Kuusenkerkkiä

Kevät on tänä vuonna jaksanut yllättää, ensin muutamilla takatalvilla ja sitten tällä loputtomalla kuumuudella ja auringon heloituksella. Hieman voisi kyllä sadellakkin välillä.

Puutarhatöitä on saanut tehdä iloisesti koko toukokuun ja kyllähän siellä jo perunat pilkistelee mullan alta ja suurin osa esikasvatetuista taimistakin on päässyt pihan puolelle. 

Eteinen on täyttynyt tomaateilla

Myös villikasvien sesonki on parhaimmillaan. Pihalta ja metsistä löytyy nyt kuusenkerkkiä, nokkosta, voikukkaa, siankärsämöä, piharatamoa, koivun-, pihlajan- ja vaahteran lehtiä (jokaisenoikeudet huomioiden). Vaahteran kukat ehtivätkin jo mennä. Niistä valmistui tänä vuonna vaahterankukkasiirappia sekä tietenkin niitä syötiin salaatissa ja leivän päällä.

Kuusenkerkistä pystyy valmistamaan mm. kuusenkerkkäsimaa (jos haluat nauttia tästä juomasta ensi vappuna, säilö kuusenkerkkiä pakkaseen), kuusenkerkkäsuolaa, kuusenkerkkäsiirappia ja ihan vaan kuivattaa tai pakastaa kerkkiä teeaineeksi.

Laitoin teille postauksen loppuun muutaman reseptin kuusenkerkkien hyödyntämiseen. Toivottavasti kokeilette ja kerrotte miten onnistuitte. 

Puutarhatöiden lisäksi hautomakone on päässyt käyntiin yli kymmenen vuoden jälkeen. Meidän aikaisemmat kanathan saivat alkunsa konehaudonnalla ja sitten ne kyllä lisääntyivät ihan itsekkin. Viimoisin mummokananen kuoli vuosi sitten kesällä, oli jo 12 vuotias rouva. 

Ajatuksena oli että kanoja ei ehkä oltaisi enää pidetty, mutta maailman tapahtumat ja yleinen ilmapiiri on saanut ajatukset palaamaan menneisiin suunnitelmiimme, ja niin, nyt on maattarin munia haudonnassa. Katsotaan tuleeko jälleen ensisatsista vain kukkoja, kuten aikaisemmin. 

Että puutarhatöiden lisäksi kanalaa ollaan saatu myös kunnostaa. 

***** ***** ***** ***** *****

KUUSENKERKKÄ RESEPTIT

Kuusenkerkkäsuolan teko on todella vaivatonta, tarvitaan vain hiukan aikaa. Kerkkäsuola antaa ruualle hivenen metsäisen aromin ja onkin loistava mauste juuresten ja sienien kanssa. 

Aineet:

* 2dl Hyvää suolaa

* 2dl Kuusenkerkkiä

Valmistus: Blendaa tai murskaa mortellilla suola ja kerkät tahnaksi. Levitä tahna leivinpaperille ja kuivata auringossa tai jos olet kiireinen pienellä lämmöllä uunissa.

Kun suolatahna on täysin kuivunut voi sen vielä hienontaa blenderillä tai mortellilla ja purkittaa. 

Kuusenkerkkäsiirappia pystyt valmistamaan kahdella tavalla, aurinkovoimalla tai keittämällä. Valmis siirappi sopii mausteeksi jälkiruokiin, juomiin ja yskänsiirapiksi. 

Keitetty kuusenkerkkäsiirappi

Ainekset:

* 2 litraa kuusenkerkkiä

* 2 litraa vettä

* 1kg sokeria

Valmistus: Laita tuoreet kuusenkerkät ja vesi astiaan ja anna olla yön yli tai yhden vuorokauden peitetyssä astiassa.

Kaada vesi ja kerkät kattilaan ja anna kiehua yhden tunnin. 

Siivilöi kerkät pois ja lisää nesteeseen sokeri. 

Keita seosta noin neljä tuntia keskilämmöllä. Anna viilentyä ja purkita tiiviisiin purkkeihin.

