Mansikat mielessä

Nyt meillä on sitten mansikkamaa :). Ei kovinkaan iso sellainen, mutta tästä on hyvä jatkaa. Ensin katsotaan tämän kesän sopivatko nuo mansikkalajikkeet meidän metsätontille, ja jos sopivat niin jokaisesta kasvuun lähteneestä mansikantaimesta saadaan yksi lisäystaimi loppukesällä. Joten jos oikein hyvin käy, kesän lopulla mansikantaimia on nykyisen neljänkymmenen sijasta kahdeksankymmentä :). Ja ne "ylimääräiset ei-priimataimet", joita myös joka kesä mansikoilta saadaan, pääsevät nuorien hedelmäpuiden alle kasvamaan ja levittäytymään. Mansikat ovat mahdottoman hyviä peittokasveja ja näistä mansikoista sitten uskaltaa käydä hiukan lehtiä napsimassa tee ja salaattiaineksiksi ;).

Ensin oli peltotilkku jossa viimekesänä kasvatimme olkien/lampolapahnojen päällä perunaa. Maa oli siis hiukan pehmentynyt ja saanut humuskerrosta.

Haralla sitten vain muokkailin leveähköjä mutta melko matalia mansikkapenkkejä. Näin sain pieneen tilaan mahtumaan vähän enemmän. Kapeisiin käytäviin laitoin pihalta haravoitua katetta (sisälsi havuja, lehtiä jne.).

Mansikkapenkkit saivat kanalasta palanutta pehkua ja tuhkaa puuhellasta. Päälle vielä lisäsin paksun kerroksen olkea. Itse olen aikaisemminkin käyttänyt olkea mansikkamaan katteena ja olen siitä pitänyt. Mansikat pysyvät puhtaina, maa kosteana ja lämpimänä. Toiset saattavat tätä pitää sottaisana tai epäsiistinä, minusta se on ihan idyllistä ja samalla maa saa myös lisää humusta :).

Kuopuksemme oli suurena apuna mansikanistuttajaisissa.

Mansikat istutettiin siksakkiin, tämän takia siis leveät penkit ;). Suoraan riviin istuttaessa taimiväli on noin 30cm, siksakkiin laitettuna noin 20cm. Näillä neljälläkymmenellä taimella saatiin täytettyä kaksi riviä, kahteen tyhjään riviin sitten laitetaan kesällä jotain väliaikaisesti kasvamaan, ehkäpä joitakin yksivuotisia yrttejä (basilikaa jne.).

Lumotar kukkii :)

Mittausapurina toimi pihalta löytynyt keppi.

Nyt sitten kastellaan ja hoivataan sekä toivotaan lämpöisiä päiviä. Kesä näyttää mitä tulee vai tuleeko mitään. Satoa ei nyt tietenkään tänä vuonna saada, ihan kiva jos edes maistiaisia tulisi. Kunhan nyt vain viihtyisivät ja antaisivat satoa tulevina vuosina :).



Taimikasvatus on nyt kiireisimmillään. Maissintähkät pääsivät myös multiin ja lämpölavoille. Basilikat ja muutamat muut yrtit pitäisi koulia isompiin ruukkuihin ja pitäisi tuo loppu peltokin käydä muokkaamassa kuntoon. Töitä siis riittää. Onneksi luonnosta saa myös tuota ilmaista ravintoa, kunhan sitä vain viitsii käydä hakemassa :).

Nokkosta pussi päivässä!

~Tanja

Hetkiä puutarhassa

Eilinen vierähti mukavasti mullassa myöriessä, aurinkokin iltapäivästä alkoi lämmittämään ja käki jaksoi kukkua aamusta iltaan :).

Alkujaan päivä oli tarkoitus kulua villoja pesemällä, mutta en sitten lopulta saanut aikaiseksi vesiä lämmittää. Mutta tulipahan jotain muuta tärkeää tehtyä kuitenkin.

 Laitoin lämpölavan täydeltä kurpitsaa ja avomaankurkkua kasvamaan. Tänä vuonna kesäkurpitsaa on odotteilla kahta eri lajia; vihreää perinteisen mallista Zubodaa ja vaaleaa kiekkomallista Patissonia. Molempia on kasvanut aikaisempinakin vuosina ja on hyviksi meidän tilkulla koettu :).

Kesäkurpitsojen lisäksi multiin pääsivät Big Maxi- jättikurpitsan, Öljysiemenkurpitsan ja Avomaankurkun siemenet. Öljysiemenkurpitsa on uusi tuttavuus, saa nähdä miten se täällä kasvaa.

