikkien mielestä ykkönen. Eli jos on vahat omasta takaa, niin tulee kyllä hienot kynttilät. (itsekin niitä joskus ostan pikkutuottajilta). Kaikkea hyvää omavaraisuuten pyrkijöille!

    VastaaPoista
  15. Hyvin kirjoitit :) Mä oikeastaan aina säälin näitä "minätiedänkaikenparemmin" ihmisiä. Suurimmaksi osaksi epäilen, että he ovat niitä sellaisa jotaka eivät itse uskalla ja ovat kateellisia toisen rohkeudesta hypätä pois kulutusyhteiskunnasta. Ja sitämyöten haukkumalla perustelevat itselleen, kaikin kummallisin syin milloin mitäkin.

    VastaaPoista
  16. Täällä keskustelu on hiipunut, mutta laitan silti kommentin varsin ajankohtaisesta aiheesta. Se nimittäin vei omat ajatukseni omavaraisuuteen.

    Nythän keskustellaan kotihoidontuen supistamisesta ja subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Joka on käytännössä johtanut siihen, että kotiäidit viettävät aikansa kotona vauvan kanssa ja vievät isomman sisaruksen päiväkotiin pitkiä hoitopäiviä viettämään.

    Ihmettelen todella, että tähänkö on tultu? Ovatko ihmiset näin avuttomia? Ei enää luonnistu yhdeltä aikuiselta enemmän kuin yhden lapsen hoitaminen kerrallaan. Tätä jos mitä kutsuisin uusavuttomuudeksi, huudetaan yhteiskuntaa avuksi tilanteessa, jonka kuka tahansa terve aikuinen kykenee selvittämään omin avuin. Poislukien sairaat vanhemmat, puhunkin nyt vain perusterveistä vanhemmista.

    Mielestäni omavaraisuuteen pyrkyvä perhe on tämän uusavuttomuuden vastakohta: ei haluta sysätä omaan elämään liittyviä vastuita ulkopuolisten harteille vaan kannetaan ne itse, omasta halusta! Omavaraisuus toki menee niin pitkälle, että emmme puhu ainoastaan lastenhoidosta omin voimin vaan myös ruuan tuotannosta, lämmityksestä jne. Mutta tässä on kyse asenneilmapiiristä: haluammeko maahan ihmisiä, jotka sysäävät omia vastuitaan yhteiskunnan kannettavaksi vaiko ihmisiä, jotka ovat halukkaita elämään omassa varassa ts. kantamaan itse vastuun omasta elämästään. Minusta omavaraisuuden filosofiassa olisi muulla yhteiskunnalla paljon opittavaa.

    tv Leena

    VastaaPoista
  17. Löysin tämän blogin vasta nyt, erittäin mielenkiintoista asiaa! Itselläni on osittainen omavaraisuus ollut tähtäimessä jo monta vuotta, tai onhan se jo toteutunutkin, mutta omavaraisuuden astetta on tarkoitus kyllä huimasti vielä lisätä. Tulevana kesänä minulla on vihdoin oma piha käytössä, mihin saan laittaa kasvimaan ja kasvihuoneen, hedelmäpuita ja pensaita yms. Se ilo minkä itse kasvatetusta ja kerätystä ruuasta saa, on jotain mitä ei voi rahalla saada. Sama käsitöiden suhteen, itse tehty on äärettömän arvokasta. Sinänsä en rahastakaan eroon pyri, näen sen vain energianvaihtovälineenä. Minulla on taitoja, joita kaikilla muilla ei ole ja käytän niitä mielelläni toisten hyväksi. Korvaukseksi pyydän rahaa, jotta voin ostaa puolestani toisilta palveluita ja tuotteita joita en itse osaa tai ehdi työni vuoksi valmistaa. Minulle se on vaihdantataloutta rahan välityksellä. Mutta mitä vaihtaa ja kenen kanssa on eri juttu. Ja tämä nykyinen rahasysteemi on luku sinänsä, mutta rahaa vaihdon välineenä pidän pelkästään elämää helpottavana keksintönä. Palkkatyöstä (tai kohdallani yrittäjyydestä) en pyri eroon, vaan nautin työstäni, etenkin kun saan itse päättää sen laadun ja määrän.

    Mutta tätä blogia täytyy alkaa seuraamaan, täältä saa mahtavia vinkkejä :)

    VastaaPoista
  18. Onpa mukava kun on muitakin jotka ajattelee samalla lailla ja pyrkivät samaan päämäärään!

    VastaaPoista