Auringon voimalla valmistettu kuusenkerkkäsiirappi

Ainekset:

* lasipurkki ja kansi

* sokeria

* kuusen kerkkiä

Valmistus: Laita tiiviisti painaen lasipurkkeihin kuusenkerkkiä niin että purkit ovat suunnilleen puolillaan niitä. Täytä purkit lopuksi sokerilla ja purista kannet hyvin kiinni. 

Aseta lasipurkit aurinkoiselle ikkunalle ja anna lämmön sulattaa sokeri ja muuttaa se siirapiksi. Purkkeja on hyvä käännellä välillä. Siirappi on valmista kun kaikki sokerikiteet ovat sulanneet ja siirappi on saanut rusehtavan sävyn. Tässä kohtaa siirapin voi siivilöidä ja purkittaa uudelleen, mutta jos kerkän rämmäleet eivät haittaa ne voi myös jättää siirapin joukkoon. 

Aurinkoisin terveisin: Tanja

Hapanjuurileipä

Olemme viime vuosina jättäneet kaupan leivät ostamatta ja opetelleet valmistamaan leipää perinteisin tavoin hapanjuureen. Olemme siis itse tehneet jo pitkään ruisleipää hapanjuureen mutta vasta viime aikoina olemme valmistaneet myös vaaleampia hapanjuurileipiä. Tästä kiitos jo aikuisen poikamme oman innostuksen.

Samassa ollaan huomattu että näin valmistettu leipä ei ole aiheuttanut vatsavaivoja samoin kuin nopeasti kohotetut hiivaleivät ja kaupasta ostetut tavanomaiset leivät. Ja voit syödä sitä aivan niin paljon kuin haluat koska valmistaminen on kuitenkin huomattavasti edullisempaa kuin valmiina ostaminen.

Kuvan mukainen kolmen ison leivän satsi menee meidän viisihenkisessä perheessä kahdessa päivässä joten kohtuullisen usein tulee leivottua :D.

Ainiin, kannattaa muuten seurata meitä myös instagramissa. Lisäilemme sinne myös sisältöä, hetkiä ja kuvia elämästämme. Koetamme myös lisätä videoita Youtubeen kunhan keksimme jotain lisättävää ja muistamme kameran joskus mukaan :).

Tofun valmistus soijapavuista

Vegaani/kasvissyöjäperheenä tofun kulutus on meillä kohtuullisen suurta, onhan meitä sentään viisi nälkäistä! Maailman tilanteen huomioiden tarvii olla varalla tapa säästää se muutama euro lisää ruokamenoissa, tässä tapauksessa tofun ostossa. Ikinä ei tiedä mihin nekin pienet varat voi tarvita. Tämä pieni säästö onnistuu valmistamalla tofun itse soijapavuista ja voi että kuinka hyvää se onkaan!

Teimme pienen videon youtubeen tästä toimeenpiteestä joka on jo minulle niin tuttu. Toistan kuvion muutaman kerran viikossa :). Mutta mikä parhainta säästön lisäksi on se että voin itse luoda marinadin tofulle ja tofu on aina aivan älyttömän herkullista ja juuri omaan makuun.

Jos et satu löytämään sopivia papuja tutuista kaupoistasi löydät niitä mm. verkkokaupastamme.

Sen verran vinkkinä valmistukselle että kannattaa antaa hieman extra-aikaa tehosekoittimelle jotta pavut murskautuvat kunnolla, tämä vaihe vaikuttaa suuresti lopullisen tofun määrään. Parhaimmillaan olen saanut aikalailla saman verran tofua valmiiksi kuin olen syöttänyt papujakin. Mutta koska kaikilla on vähän erilaiset välineet niin suosittelen kokeilemaan ja etsimään sen optimiblendausajan.

Resepti:

500g soijapapuja

2 litraa vettä + liotusvesi

1,5 sitruunan mehu

Esivalmistelut:

Liota soijapapuja runsaassa vedessä vähintään 12 tuntia.

Valmistus:

* Huuhtele liotetut soijapavut hyvin. 

* Jauha soijapavut ja vesi hienoksi nesteeksi tehosekoittimessa .

* Siivilöi seos ja ota neste talteen paksupohjaiseen kattilaan.