Yöt ovat vielä arvaamattomia, siksi suojaan lämpölavat vielä varmuudeksi juuttikankaalla.

Varhaissipulit kasvavat jo mukavasti autonrenkaassa.

Viime vuotiset valkosipulit ovat lähteneet kovaan kasvuun, rikkaruohoista huolimatta.

Tänä keväänä näitäkin sitten jo saa syötäväksi, siis parsaa. Nam!

Lipstikka yllättää joka kevät rehevällä kasvulla.

Piparminttua

Viime keväänä keräilin pitkin tonttia herukan villitaimia. Nyt ne sitten pääsivät oikeille paikoilleen puutarhaan. Herukat ovat mahdottoman sitkeitä ja antavat pienellä vaivalla ison sadon.

Meidän näistä herukoista ei kylläkään yhtään tiedä minkälaista marjaa antavat, mutta olen optimistinen, en ole ikinä vielä maistanut pahan makuista herukkaa :).

Tästä on jo tullut joka keväinen tapa. Enkä ole siitä yhtään iloinen. Miten vaikeaa voi olla löytää pihalta sellainen kohta jossa nämä maa-artisokat voisivat kasvaa vuodesta toiseen? Joka kevät nämä kaivan paikaltaan ja etsin niille uuden kasvupaikan ja seuraavana keväänä totean ettei tuo paikka nyt yhtään ollutkaan hyvä, tai että siihen nimenomaiseen paikkaan pitäisikin kasvattaa joku muu kasvi. Itseäni vain saan tästä syyttää. Ehkä tänä keväänä niille vielä sen hyvän paikan löydän.

Maa-artisokka on myös yksi suosikeistani, nekin kun kasvavat melkein itsestään ja antavat hyvän sadon. Näistä ei niin välitä sepänkuoriaisen toukatkaan joten sato on ollut hyvää vaikka vanhalle nurmelle olisi kasvupaikan laittanut. Meillä on perunan kanssa ollut hyvin paljon ongelmia tuosta toukasta. Vähemmän onneksi enää täällä uudessä kodossa.

Tässä myös yksi kasvimaamme epäonnisista. Muuttaessamme tänne toin mukanani raparperinhaaran ja sille piti nopeasti keksiä jokin paikka. Niinpä en sitä kauhesti pähkäillyt vaan katsoin vain maata että missä olisi sellainen rikkaruohoton avoin kohta. No ei ole ihme että tämä kyseinen kohta on hyvin avoin, siinähän kasvaa ISO koivu. Tämä raparperi on kuitenkin sinnitellyt ja antanut joka kesä hyvää satoa. En ole sitä sitten siitä poiskaan siirtänyt, kanalasta vain olen hiukan pehkuja tarjonnut ja jakanut juurta pitkin tonttia.

Ilmaisen ruuan aika on jälleen myös koittanut :). Pihalla kasvaa siellä täällä nokkosta ja sitä nyt olen päättänyt kerätä joka päivä ainakin tuollaisen pussillisen. Tuosta pussillisesta saan tehtyä 3-4 perheateriaa ja nokkoskeittoa kahden päivän hengenpitimiksi. Pussillisen keräämiseen menee aikaakin vain 5-10 minuuttia. Eilen valmistui nokkosista ja hirssistä ateria (oli siinä viime kesäisiä papuja ja herneitäkin joukossa) ja loput nokkoset laitoin kuivumaan. Tällä tavalla uskoisin nokkosvarastojen ainakin täyttyvän talven varalle vähän kuin huomaamatta :). Myöhemmin kesällä sitten pitää muistaa vielä kerätä nokkosensiemeniä talteen.

Nokkosten lisäksi nyt kannattaa kerätä voikukanlehtiä ja kukkia/mykeröitä, koivunlehtiä, mustikanlehtiä ja kukkia ken raaskii, mesiangervonlehtiä, koiranputkea, vuohenputkea, siankärsämöä, poimunlehteä ja pian näyttäisi ainakin täällä meillä kuusen- ja männynkerkkiäkin saada.

Tänään on suunnitelmissa muokata yksi peltoläntti mansikoille sopivaksi. Meillä oli tänne muutettaessa mukana pieni määrä mansikantaimia, Polkaa. Mutta se lajike ei täällä metsässä oikein menestynyt. Siihen iski heti ensimmäisenä kesänä härmä ja lähes kaikki taimet kuolivat seuraavaan kevääseen mentäessä.

