Itse tehty tiskipöytä, melkein

Pientä elonmerkkiä tässä antelen, olen vain niin väsy ettei meinaa jaksaa kirjoittaakaan. On kuitenkin jotain tullut tehtyä minkä voi täälläkin esitellä, eli tällainen itse tehty tiskipöytä:

Eli allas tuli ostettua kuten myös kylmävesihana. Oli hauskaa kertoilla putkimiehelle suunnitelmista pelkistä kylmävesihanoista pesuhuoneeseen ja keittiöön :D. Hänellä oli selvästi vähän vaikeuksia ymmärtää miten aiomme peseytyä :D. Heitimme meinaan typerät ajatukset sähkölämmitteisistä vesistä menemään ja valitsimme hellalla lämmitettävän pesuveden. Pesuhuoneesta kuvia ja tietoa vasta kun se on valmis ;).

Vähän kuvaa myös kasvastuksista, eli meidän viinirypäle tuntui ainakin tykkäävän aurinkoisesta paikasta kallion vierellä:

Harmittaa että kesä meni kuin varkain näiden remonttikiireiden vuoksi. Mutta kuten aina, asioilla on myös positiiviset puolensa: kylmenevät ja pimenevät illat tuo tähtitaivaan niin ällistyttävän upeasti täällä esille että meinaa kompuroida öisin wc-reissuilla kun kävelee suu auki katse ylöspäin pitkin sekamelskaista pihaa :D. Täällä syrjäkylällä kun ei ole juuri mitään keinovaloja haittaamassa näkyvyyttä. 

Harmi ettei ole niin tarkkaa kameraa että saisin siitä kuvaa tänne :(.

Kuiviketta ja oman puutavaran tekoa

Olisi varmaan kannattanut odottaa kärsivällisesti että puu kuivuu ennen kuljettamista! Juuri kaatamani puun runkojen raijaaminen sadan metrin päästä onkin kunnon lihaskuntoilua :D. Lautoja kun on tarkoitus tehdä, tein pikaiseen tuollaisen kätevän telineen kuorimista ja halkaisua varten:

Ensimmäistä kertaa tällaistakin työkalua käyttämässä, näyttää kuorivan kaarnan varsin kätevästi:

Ja sivutuotteena tulee kätevästi kuivattavaksi huussikuiviketta. Mäntyähän kovasti kehutaan että karkottaa kärpäset ja muut ötökät. Vielä kyllä tarvitsisi rohjeta kokeilemaan sitä Lasse Nordlundin suosittelemaa sammalpaperia. Silloin nämäkin säästyisivät katteeksi viljelyksille.

Ja mitä olisi kesä ilman grillailua, lapset ja puoliso lupautuivat ystävällisesti kohentamaan tulta jotta vaahtokarkista tulisi mukavan paahtunutta:

Ensimmäinen puu kaatui

No nyt sekin on tehty, eli kaadoin ekan puun :(. Se oli kyllä jo muutenkin notkollaan...

Lapset innoissaan omasta metsiköstä, kuva alkukeväältä

Valitettavasti lapset joutuu etsimään nyt uuden kiipeilytelineen :). Joka tapauksessa puiden kaatoon on totuttava ja nopeasti koska tarvitsee kaataa lämmitystä varten useampikin. Mietin vain että kuitenkin tarvitsisi tehdä noita omia huonekalujakin joten pitää olla varovainen ettei metsikkö päädy täysin nyljettäväksi! Olen myös valmis ostamaan klapit ekalle talvelle jotta ei tule tehtyä hätiköityjä päätöksiä. Puuta on kuitenkin vain tuon hehtaarin tontin verran.

Näistä männynpätkistä ajattelin aloittaa talon sisustamisen, vielä tarvii kyllä odotella kuorintaterää jotta pääsen alkuun.

Vaikka tonttimme onkin perin vaatimaton kooltaan, olen niin kiitollinen siitäkin. Täällä kun kasvaa aivan talon vieressä metsämansikoita ja mustikoita! 