* Keitä soijalientä 20 - 30 minuuttia ahkerasti hämmentäen. Soijaliemi palaa helposti pohjaan. Poista pinnalle syntyvä vaahto.

* Ota seos pois liedeltä ja sekoita sitruunamehu kuumaan seokseen.

* Anna seoksen heroittua.

* Kun tofumassa  ja hera ovat erottuneet siirrä tofumassa harsokankaalla vuorattuun juustomuottiin.

* Purista ylimääräinen vesi pois lisäpainojen alla kunnes tofumassa on muodostunut kiinteäksi (noin 20 - 60 minuuttia riippuen painosta ja toivotusta kiinteydestä).

* Valmis tofu säilyy jääkaapissa marinointiliemessä noin viikon.

Videolla näkyy koko prosessi joten suosittelen katsomaan sen läpi.

Perunamaa

Vieläkö löytyy muita, jotka istuttavat perunansa käsipelillä? Muistan joskus vuosia sitten kuinka tämä ajatus sai kauhunsekaisen tunteen aikaan. Ei ihan kevyintä hommaa.

Kaikki varmaan tietävät tunteen tässä vaiheessa projektia :)

Nykyisin sen jo tietää että negatiiviset fiilikset voi purkaa kuokalla perunamaahan ja ei siinä kauaa mene kun saa jo ihan kohtuullisen kokoisen perunamaan:

 

Tässä vaiheessa kädet voi olla jo vesikelloilla mutta ah, se tunne kun katsoo että PUOLET työstä enää jäljellä! Eli sitten ne perunatkin vielä ja maata päälle. Olen henkilökohtaisesti huomannut että hyvin valmistettu sima (resepti täällä blogissa jossain) auttaa kummasti tässä työssä. Se on antanut energiaa ja nesteytystä kun aurinko paahtaa ja hiki lentää.

Tässä vaiheessa voi jo onnitella itseään :). Onhan täällä toki muutakin kasvamassa kuin perunaa mutta en ole jälleen millään ehtinyt ottamaan niistä vielä kuvaa. Keväästä syksyyn on elämä yhtä hullunmyllyä kun kaikki tapahtuu yhtäaikaa.

Polttopuita tehden

Ei voi ikinä oikein valmistautua siihen työmäärään jota kevät tuo tullessaan. Puutarhan viljelyt laajenevat nykyisin hillitymmin mutta se on aina lisää työtä tuleville vuosille. Joskus toivoisin että saisin itseäni niskasta kiinni sen verran että olisin tähän mennessä jo tehnyt polttopuita edes osittain valmiiksi, mutta ei. 

Viime vuonna pilkkosin enemmän sekapuita mutta tälle vuodelle tuli kaadettavaksi lähinnä koivua, mukavasti se sitten lämmittää jos tuleva talvi on kylmempi. Pakurikääpäkoivut pysyvät pystyssä vastedeskin.

 

Olen jostain syystä viisauksissani tehnyt 2-3 eri pistettä pitkin tonttia jossa pilkon puita ja kuivatan niitä. Siitä olen itselleni takuulla kiitollinen siinä vaiheessa kun on aika siirtää niitä ulkorakennukseen säältä suojaan.

Pääasia että tavaraa löytyy, nämä ovat silkkaa turvallisuudentunnetta.

Kun maailma tarjoaa keppiä ja risuja, rakennetaan risuaita!

Voinee joiltakin läikähtää kahvit rinnalle kun näkee että Kohti omavaraistaloutta -blogi on palannut uuden postauksen kanssa... ööö... n. 8 vuoden paussin jälkeen. Uskoisin että siihen on vaikuttanut viimeisimmät kriisit maailmalla jotka ovat saaneet ihmiset hädän partaalle.

Itseäni hämmästyttää se että aikoinaan vuosia sitten kun tämän blogin aloitin, ajatuksenani ei ollut kirjoittaa sitä selviytymisajatuksella. Mutta näiden viimeisimpien kriisien myötä olen huomannut miten tärkeä osa omavaraisuudesta arjen selvitytymisessä on tullut.