Muina kesinä olen siirrellyt metsämansikan taimia kävelyreiteiltä puutarhaan mutta jotta mansikkaa saisi tarpeeksi meidän perheen tarpeisiin saisi ahomansikkaa olla melkoiset määrät kasvamassa. Siksi siis uusi yritys eri lajikkeilla. Tällä kertaa kokeilussa on Lumotar ja Honey.

Siispä toivotan tehokasta päivää jokaiselle!

~ Tanja

Makeannälkä

Tervehdys kaikille :). Olen uusi kirjoittaja tässä blogissa ja nimeni on Tanja. Toista blogiani voit käydä kurkkimassa täällä.

Ajattelin näin ihan ensimmäisellä kerralla kirjoittaa hiukan makeannälästä, joka ainakin minulle on varsinainen ongelmanjyvänen ainakin välillä. Tiedän että ruokavaliolla ja totuttautumalla siitä pääsisi eroon, mutta kun se ei ole niin helppoa. Minulla pääsee todella usein unohtumaan ruokailut jolloin makeannälkä sitten taatusti iskee päälle. Ja ei, minulle ei toimi tässä tilanteessa että söisin sitä ruokaa, kun makeannälkä iskee ruokailun jälkeen kahta kovempana päälle. Toinen syy makeannälän hyökkäykseen on huonosti nukuttu yö, minkäs sillekkin sitten voi? Pyytää kumppanin antamaan nuijanukutuksen, ehkä ;).

Minulle itselleni on makeasta vieroittuminen muutaman kerran onnistunut vain totaalikieltäytymisellä, mutta sitten tulee ne Joulujuhlat ja Äitienpäivät ja ties mitkä kissan kummin kaiman kihlajaiset joissa kirjaimellisesti pakotetaan maistamaan ainakin yhtä konvehtia tmv. Sen jälkeen oma itsekurini ei yleensä ole enää pitänyt ja jälleen kärsitään makeanhimosta :/.

Omavaraisuuteen pyrkiessä tämä ongelma on korostunut, sillä tuntuu nurinkuriselta kärvistellä suklaalevyn vuoksi kun sitä ei oikeasti tarvitse. Siksipä olenkin nähnyt paremmaksi vaihtoehdoksi valmistaa namut itse, mahdollisimman yksinkertaisista ja lähellä tuotetuista aineksista (mahdollisuuksien mukaan omista aineksista). Ja pikkuhiljaa totuttaa oma ja perheen makuhermot luonnonmakeisiin, eli marjoihin ja hedelmiin. Ehkä jonakin päivänä pystyn maistamaan sokerilla höystettyjä namuja ja toteamaan "ettei se niin hyvää ollutkaan" :).

Mutta sitä odotellessa teille muillekkin vinkkinä pari namureseptiä kokeiltavaksi kun makeannälkä seuraavan kerran yllättää:

Hunajanekut:

(5 isoa tai 10 normaalikokoista nekkua)

1dl kermaa

1dl hunajaa

1dl sokeria

Nekut valmistetaan "tötteröihin" jotka rullataan esim. leivinpaperinpaloista (10cm*10cm). Tötteröiden terävät päät kannattaa taittaa jotta tötterö pysyy koossa. Ja jotta tötteröiden täyttö sujuisi ne kannattaa laittaa pystyyn pullon suihin. Lisäksi tarvitset vielä tikut nekkuihin.

Tai voit valmistaa nekut suoraan paperi/folio/silikoonimuotteihin.

Kaikki ainekset laitetaan paksupohjaiseen kattilaan ja annetaan kuumeta kunnolla. Hämmentää pitää koko ajan, seos palaa helposti pohjaan.

Kermasokeriseosta keitetään noin 20 minuuttia. Seos on valmista kun kylmään veteen tipautettu karkkiseostippa ei veteen pudotessa hajaannu vaan jää kimmoisaksi kuulaksi.

Anna seoksen jäähtyä huoneenlämmössä noin 5 minuuttia.

Lämmin nekkumassa kaadetaan tötteröihin ja annetaan hetki vielä jäähtyä. Kun nekut ovat huoneenlämpöisiä on aika laittaa tikut vielä paikalleen.

Ja sitten annetaan jäähtyä ja kovettua viileämmässä.

Ja lopuksi tietenkin nautiskellaan :).

