lauantai 18. helmikuuta 2012

Omavaraisuuteen pyrkiviin kohdistuva kritiikki

Ajattelin kirjoittaa tällaisen postauksen ihan vain omavaraista elämää tavoittelevien ihmisten arvostelijoille. Olen törmännyt tähän ilmiöön joka ainoassa nettifoorumissa jossa kysytään omavaraistaloudesta. Mitä vaikeampaa kyseiseen elämäntyyliin on joidenkin ihmisten samaistua, sitä rajummin käydään arvostelemaan. Mikä teitä ihmisiä pelottaa? Joukon kruunaavat ne "asiantuntijat" jotka kertovat näkemyksensä että se on mahdotonta kun asunto/tila täytyy maksaa ja ilman sähköä ei tule toimeen(!) :D. Puhumattakaan siitä että käytämme toisten maksamia verorahoja hyväksi viedessämme lapsia lääkäriin ja neuvolaan, ym. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Joudun nyt huokaisemaan: voi hyvänen aika.

Ensinnäkin, ei tietenkään ole mahdollista saada ilmaiseksi tiloja ellet nyt löydä jotain todella oudon anteliasta maanomistajaa joka haluaa että asut jossain hänen autiotilalla ilmaiseksi pitäen paikkoja kunnossa, taikka sitten saa perinnöksi tilat. Sinä joudut ostamaan ja maksamaan omaisuudesta ja käymään näin olle töissä sen vuoksi! Jokainen joutuu maksamaan veroja valtiolle, esim. kiinteistöveron muodossa. On myös joissain paikkakunnilla pakolliset jätteenkäsittelymaksutkin vaikka kuinka kierrättäisit tai et kuluttaisi. Meillä esim. on näin. Käytännössä täysin omavarainen elämä on mennyt hyvin vaikeaksi Suomessa ja muuallakin juuri esim. verotuksen ja turhantärkeiden virkaihmisten vuoksi joilla ei ole muuta tekemistä kuin todistaa tarpeellisuuttaan työssään keksimällä mitä järjettömämpiä sääntöjä. Mutta ehkä tässä on enemmän ongelmana se että miten ihmiset käsittävät omavaraisuuden? Minulle omavaraisuus tarkoittaa sitä että olen mahdollisimman vähän riippuvainen rahasta. Eli MAHDOLLISIMMAN vähän. Se tarkoittaa sitä että olen valmis tienaamaan muutaman satasen vuodessa pakollisiin veroihin joita ei voi ohittaa + muut kulut mitä voi tulla. En halua olla kiinni tiukassa työtahdissa koko elämääni joka palkitaan irtisanomisilla ja lomautuksilla. En kaipaa kaikkea materiaalia ympärilleni, haluan vain elää rauhassa ja vaatimattomasti. Ja kun perustarpeet on omavaraisesti järjestetty, pystyn tarjoamaan jälkikasvulle turvallisemman ja vakaamman elämän. Ei tarvi pelätä kodittomuutta ja kylmää kun asuntolaina on maksettu ja lämmitys tulee omasta metsästä.