En pysty ymmärtämään tuota nykyistä metsänhoitoa. Naapurin metsää harvennettiin oikein raskaalla kalustolla. Siinä samassa meni koko metsäpohjakin. Onneksi tuo rääkätty metsä ei osu silmään kuin tonttimme rajalla, on kyllä surullinen näky vaikka ei tällä kertaa avohakkuu kyseessä ollutkaan. Mutta nimenomaan tämän takiahan uuden kotimme yhtenä kriteerinä olikin se että talon ympärillä on omaa metsää. Yksi mitä toivoin myös oli se että naapuri olisi mahdollisimman kaukana, ikävä kyllä se ei toteutunut :(. Onneksi oman pihan voi reunustaa aidalla :).

Miten muuten voi olla että kaikki naapurit ovat aina niin järjettömän uteliaita? Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa mitä naapurissa tapahtuu, kunhan ei häiriöksi ole. Kultainen neuvo taitaa olla se että moikataan mutta ei rupatella ;).

Sähköä menee vähemmän

Ollaan nyt sitten jo n. parin kuukauden ajan omistettu nykyinen remonttitalomme. Täällä ollaan tietysti asuttu alkeellisesti heti kun vain mahdollista on ollut :). Talohan on puolet pienempi kuin aiempi ja suurin syy sille on juuri tuo lämmityskulujen vähentäminen. Lisäksi vaikka ennen meillä oli 4 huonetta ja keittiö, niistä oli aktiivisesti käytössä lähinnä keittiö, olohuone ja makuuhuone. Esim. yläkerran yksittäinen huone tehtiin "pojan huoneeksi" kun ei sillä mitään muutakaan käyttöä ollut. Poika vietti siellä ehkä puoli tuntia viikossa ja yleensä vain silloin kun hänelle piti sättiä jostain ja ei halunnut kuunnella enää :D. Eli tiiviisti ollaan eletty koko ajan tilasta huolimatta ja tuskin muutosta tulee nykyisessäkään talossa kuin vasta vuosien jälkeen teini-iän aikoihin. Tarvii katsoa mitä ratkaisuja silloin tehdään tiiviin asumisen suhteen jos nyt mitään ongelmia edes tulee.

Elieli, mitäs kaikkea täällä nyt sitten on ollut? :) No ensinnäkin, talossa ei ole jääkaappia, eikä moiselle ole edes tarvetta. Talo on suunniteltu aikoinaan niin että kellarikerroksessa on kylmäkellari ja vielä erikseen vihanneskellari. Nyt kuumimmilla helteillä kylmäkellarin lämpötila on noussut jo 12 asteeseen joten tarvii seurailla tuleeko siitä ongelmia. Tarkoitus olisi säädellä viileiden ruokien määrää niin ettei niitä tarvitsisi kauaa siellä pidellä.

Pakastin laitettiin samaan tilaan. Sille kyllä on tarvetta kun ei olla mitään jääkuutioita ehditty keräilemään :). Tuotakin voisi joskus testata, onhan se ennenvanhaan toiminut.

Sähköliesi täällä oli ja meni. Se oli ensimmäinen joka vietiin turhana kapistuksena pois. Talossa on tuollainen ikivanha metallinen Leino-hella jota on rääkätty ihan törkeästi. Tarvii kesän aikana muurata rikkinäisen laastiosat kuntoon. Tällä hetkellä uuniin menee tulipesästä kissan kokoinen reikä. No se kyllä toimii ja lämmittää äkäisesti joten hieman vaivannäköä siihen vielä.

Ja sitten tietysti on nuo käyttövedet, viemärit ja olohuoneen porinmatin hormiluukku joka on ruostunut jumiin. Makuuhuoneessa oli sellainen 60-luvulla suosiota saanut polttoöljyuunijokumikälie. Sitä revinkin sorkkaraudalla ja ties millä irti seinästä. Tilalle laitetaan jotain porinmatin kaltaista. Tietty olisi hyvä joku varaava takkakin mutta kellarikerroksen takia ei oikein suuria painoja voi tuohon lattiaan laittaa. Tukemalla tietty mutta katsotaanpa nyt.