Aikoinaan edullisten sähköjen aikaan kerroin kuinka vähäistä sähkökulua arkemme on tarjonnut kun osasimme suunnitella taloutta omavaraisemmaksi. Ette arvaakaan miten tarpeelliseksi tämä järjestely aikanaan osoittautui sähkökriisin aikana. Kulujen pienentäminen oli meille lopulta helppoa kun olimme olleet tässä tilanteessa vapaaehtoisesti ennenkin, tiesimme miten säilömme ruokaa ilman sähköä, miten valmistamme sapuskat ilman sähköä ja omat polttopuut auttoivat läpi talven. Onneksi ledien aikaan valojenkaan käyttö ei ollut niin kallista. Monet "viihteet" jäivät mutta se kompensoitiin lautapeleillä ja perheen yhdessäololla.

Mutta siis, tällä kertaa palaan kirjoittamaan säännöllisesti tänne, en ole edes seurannut kuinka monta erilaista omavaraisuusblogia on ohelle jo tullut mutta olettaisin samanlaisia elinkulujen minimoijaa löytyvän jo useamman.

Nyt vähän ohitin otsikon aihetta joten siis siihen!

Olemme aikanaan kokeilleet erilaisia aitaideoita tontillamme. Se ei ole iso tontti mutta tällä hetkellä tarve aidalle on akuutimpi kuin aiemmin. Syynä on rusakkojen ja etenkin valkohäntäpeurojen uskomaton lisääntyminen. Monet varmasti lähtee rakentamaan sitä "punainen tupa ja perunamaa" -maalattua aitaa rajaamaan tonttia mutta se maksaa, se on työlästä ja varsinkin se vie paljon aikaa. Meillä yrittäjinä ei nykyisin ole niin paljon tunteja käytettävissä joten on pakko keksiä parempi ratkaisu, ja sehän löytyi:

Puita kaataessa tulee sivutuotteena niin järkyttävät määrät risua ja oksaa joille ei oikein löydy tarvetta.  Voisin toki marssia kauppaan ja ostaa oksasilppurin mutta sen sijaan säästän ja hoidan kaksi ongelmaa yhdellä iskulla ja lisukkeilla vielä. Tämä aita on kätevä siksikin että sen saa pystyyn ennätysnopeasti. Se pitännee peurat poissa, toivottavasti rusakotkin (jää nähtäväksi) ja pääsen isosta määrästä risukasoja eroon nopeasti. Lisäksi kun meillä ei ole enää mehiläisiä, tämä aita antaa muille pölyttäjille elintilaa.

Kunhan ehdin enemmän risuja tuomaan niin aitakin tiivistyy, nämä aidat voivat olla kuinka leveitä tahansa, itse laitoin tilaa säästääkseni n. 30-50 cm leveydelle. Kun tukitolppia joskus maatuu rikki niin uutta tilalle, kepeistä ei pahemmin pulaa tule :).

Viimehetken töitä

Niin se aika vain kuluu vaikka piti tulla tänne kirjoittamaan jo aikoja sitten. Yrityselämä on vähintäänkin hektistä, ei vapaita eikä hengähdystaukoja. Mutta kyllä nyt jotain tarvii ehtiä päivittelemään tännekin :).

On se hämmentävää kuinka näin pitkälle venyvät lämpimät kelit voivat muuttaa rytmiä pihatöiden suhteen. Valoa ei juuri ole mutta maa on muokattavissa. Koska yrityksemme joulukiireet yllättivät meidät aivan täysin, jäi muutama loppusyksyn puutarhatyö tekemättä. Mutta onneksi ilman suosivat ja joulupyhät suovat meillekin vähän enemmän vapaa-aikaa niin saimme vihdoin valkosipulit multaan ensi kevättä odottelemaan :).

Samassa tuli vähän pihaa muokattua muutenkin jotta keväällä saisi vähän nätimmäksi, täällä kun piipahtelee väkeä nykyään kohtuullisen tiheästi. Mutta kaikesta huolimatta täytyy sitä muistaa nauttia myös joulusta ja sen tuomasta mahdollisuudesta viettää rentoa perhe-elämää.