No entä terveydenhuolto? Kyllä, jos käyt kunnan lääkärillä paljon niin voihan sen nähdä niin että olet kuppaamassa muiden rahoja. Mutta tästä ei voi syyttää vain omavaraisuuteen pyrkivää. Monet hoitoasiat sallitaan vain ammattilääkärien suorittamina. Emme voi tehdä kaikkia hoitotoimenpiteitä siksi koska se on laitonta. Me emme vain saa harrastaa kirurgiaa ja ties mitä puoskarihommaa itseksemme. Korkeintaan voimme käyttää luonnonlääkitystä. Mutta tiesittekö että parhaillaan raharikkaat lääkefirmat pyrkivät saamaan luonnonlääkityksenkin joko apteekin hyllyille tai kiellettyä kokonaan? Se jos mikä polttaa kapitalistin persettä on tieto siitä että joku pärjää omillaan eikä tuo rahoja luokseen. Muutenkin suurin osa sairauksista ja vaivoistamme johtuu nykyään yhteiskunnan tahdista/arvoista, teollisuudesta ja vääristä ruokailutottumuksista. Jos kulutamme vähemmän ja syömme terveellisemmin, lääkäripalveluiden tarve vähenee. Koululääketieteen perustaja Hippokrateskin sanoi "Ruokasi olkoon lääkkeesi". Jos syöt roskaa niin miksi kuvittelet muuttuvasi? Maailma ei kuitenkaan ole ilmaltaankaan enää puhdas joten ikäviä ja rajujakin sairauksia voi tulla eteen, silloin joudumme turvautumaan lääkäripalveluihin. Mutta nämä ovat nykyajan/elintasomme vitsauksia, ne johtuvat meidän toimistamme. Jatkuva ulkomailla remppaaminen on tuonut loisia ja bakteereja maasta toiseen, tehtaan pukkaavat myrkkyjä vesistöihin ja ties mitä. Näihin voimme vaikuttaa vähentämällä kulutusta ja turhaa mukavuudenhakuisuuttamme. Ja ei, en ole ikinä matkustanut lentokoneella. On mahdollista pysyä yhdessä maassa ja olla onnellinen. Voi olla että joudun työn takia sen vielä tekemään koska it-alalla on lähes mahdotonta pysyä Suomessa. Se on kyllä aika naurettavaa.

Ja mitä itseeni tulee, en ole käynyt lääkärissä viiteen vuoteen. Tähän ei olla laskettu sitä että työpaikat joissa olen työskennellyt, ovat vaatineet lääkärintarkastuksen työsuhteen alkamisen yhteydessä, eikä myöskään hammaslääkäriä. Olin jopa töissä paikassa jossa firma olisi maksanut kaikki lääkkeeni. Harmi että koko kolmen vuoden aikana minulla ei ollut mitään tarvetta kyseiselle edulle. No kävin silti hammaslääkärissä. Se johtui karkin syömisestä ja stressistä jonka vuoksi narskutin muutaman hampaan halki. Miksi stressiä ja karkkia? Minulla oli stressaava työ ja minut irtisanottiin 3 vuoden työsuhteesta tuotannollisista syistä juuri kun olin ostanut talon joka vaati perusteellista remontointia. Olen ihminen, minun kesti ymmärtää tilanne että en ole paskan arvoinen firmalle kun hiukasen vaikeampi aika tulee eteen ja hoidin itsesääliä ja stressiä hetken aikaa karkkia syöden ja hampaita pureskellen. Joten miten asian näen, maksoin veroni valtiolle työaikanani ja näin ollen ansaitsin hammaslääkärin palvelut. Ja näen asian myös niin että omaa taloa ja tilaa maksaessa olen maksanut myös veroni valtiolle.

Ja olen löytänyt töitä, talo on vielä maksamatta ja siihen menee vielä n. 4-5 vuotta kunnes velka on poissa. Sitten alkaa oikea omavarainen elämä, hyvin vähillä tuloilla ja ilman kiireitä. Mutta toistaiseksi, kun teen työtä, joudun elämään vähemmän omavaraisesti työroolissani koska en voi mennä toimistolle omissa lampaalle haisevissa karkeissa villavaatteissa, huopikkaat jalassa ja nauris kädessä. Se voi olla joillekin liikaa. Joudun myös käyttämään hajustetta kun jotkut ihmiset järkyttyvät kun tuoksuu koivuklapit vaatteissa. Mutta toivottavasti tätä tarvii pelleillä enää vain ne 4-5 vuotta :).

Sitten vielä tuo sähkö. Kyllä, ilman sähköä voi elää, sitä ei tarvitse mihinkään tarpeelliseen. Vanhat talot lämpenevät puilla ja samoin käyttövedetkin. Näin meilläkin. Ainoa johon sähköä tarvitsemme on viihde. Se on täysin itsestämme kiinni mistä haluamme luopua. Meillä on esim. led-lamppuja. Ne voimme halutessamme korvata kynttilöillä. Ja kynttilät saamme mehiläisvahasta, ja mehiläisvahan mehiläisistä. Sydänlanka itse valmistetusta langasta. Loput sähköä vaativat laitteet ovatkin yksi tehosekoitin, tietokone ja pelikoneet (lapset tykkäävät pelata joten sallimme sen niille parina kertana viikossa). Tietokone on laskujen maksua varten, omien työasioitteni sekä tiedon hakuun. Se on enimmäkseen viihdettä varten. Laskut voi vielä maksaa pankissa vaikkakin vaativat lisämaksua siitä. Miten monta laskua uskotte eteen tulevan silloin kun elät omavaraista elämää? Jääkaappia ei tarvitse, sitä varten oli jo aikoinaan maakuopat ja kellarit. Pakastamisen voi korvata hillostamisella ja kuivaamalla.