Fudge/Kola namut:

3dl ruokosokeria

3dl sokeria

1,5dl kermaa

2 rkl hunajaa

1 rkl voita

(1 tl vaniljaa jauhettuna)

ripaus merisuolaa pinnalle

Nämä olivat mitä ehdin kuvattavaksi pelastaa, maistuivat siis ainakin lapsille ja miehelle.

Sekoita kattilassa sokerit, hunaja ja kerma. Anna kuumentua kunnolla koko ajan sekoittaen. Keitä noin 15 minuuttia tai kunnes vesitestissä saat pehmeän kuulan (eli jälleen tipautetaan seosta kylmään veteen ja jos seos ei hajoa vedessä se on valmista).

Sekoita joukkoon vaniljajauhe ja voi. Anna seoksen jäähtyä lähes huoneenlämpöiseksi. Kun seos on huoneenlämpöistä se kaavitaan rasvattuun tai leivinpaperilla vuorattuun muottiin ja pinnalle ripotellaan hieman karkeaa merisuolaa. Aseta muotti viileään.

Kun karkkilevy on jäähtynyt kunnolla se leikataan paloiksi.

Tähän resptiin on helppo lisäillä esim. kuivattuja karpaloita tai puolukoita, ne lisätään samassa vaiheessa kuin vaniljajauhekkin lisättiin.

Olisi hauska lukea millä keinoilla te muut säätelette makeanhimoanne tai millä sen tainnutatte?

Seuraavaksi aion kokeilla tehdä nekkuja ainakin ilman kermaa, ehkä jopa ilman sokeria, pelkällä hunajalla siis. En tiedä onnistuuko se mutta täytyy kokeilla.

Ruusuinen sima

Laitetaanpa tännekin hyvä resepti mitä erinomaisimmalle simalle:

- 4 litraa koivunmahlaa
- 2 dl kuivattuja ruusun terälehtiä
- n. 400g hunajaa
- 2 sitruunaa
- puolikkaan herneen kokoinen pala hiivaa
- rusinoita

Lämmitä puolet mahlasta. Kaada hunajan päälle. Laita joukkoon hyvin pestyjen sitruunojen kuoret ja lohkottu sitruunan hedelmäliha. Päälle kaadetaan loput koivunmahlat, hiivanpala ja ruusun terälehdet. Sekoita niin että hunaja ja hiiva sekoittuvat. Laita kansi päälle ja anna seistä huoneenlämmössä vuorokausi.

Seuraavana päivänä sima siivilöidään ja pullotetaan, ja jokaiseen pulloon laitetaan muutama rusina. Korkit laitetaan löysästi kiinni ja säilötään viileässä. Sima on valmista kun rusinat ovat nousseet pinnalle :).

Kiirettä pitää

Kova tahti meidän pikku tilkullamme. Tuo meidän pikkuinen peltopläntti alkaa saada jo vähän muhevampaa koostumusta mutta voi vietävä että siellä on paljon juuria ties mistäkin rikkakasvista. Onneksi puolison koivunmahlasta valmistettu sima valmistui niin nopeasti että sitä on voinut juoda jo nyt janoon. Kummasti piristää tuota lapion käyttöä :D.

Varhaisperunat nyt piti tietty ensiksi saada maahan. Sen verran että riittää muutamaan ateriaan. Tämä siis jo muutamia päiviä sitten, en ole vain ehtinyt tätä postausta aiemmin tekemään.

Tuo sadettaja ja oma lampi ovat olleet helpottava lisä. Ihme että pumppu vielä toimii, voisin kuvitella senkin kääkkäävän kohtapian kun takuuaikakin meni umpeen. Sitten mennäänkin käsipelillä. Onneksi lampi on vain kymmenisen metrin päässä viljelyistä. Tänään laitettiin myös porkkanaa, retiisiä, sipulia, piparjuurta, parsaa ja silmän iloksi myös kukkasiakin :).

Nyt on sitten saatu jo omat huusijätöksetkin jo ihan kelvoksi mullaksi. Nämä ovat siis jotain parin-kolmen vuoden takaisia huusi -ja kompostisekoitetta ja tarkoitus olisikin laittaa komposti päälle talvikurpitsaa kasvamaan :).

Ja vierelle pari raparperia

Niin tosiaan koivunmahlaa ollaan keräilty ja puoliso tehnyt niistä simaa. Tietysti pitkälti omavaraista simaa jossa on myös omaa hunajaa sokerin sijasta. En ole parempaa simaa päässyt maistelemaan, paitsi ehkä kun ne ovat käyneet hieman enemmän :D.