No sitten se mikä laittaa ainakin itselleni hymyn huulille on tuo sähkö. Talossa on joskus aikoinaan merkitty vuosikulutukseksi 5000 kWh. Ja se oli vielä sähköpattereilla. Tässä nyt parin kuukauden ajan asusteltua olin aivan hämmästynyt kun ilmoitin sähköyhtiölle lukemia. Kahden kuukauden aikana oli kertynyt vain n. 40 kWh! OK, tässä ei ole siis mukana lämminvesivaraajan kulutusta, mutta siihenkin pyritään keksimään vaihtoehtoinen ratkaisu. Joko puulämmitteistä vettä taikka tuollainen lennossa virtaavaa vettä lämmittävä Geisir. Tuo jälkimmäinen kuluttaa tietysti käytössä ihan hitosti, mutta se on vain silloin kun käytetään suihkua tai vessan hanaa. Se ei naksuttele yksikseen pitkin vuotta tarpeetta. Lisäksi siihen voi kytkeä muita vaihtoehtoisia lämmittimiä avuiksi. Putkimiehet ovat kyllä kaikki toitottaneet perinteisen sähköisen varaajan puolesta mutta itse ennemmin leikin vaikka vaaseilla ja hellan lämpimällä vedellä kuin varaajan lämmityshinnoilla. Vertailuna voin kertoa että vanha talomme jossa kävimme vain peseytymässä silloin tällöin oli kuluttanut tuon kahden kuukauden aikana sähköä yli 900 kWh. Siellä oli päällä siis vain tuon lämminvesivaraaja ja puolet ajasta myös jääkaappi. Ei kiitos enää.

No tällaisia nyt tällä kertaa, puoliso alkaa käydä levottomaksi kun keskityn vain tietokoneeseen enkä häneen joten lisää toivottavasti piakkoin :).

Kiitoksia kärsivällisyydestä

Ei ole vielä mitään uutta kivaa postattavaa valitettavasti vaan lähinnä pahoittelua ja selittelyä miksi viime kerrasta on niin hirveän pitkä aika.

Uusi talo on aivan vaiheessa :P. Lapsille on välillä aivan uskomattoman vaikeaa löytää hoitajaa edes muutamaksi päiväksi ja se jo luo niin paljon hidastetta talon korjailulle että ei ihan heti uskoisi. Tällä hetkellä siis puolet talon sisäpinnoista on täysin revitty pois. Yhden huoneen katto maalattu ja lattia laudoitettu, keittiön lattia puolilleen laudoitettu. Positiivista on että lähin saha on sopivan etäisyyyden (>10 km) päässä josta saa edullista lautaa mutta rautakaupat ovat kuin tyhjiä halleja. Edes perusruuveja ei meinaa löytyä. Pinkopahvit on jo valmiina mutta se pirun pellavaeriste on jostain syystä ihan mahdoton saada ainakin rautakaupan kautta :(. Sitten vielä tuo putkimies. Mukavan oloinen heppu mutta meidän aikataulut eivät meinaa millään osua yhteen. Talossa on vanhat putket ja aivan merkillinen viritys viemäriputkille ja tilanne on että juomakelpoista vettä ei saada sisälle vieläkään. On sentään pumppu joka imee kaivosta rautapitoista vettä puutarhaletkun päähän, joten kyllä sillä kädet pesee ja olen sillä suihkunkin "nauttinut" :D. Oli hiton kylmää.

Saatiin myös huusikin järjestettyä, sekin vei kokonaisen viikonlopun. Sekin piti ostaa muovisena koska aikaa ei vain kertakaikkiaan tällä hetkellä ole tarpeeksi :(.

Mutta siis kaikesta kiireestä huolimatta on hyviäkin asioitakin tapahtunut. Saimme vanhan talomme myytyä oikeasti ennätysajassa ja ilman välittäjää. Ihan kiva tilanne mutta nyt aika menee muuttokuorman raahamisessa keskeneräiseen taloon. Mutta kyllä vastoinkäymisiäkin on osunut kohdalle! Tuli hyvä muistutus siitä että ei kannata ostaa tai vuokrata mitään! Vuokrasimme meinaan käyttöömme pakettiauton eräästä puljusta ja kaikki näytti niin mahdolliselta! Muuttokuorma on hetkessä viety! Hah, ei tällä tuurilla. Perhanan romu jätti meidät uuden kotimme pihatielle ensimmäisellä reissulla!  Siis aivan uskomatonta! Siihen vain jäi, ei startannut. Lopuksi vuokraaja joutui tilaamaan hinauksen. Kerroin kyllä rehellisesti mitä mieltä olin hänen palvelustaan. Nyt loppu  hoituu peräkärryn avulla. Ihme kyllä saatiin lapset hoitoon muutamaksi päiväksi.