Mutta joo, en jaksa enempää. Jos jollain on kysyttävää tai arvosteltavaa, voi laittaa kommenttia. Ja pahoittelut jos pahoitin mieltänne, on vaikea puhua tällaisista asioista ilman että tunteet lämpenee. Puheestani tapaa tulla kovin purevaa kun alkaa ottamaan päähän. Joskus vain menee kuppi täyteen kun ihmiset puhuvat eivätkä ota asioista selvää :).

Kaikkea hyvää omavaraisuuteen pyrkimisen parissa!

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Maailman pienin kylpyhuone?

Lupasin aiemmissa postauksissa näyttää kylppärimme kun se on valmis. Kylppäri valmistui jo ennen Joulua, mutta en ole jaksanut tehdä siitä esittelyä vielä. Eli tässä se on:



Ei se kyllä ihan vieläkään valmis ole, puuttuu vielä ammeen kylmävesihana ja muutama huoneen sähköjohto tarvii kiinnittää nätimmin (kuivakäymälän tuulettimen sähköjohto ja keittiöön menevä sähköjohto). Vesihanaa ei varsinaisesti ole ollut tarpeeseen koska keittiön hana on heti oikealla olevan seinän takana. Sieltä ollaan kylpy- ja pesuvesi kannettu. Kylvyn järjestäminen on koko päivän homma, joten sitä harrastetaan harvemmin. Se vaatii sen verran lämmitettyä ja kylmää vettä kantoon että ei sellaista viitsi useasti touhuta. Yleensä tuo tapahtuu leivontapäivinä jolloin hella on monta tuntia kuumana. Normaalipäivinä riittää yksi ämpärillinen tai pari lämmintä vettä pesuun ja vesikauha.

Niille jotka kavahtavat kuivakäymälää sisätiloissa, voin sanoa että se ei haise. Tuuletin hoitaa hajun poiston tehokkaasti ja on haju pysynyt poissa ilman sähköäkin. Meillä sisävessa on pääosin öitä varten. Pönttö on myös erotteleva, takana menee letku alakerran säiliöön jonka voi tyhjentää painevedellä vaikka lannoitteeksi.

Oviaukko on muuten näkyvissä kuvan vasemmassa alalaidassa. Siitä saa kuvan kuinka pienestä tilasta on kyse. Kun amme on tuon mallinen ja korkea, eikä ole suihkua, vesi ei pääse läikkymään pitkin pintoja. Itse asiassa tarvii reuhota oikein kunnolla jotta saa pisaroita edes seinille.

Mutta tällä pärjäämme loistavasti.

Mehiläishoitokurssi

Vaikka tuosta omavaraisuuden oppikirjasta löytyy tietoa myös mehiläisten hoidosta, ajattelin kuitenkin osallistua tuollaiseen kurssiin. Enemmänkin siksi koska kyseinen kurssi tarjoaa kenttätyötä mehiläisten parissa, sitä kun ei kirjasta saa irti.  Ja lisäksi mehiläiset kun eivät laumana ole mitään ihan turvallisinta sakkia kokemattomalle, on hyvä olla jotain ohjattua toimintaa selkänahassa ja käytännön vinkkejä niiltä jotka ovat tehneet töitä mehiläisten parissa jo vuosia.

Joissain paikkakunnilla pidetään näköjään jotain teoriakursseja jotka ovat kyllä aika hyödyttömän kuulloisia. Ihminen oppii aina tekemällä parhaiten. Ja mielelläni kokeilen ohjatusti kävelyä mehiläisparven keskelle, onpahan joku valmiina ruiskuttamaan vettä päälle jos eivät mehiläiset minusta tykkää :).