Muistakaa siis tunnelmoida ja ottaa ilo irti yhdessäolosta kun sellainen mahdollisuus tulee, elämä voi olla joskus ihan mahdottoman kiireistä ja aivan liian moni pieni ilo jää täysin välistä jollei ole varovainen :).

Ranskalaisia piparkakkuja

Ohje suussasulaviin Ranskalaisiin pipareihin löytyy täältä.

Oikein ihanaa joulunaikaa teille kaikille!

Blogin uudelleen herättelyä

Tervehdys kesäisestä saaristosta!

Blogimme heräilee uudelleen eloon hieman uudella nimellä, meininki kuitenkin sama ripauksella yrityselämän kiekuroita. Tervetuloa seuraamaan merkillistä elämäämme täällä saaristossa. 

Pyrimme edelleen tekemään mahdollisimman paljon itse ja elämään lähellä luontoa. Hektinen yritysmaailma tosin tuo tähän oman jännitteensä, mutta "do what you Love, Love what you do". Vaikka elämäntahti on erinlainen se ei silti muuta tavoitettamme luonnonläheisemmästä elämästä, haasteet ovat luotu voitettaviksi :).

Kannattaa myös vilkaista uusimmasta Kotivinkistä (muksut -teemanumero) juttu meidän perheestä ;).

Kanat ja kanojen herkut

Pian on onneksi Kesäkuu ja kanatkin ovat vapaita liikkumaan pihalla, sitä odotellessa on suorastaan velvollisuus lelliä kanaset aivan piloille. Tai siis ainakin tarjota mahdollisimman monipuolista apetta :).

Silkkikukko Harald vartiossa.

Pesiä on useita vaan sinne yhteen pitää ängetä vaikka sitten triona. Kuvassa Marja, Blondi ja Tyrni.

Kun kanoille tarjoaa monipuolista ja luonnollista ravintoa, ovat munat kovakuorisia sekä herkullisia ja kanat terveitä sekä hyvässä kunnossa.

Kanalan pesiin voi laittaa yrttejä (minttua, timjamia, oreganoa, basilikaa,  kukkia jne.) tuomaan hyvää tuoksua ja karkoittamaan loisia. Meillä pesissä varsinkin talvisin käytetään kuivattuja minttuja, oreganoa ja timjamia. Kesällä pesiin vaihdetaan lähes päivittäin tuoreita yrttejä tai kukkia.

Sen lisäksi että yrteistä ja aromaterapeuttisista kukista tulee hyvää tuoksua kanalaan ne myös lukemani mukaan rentouttavat kanoja ja ehkäisevät loistartuntoja.

Havut tuovat myös talvisaikaan kanalaan mukavaa vaihtelua, mutta niitä en pesiin kuitenkaan laittaisi, Auts ;).

Loisia voi myös yrittää ehkäistä antamalla kanoille valkosipulia raastettuna ja lisäämällä tuhkaa kylpyhiekkaan. Meillä nämä molemmat tavat ovat käytössä ja loisia ei ainakaan toistaiseksi olla huomattu. Varmuudeksi olen kuitenkin syksyllä laidunkauden päätyttyä sulkasadon alkaessa antanut madotuksen ja suihkauttanut ulkoloiskarkotetta siipien alle.

Kanat ovat uteliaita otuksia.

Amma, Tyrni ja Mustikka kummastelemassa heinäsilppua.

Aina kun luonto tarjoaa tuoretta, hyödynnämme sitä myös kanoille. Kesäkuun alusta kanat pääsevät myös vapaasti laiduntamaan kun olemme itse vartiossa. Täällä metsän keskellä on paljon petoja vaanimassa (merikotkia, kanahaukkoja, kettuja ja ilveksiä) joten ei voida antaa aivan vapaasti käyskennellä, varsinkin kun nämä meidän kanaset parhaimmillaan ovat taaperrelleet 50 metrinkin päähän kanalasta. Toiveissa olisi vielä saada rakennettua kunnollinen ja iso laidunaitaus jossa olisi verkotettu katto. Paikka jo löytyisi, materiaalit vain uupuvat.

Rosalinan keväiset tipuset.