Eli siis ei kovin ekologiseksi tai omavaraiseksi tämä tästä vielä ole kehittynyt ja se suruttaa todella. Tosin tarkoituksena on luoda sisäkalustukset täysin oman metsän puista ja kirppareilta ostetuista tuotteista. Ainoastaan pesuhuone laitetaan ei-omavaraisesti kosteusturvalliseksi. Mutta monenlaista kivaa itsetehtyä on luvassa ;).

Mutta nyt täytyy jatkaa muuttokuorman viemisessä, työ ei ihan heti lopu kesken.

Kiva jippo vihreiden kasvatukseen

Pahoittelut että on jälleen venähtänyt viime postauksesta. Meillä on niin paljon nyt niskan päällä asioita uuden talon löytymisen myötä (jee!). Kohta menee viikonloput 100km välien sahaamisessa remppausreissuilla ja varmaan kyyneliä ja hikeä vuodatetaan kun pitäisi kasvatuksetkin hoitaa ohessa :D.

Niin ja tosiaan aiheeseen. Tuossa monesti mietittiin että voisi kokeilla tuota vesiviljelyä tee-se-itse -tyyliin. Olette varmaan törmänneet noihin parinsadan euron setteihin joissa kasvatetaan lampuilla ja vesikierrätyssysteemillä vihreitä ympäri vuoden kotona? Ajattelin aluksi että teen vanhasta käyttämättömänä olleesta akvaariosta ja vanhasta akvaarion vesipumpusta vastaavan viritelmän mutta jostain syystä (laiskuutta?) kaadoimme akvaarioon sittenkin vain mullat pohjalle :D. Tähän sitten puoliso istutti basilikan taimet. Lasit päälle ja ihmettelemään miten käy:

Siis nämä ovat ihan tavallista basilikaa! En tiedä teistä mutta minä en ole ikinä nähnyt näin isoja basilikan lehtiä. Nämä ovat siis sitä aika normaalia kokoa mitä tuo nyt kasvattaa! :D En voi tuosta kokeilusta muuta todeta kuin että tätä täytyy kokeilla enemmän. Talveksi tarvii kiinnittää kasvilamppu ja katsoa miten tämä toimii kylminä ja pimeämpinä aikoina ;).

Taidanpa alkaa metsästämään isompia akvaarioita ;).

Päivitystä esikasvatuksiin ja kiukkua

Puoliso laittoi muutama päivä sitten okran ja purjon siemenet esikasvatukseen. Vielä kuun lopulla olisi tomaattien vuoro (Hundreds & Thousands ja Outdoor girl) ja ainakin ruotiselleri. Tomaattia pitäisi kyllä vielä hankkia lisää kun meillä ovat kaikki tytöt hulluina niihin :). Olisi hienoa saada tehtyä niistä vaikka jonkinlaista pakastemurskaa ja kuivata niitä säilöön.

Oli kiva nähdä että Bolivian rainbow -chilien siementen keruu ja säilytys oli meiltä onnistunut kun alkoi vihdoin kasvamaan :). Taisi kylmät säät jarrutella tuossa jonkin tovin. Paprikakin näyttää vihreätä, jee! Jännittää miten vesimelonin ja kurpitsan siemenet ovat säilytyksen kestäneet, kunhan niitten hetki vaan koettaa. Osalla kasvateista on ollut selvästi vaikeuksia näiden kylmien ilmojen kanssa. Onneksi ovat olleet sitkeitä.