Mutta oli tämä kovin epätavallinen päätös itseltäni. Etenkin kun olen niin epäsosiaalinen :D. Vierastan ihmispaljouksia ja sen mukana ilmenevää laumakäyttäytymistä. Mutta enköhän tuon kestä, tietoa on tullut paljon ja se on tarjottu kiinnostavalla tavalla. 

Odotan innolla käytännön kokemuksia!

perjantai 3. helmikuuta 2012

Kuulumisia, elossa ollaan!

Pitkän paussin jälkeen ajattelin pistää postauksen ihan vaan merkiksi että elossa ollaan :). Talvi on niin tylsää ja masentavaa aikaa, etenkin jos ulkona sataa vettä ja on vain pimeätä. Nyt pakkasilla taas on sen verran tekemistä lämmityksen kanssa että ei ehdi kiukuttelemaan.

Nyt kun vihdoin päästiin näihin alle -20 asteen pakkasiin alkaa talon lämmityskykykin olla kunnon testissä. Vasta nyt olemme joutuneet turvautumaan tuohon kolmanteen tulisijaan. Lämmittämiseen menee useampi tunti kun aamun 13 asteen tuntumilta lähdetään lämmittämään. Iltaan mennessä on jo mukavat 20 astetta, joka on mielestäni sopiva kylmää yötä varten. Pitää vain olla lämmin yöpuku yllä, verhot ikkunoiden edessä sekä sisäeteiseen yhdistyvät ovet suljettuna, koska siellä ei ole lämmitystä ja kylmä ulkoeteinen on vieressä.

Tänään pitääkin sitten mennä pilkkomaan noita varalle laittamia puurunkoja polttopuiksi. Kesällä tilaamani 15 heittomotin puukuorma alkaa huveta näissä pakkasissa melkoisen nopeasti.

Vesiputketkin uhkaavat vihdoin jäätyä, aamulla vesi kulki hiukasen laiskasti kunnes virtaus sai voiton. Pitää käydä laittamassa putkien ympärille isot määrät pellavaeristettä ja yöksi hana tiputtelemaan niin ehkä ei jäädy umpeen. Eilen tarkistin että kellarissa oli näillä pakkasilla lämpötila pysynyt nollan tienoilla joten ei mikään iso hätä sen suhteen. Toki maa jäätyy koko ajan syvemmältä ja varmasti heijastaa sen kellariinkin joten täytyy alkaa miettimään konsteja sen lämmittämiseksi. Jos oikein mahdoton hätä tulee niin laitan aiemmin kanalassa käytetyn lämpölampun putkien lähelle palamaan, eiköhän se auta. Toivottavasti ei ole tarpeen, vihaan sähkölaskuja...

Niistä tulikin mieleen että viime kuun sähkön kulutus oli "huimat" 190 kWh :). Tämä tarkoittaa sitä että kuukausittainen sähkölasku on niin pieni että firma jolta sähkö ostetaan yleensä siirtää yhden kuukauden laskun seuraavan laskun yhteyteen kun perittävä summa on liian pieni. Mutta Fortum kyllä laskuttaa joka kuukausi. Ja se johtuu tuosta naurettavan kalliista siirron perusmaksusta. Eli joka kuukausi menee n. 20-30 euroa Fortumille ja joka toinen kuukausi n. 20 euroa sähkön myyjälle. Oma voimala alkaa kuulostaa koko ajan paremmalta...

Oletteko muuten koskaan syöneet oikein kunnon kovaa leipää? Pitäisiköhän seuraava kovettunut leipä paistaa köyhiksi ritareiksi kun ei meinaa veitsikään enää purra...