Ja voi hyvänen aika nuo kanat lisääntyy kovaa tahtia. Meillä on lähinnä ongelmia munantuotannon kanssa kun ei pysty syömään sitä tahtia kuin niitä tulee. On kyllä iloinen ongelma. Munakasta tulee jo korvistakin mutta eiköhän tuossa jossain vaiheessa saada taas polttopuitakin niin pääsee leipomaan kaikkea mahdollista. Äitienpäivän kakkuun nyt niitä menee sentään jokunen taas :).

Ja niin ne muutkin mullikat voi hyvin. Eläimet kirmaavat leikeissään lämmöstä nauttien ja me ihmisparat painetaan maata käännellen taas kuin heikkopäiset. Mutta eipähän ehdi valittamaan etteikö olisi jotain tekemistä :).

Kotiviljely vaarassa, vielä voi vaikuttaa

Linkkasin tästä muistaakseni aiemminkin, mutta laitan vielä uudestaan varmuudeksi. Olen hyvin huolissani siitä mitä isot mahtifirmat yrittävät jatkuvasti ajaa läpi maailmalla, tällä kertaa siementen rekisteröintiä ja kotiviljelyn kieltämistä EU:n alueella.

Artikkeli on vanha mutta siltikään allekirjoituksia ei ole tullut avaaz.orgille edes 100000 kpl koko euroopasta. Joko tämä kertoo ihmisten täydestä välinpitämättömyydestä tai toivottavasti vain tietämättömyydestä mitä kaikkea maailmalla on liikkeellä meidän päämme menoksi.

Olkaa hyvät ja lukekaa ja käykää allekirjoittamassa vetoomus avaaz.orgin sivuilla (linkki löytyy tuosta uutisesta):

http://www.magneettimedia.com/eu-haluaa-rekisteroida-kasvit-ja-siemenet-ja-estaa-kotiviljelyn/

Miltä kuullostaisi siementen kieltolaki?

Huhhuh, kevät on täällä

Niin se "lepokin" loppuu kun kevättä pukkaa. Meillä loppui polttopuut talvella ja jouduttiin parin kuukauden ajan lämmittelemään lähinnä kynttilöiden varassa. Oltiin onnekkaita kun oli kuitenkin näin lämmin talvi tällä kertaa. Yllättävän lämpimäksi näin pieni kämppä niilläkin saatiin tosin se järjetön nokimäärä suttasi kyllä katonrajat aika iloisesti. Tulipahan taas jotain ylimääräistä puhdetta kaiken muunkin tärkeän ohelle.

Niin, kevättä tosiaan. Nyt taas alkaa sellainen heiluminen että heikkoa (itseäni) jo pelottaa. Tänään hoidettiin mehiläispesien pohjien putsaukset. Samalla tietysti tarkistettiin ruokatilannekin. Pesät painoivat niin mielettömästi että lisää syötävää en nähnyt tarpeen laittaa yhteenkään. Saipahan selkä kunnon epäergonomisen lihasrassauksen kun noita järkäleitä siirteli.

Tällä kertaa muuten tuli käytettyä talviruokinnassa puolittain myös mehiläisten omaa hunajaa. Viime kesänä jätin siis talvipesän tyhjentämättä hunajista (alimman pesälootan) ja ovat selviytyneet erinomaisesti ainakin tämän leudon talven. Alemmassa pesässä kun on sitä kevät- ja alkukesähunajaa. Sokerilientäkin tuli annettua mutta selvästi vähemmän. Pyrin kokeilemaan aina omavaraisempia ratkaisuja mutta varovaisesti, nämä kun eivät mitään ihan edullisia ole.

Toimintakuvaa :D

Yksi pesä olikin kuollut mutta sen tiesin jo etukäteen kun ei saatu uutta emoa sinne ajoissa hankittua. Silti ihan hyvin kun osaa arvioida menetykset, on edes jonkinlainen tuntuma hommaan tullut. Ja punkkitorjuntaan riitti tällä kertaa tymolityynyt. Viime kerralla tuli käytettyä muurahaishappoa ja oksaalihappotiputusta.

Mutta tällaista kevään aloitusta täällä. Huomenista lähtien aletaankin keräämään koivunmahlaa, on ainakin ennusteiden mukaan säät suosimassa joten sisällä ei turhia istuta :).

Lisäys: Turhan aikaisin innostuin mahloista. Vaikka kevät on ollut etuajassa, mahlaa ei tipu vielä ainakaan täälläpäin. Odotellaan siis, tulipahan tarvikkeet käyttövalmiiksi.