Aina niin kiva nähdä kasvun alkua :)

On tässä muutakin puhdetta ollut. Olen tapellut verisesti (kyllä vain, haavoja) meidän antiikkirukin kanssa. Tuntuu kuin meitä vainoisi jonkinlainen huono onni tuon ko. laitteen kanssa kun kaikki ovat olleet jollain tavalla rikki joita ollaan täältä härmälän onnelasta "rehellisiltä" kauppiailta ostettu. Nykyinen sentään pyörii niin että langat pysyy, mutta kun se välillä ei meinaa vetää puolaan sitä syötettyä villaa/lankaa. Olen mennyt jo niin pitkälle että vaihdatin sen haarukkaosan rautakoukut osittain uusiin kun näyttivät ruostuneilta ja täten tarttuivat villaan ikävästi kiinni. Mutta vielä oli ongelmia. Välillä veti puolaan ja välillä sellaista kamalaa ylikierrettä. Aargh! Sitten kun vätkäsin sitä haarukkaa niin sekin perkele halkesi osittain. Eli saa valmistautua siihen että joudun samanlaisen osan itse vielä tekemään, puuh.

Päivitystä: Uusilla koukuilla lähti toimimaan kivasti. Pitää kyllä korvata itsetekoinen puola hiukan paremmin suunnitellulla kun nykyinen hankaa pahasti kiinni reunoistaan (ei videon puola).

Kivasti hyrrää ja lasten äänet taustalla :D

Niin ja kiukutteluosio. Oletteko koskaan käyneet keräämässä nimiä adressiin asiaan joka on teille erityisen tärkeää? Siis vielä sillä tavalla että siitä olisi merkittävästi hyötyä myös naapureillenne, jolloin kyseessä ei ole edes täysin itsekäs teko? Olette silloin varmaan nähneet kuinka paskahousuisia ihmisiä tämä maa päällään kantaa? Miten voi olla että jos adressissa puututaan jonkin yrityksen toimintaan niin siitä iskee varsinkin keski-ikäisille ja vanhemmille ihmisille ihan käsittämätön paskahousuvaihde? Hyvä naapuri ei olekaan enää niin hyvä naapuri. Ei ainakaan valmis auttamaan. Olen taistellut tässä haisevassa kunnassa erinäisten häiritsevien asioiden puolesta jo yli sietokykyni yhteisen hyvän vuoksi ja nämä apinat eivät sitä tajua. Eräskin allekirjoittaja totesi että onpa noita asioita tuossa muuttunut parempaankiin suuntaan ja oli pakko todeta että minä ne sain aikaiseksi. Siksi sitten suostuikin antamaan nimensä kun pystyin näyttämään että asioita voidaan muuttaa tällä tavoin. Kyllä sainkin maanitella, meni siihen yhteen nimeen puoli tuntia.

Mikä helvetti siinä on että kun joku tulee pyytämään nimeä ovelle johonkin adressiin niin ei voida ajatella mitä tämä henkilö oikeasti on vaivautunut tekemään? Olen kuluttanut monta tuntia tämän asian parissa ja kuluttanut vähistä varoista tolkuttomasti bensaa kiertelyyn täällä maaseudulla ja yrittänyt selittää että tämä vaikuttaa vahvasti ympäristöömme ja viihtyvyyteen. Olen ollut yhteydessä kunnan ympäristövirkamiehiin ja ties minne. Ja tiedän että tämä yritys haittaa lähestulkoon kaikkia lähistöllä asuvia. Mutta ei. Emme millään uskalla sanoa että harmittaa, ei vaikka joku kloppi tuo vaikutusmahdollisuuden kotiovelle.

En pysty ikävä kyllä valoittamaan asiaa tarkemmin mutta metelihäiriöstä on siis kyse. Ehkä sitten kun täältä lähdemme voin kertoa tarkemmin. Odottelen uutta kotia niin hartaasti... olen niin kyllästynyt tämän kunnan ihmisiin.

Anteeksi vuodatus, mutta halusin kertoa tämän että asioihin voi vaikuttaa. Olen jo todistanut sen omien ponnistelujeni myötä. Maaseutu ei pidä sisällään luonnonääniä kohta ollenkaan jos yritykset vain jyräävät ja ihmiset vaan pokkuroivat herrojen edessä.