Mutta näin siis täällä, puulämmityksellä pärjää pienessä talossa varsin hyvin kunhan on valmis pitämään hieman enemmän vaatteita päällä. Joskus leipä täytyy leikata kirveellä kun nykyiset veitset ei kestä ja lämpö tulee tekemällä ja ja ja... sitä rataa. En osaa sanoa milloin seuraava postaus tulee, riippuu niin mielialasta joten siihen asti mukavaa talvea!

maanantai 17. lokakuuta 2011

Omenan kuivatusta

Näin hyväselkäiseksi syntyneenä tulee ajoittain päiviä jolloin se sanoo *naps* ja sitten mennään kuin keppiin sidottuna muutama päivä :/. Ajattelen tätä kuitenkin silleen positiivisena asiana että impulsiivisena ihmisenä kun en pääse reuhoamaan joka paikkaan ilman mitään suunnitelmaa, näinä hetkinä joudun olemaan paikoillaan ja ajattelemaan enemmän. Lisäksi on hyvä syy tehdä niitä vähemmän houkuttelevia asioita kuten esim. omenien lohkoamista kuivatukseen:

Voi että kun joskus löytäisi jostain kunnon kokoisen astian eikä satoja pikkupurkkeja ja pussukoita.

Näiden lisäksi olen kovasti miettinyt lehmän hankkimista pihalle jolkottamaan. Kunnon vanha maatiaislajike joka tarjoaisi kovassa suosiossa olevat maitotuotteet omiin tarpeisiin. Maitoa ei tule muuten juotua mutta juustoa ja voita menee ja paljon :/. Itse asiassa tuossa omavaraisuuden oppikirjassahan lehmän hankintaa puolusteltiin siten että vaikka lehmä saisi syötävää omasta maasta vain kesän ajaksi, ostettu heinä on ostettuihin maitotuotteisiin nähden halvempaa (ja maito tietysti laadukkaampaa kun sitä ei olla käsitelty riistofirmoissa). Lisäksi lehmän pitäisi olla tiineenä n. vuoden välein jotta maitoa tulisi mahdollisimman tasaisesti jolloin kanta kasvaa ja joutuu myymään vasikoita pois tilanpuutteen vuoksi joka itsessään voi auttaa heinän hankintakuluissa. Kuulostaa hirveän kaavamaiselta mutta eiköhän siihen jonkinlainen tuntuma ja tasapaino syntyisi ajanmyötä. Ainakin se rutinoisi elämän kun lehmä pitäisi lypsää ainakin se kaksi kertaa päivässä, mutta eipä tässä ennenkään olla hirveän paljon liikkeellä oltu kanojen ja pupujen vaatiman hoidon vuoksi :). Eikä meitä juuri reissaaminen ole hirveämmin kiinnostanut.

Mutta tällaista tänään ja palailen lepäämään tuon kirotun selkäni kanssa.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Sukulaisten vierailu

Jälleen yhdet synttärit takana. Talo täyttyi ääriään myöten vieraista mutta hyvin mahtuivat talon koosta huolimatta :). Eilinen päivä oli akkujen latausta. On uskomatonta kuinka paljon sotkua n. 10 lasta ja 10+ aikuista saa aikaiseksi :). Tiskit täytyisi hoitaa loppuun ja sitten jatkaa remontointia.

Kaikki sukulaiset ei ymmärrä meidän maailmankatsomustamme vaikka kyllä ovat kohteliaita ja yrittävät :D. Minulta kysyttiin varmaan kymmenen kertaa että onko meillä lämminvesivaraajaa vielä? Tai miten aiomme suihkutella? Ajattelimmeko liittää sähköpatterit ennen talvea vai ostaa ilmalämpöpumpun? Koetin parhaani mukaan selittää että sähköä ei haluta käyttää. Sitä on tarkoitus vähentää niin paljon kuin mahdollista, etenkin riippuvaisuus siihen on tarkoitus katkaista. En ole edes yrittänyt selittää pyrkimyksistämme omavaraisuuteen, ei se maksa vaivaa. Yksi asia jonka kaikki kyllä huomasivat ja ymmärsivät oli asunnon pintaremontti joka miellytti silmää :D. Uskallan aina luottaa puolison mielipiteisiin sisustuksen suhteen vaikka meillä on joskus vaikea ymmärtää toisiamme :D.

Ulkohuussista ei tullut kummempaa kommenttia. Veikkaan että aikuiset eivät olleet innoissaan mutta lapset sanovat mielipiteensä suoraan. Siellä tytöt ja pojat kävivät omissa laumoissaan vähän väliä ja eipä juuri mitään vakavempaa kuulunut. Eräs täysin kaupunkilainen tyttö totesi vain että teillä on kauhian hankala vessa (ja myös että meillä on tulipalo keittiössä = hella :D). Kaikki lapset ymmärsivät ulkovessan ja sen vieressä olevan pesupisteen. Aikuisilla taas oli selvästi vaikea ymmärtää että keittiössä tulee vain kylmä vesi. Sekin kyllä on käsille lämmintä pesuvettä kun kupariputket menee hellan yllä ja näin tulee lämmityskaudella parin litran verran lämmintä vettä. Juomavettä täytyy sitten hiukan juoksuttaa että viilenee.

Yksi ääneen lausumaton selvä mielipide oli se että hellan miellyttävästi huokuva lämpö oli kaikkien mieleen. Suurin osa vieraista pakkautui juuri hellan läheisyyteen vaikka tilaa ja lämpöä olisi ollut muuallakin. Mutta kuuman hellan lähellä on vain mukava olla ja ulko-ovelle kantautuva lämpimän kahvin tuoksu vaikutti selvästi kaikkiin.

Riippumattomme jakoi mielipiteet selvästi kahtia :D. Nukumme siis tilansäästön ja mukavuudenkin vuoksi kaikki riippumatoissa. Joka lapselle oma ja meille aikuisille yhteinen. Kaikki neliöt tulee helposti käyttöön joka aamu viikattuamme riippumatot rottinkiarkkuun iltaa odottamaan. Toki asuntoon löytyy normisängytkin varastoituna mutta nämä riippumatot ovat lastenkin mielestä paremmat. Jaettu riippumatto vaatii kuitenkin totuttelua kun silloin nukutaan yhteisymmärryksen voimin :). Ja joku nyt luultavasti ajattelee että se on rasittavaa selälle. Voin erittäin huonoselkäisenä ihmisenä sanoa että selkäni ei ole vuosiin voinut niin hyvin kuin riippumatossa nukkuessani. Yleensä sain normisängyssä kipuja ilman mitään järkevää syytä joka nyt selvästi viittaa huonoon nukkumisasentoon, riippumatossa kun ei vatsallaan pysty nukkumaan. Lisäksi nuo ovat helppoja pestä ja kuivuvat nopeasti.

Että sellaista tällä kertaa :D. Oli kivaa huomata että tänään kävi veto myös talvipeltien kautta, nyt saadaan varausta myös muuriin kun ilmatkin kylmenevät.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Kiireinen eilinen

Eilen tehtiin kattohommia ulkorakennukselle. Oli vanhat huovat rispaantuneet niin pahasti että anopin mies otti tehtäväkseen tulla auttamaan asian kanssa. Tarvikkeiden tarjoilijaksi tarjoutui puolison veli. Kolmeen mieheen homma eteni melkoista vauhtia, uusi katto valmistui neljässä tunnissa. Mukava tehdä tällaisia hommia kun mukana on kokenut remonttimies. 




Päivän päätteeksi laitoimme kiinni vielä korjatun uloimman ikkunan keittiöön. Ainut korkea kohta asunnosta ja odoteltiinkin sopivaa väliä (ja apua) jotta ei juuri vaihdettu lasi hajoaisi uudestaan. Nyt kelpaa talven tulla.




Samaan päivää pitää mahtua myös jotain kivaakin, joten päätin petsata ja vahata sen kaivertamani lääkekaapinkin. Kahvaa en ole vieläkään saanut aikaiseksi hakea tuolta metsästä mutta alkoi ärsyttämään tuo vaalea sävy joka aiemmissa postauksissa näkyykin. Nyt väri on enemmän omaan makuun ja kiilto tasaantuu kunhan yltiömäisesti käytetty vaha kuivuu:



Ulkona sataa oikein kunnolla joten päivän puolukkaretki pitää lykätä kun ei löydy kunnon sadevaatteita. Ja joka tapauksessa tänään jatkuu lattiaremontti. Vierivä kivi ei sammaloidu :)