Tässä vaiheessa vuotta alkaa jo tosissaan huomaamaan kanalan siivoustarpeen :/. Siispä kun kanat voivat olla vapaana, pääsemme siivouspuuhiin. Pehku onkin jo melkein kokonaan kannettu ulos, mutta sitten on orsien, pesien ja muiden pintojen pesu ja kalkkimaalaus. Mutta sen jälkeen kanala on taas niin raikas ja mukava että kyllä se kannattaakin :). Tänä kesänä tarkoitus olisi hiukan siirtää kanalan kalusteita toisiin kohtiin. Nyt ongelmana on ollut päällekkäiset orret, jotka todellakaan eivät ole olleet kätevät.

☆.´ `. ☽¸.☆
(͡๏̯͡๏) (͡๏̯͡๏)
( , ,)  ( , ,).
¯¯¯**´¯¯**´¯¯`

Talvella kanojen ruokinta tuottaa vähän päänvaivaa, varsinkin kun ei halua syöttää siivekkäille valmiita rehuseoksia eikä toisaalta ole varaa kaupastakaan ostella kalliita ainesosia. Siksipä meillä kasvatellaan oraita ja versoja sekä jauhomatoja ja lieroja. Näihin kun vielä lisätään marjat/hedelmät (mitä on itse kerätty ja kuivattu, ennen tarjoilua liotettu), kaura (tai muu kokojyvä vilja),  erilaiset siemenet, lioteut herneet, piimätetty vuohenmaito, oman talouden ruuantähteet ja uunissa käytetyt munankuoret (hienoksi hienonnettuna) sekä sora, alkaa menyy olemaan valmis.

Netistä löytyy paljon ohjeita kuinka jauhomatoja kasvatetaan, joten kannattaa tutkia asiaa. Jokaiseen harrastekanakotiin mahtuu varmasti matofarmi :), tässä pieni kuvakooste miten meillä niitä hoidetaan;

Likaiset jauhot.

Tältä näyttää purkinpohjalla kun on aika vaihtaa jauhot ja pestä astiat. Tätä seosta ei kuitenkaan kannata suoralta kädeltä heittää kompostiin/kanalaan sillä seassa on todennäköisesti useampi muna joista vielä kehittyy toukkia. Meillä tämä likaseos päätyy ensin ämpäriin josta toukat kerätään niiden ilmaannuttua kasvatuspurkkiin ja vasta myöhemmin likajauhot kaadetaan pois.

Erivaiheisia jauhomatoja

Alieneja eli koteloituneita jauhiksia

Jauhopukkeja, eli koppiksia ja kotelovaiheessa olevia jauhomatoja.

Meillä jauhomadot asuvat muovisissa isoissa karkkilaatikoissa, yhdessä asustavat toukat ja toisessa alienit sekä jauhopukit. Kun koppislaatikossa alkaa näkymään matoja, kerään koppikset ja alienit hetkellisesti pikkupurkkiin ja kaadan loput laatikon sisällöstä matolaatikkoon. Tämän jälkeen laitan tyhjään purkkiin uudet jauhot/leseet ja koppikset sekä alienit takaisin. Ehkä paremman tuoton saisi jos olisi laatikoita käytössä enemmän, 3-5, jolloin voisi aina matojen ilmaantuessa siirtää koppikset ja alienit seuraavaan laatikkoon. Näin ei osa munista päätyisi matojen ruoaksi.

Kasvatuslaatikoissa oleva jauhoseos on yleensä sitä mitä milloinkin löytyy. Nyt niissä on hiukan kauranjyviä, vanhentunutta kikhernejauhoa, vehnäjauhoja, vanhentuneita vehnäleseitä ja maitojauhetta. Kuivahiivaa tai oluthiivaa lisään myös välillä matolaatikkoon, se lukemani mukaan nopeuttaa kasvua.

Jauhoseoksen lisäksi tarvitaan tuoreruokaa, joka talvella tarkoittaa meillä vihannesten ja hedelmien kuoria ja näin kesemmällä ulkoa poimittuja villiyrttejä silputtuna. Koppislaatikossa pidän myös aina jotain pahvintapaista, jauhopukit tykkäävät piiloutua niiden alle. Tällä kertaa jauhopukit saivat suojan revitystä wc-paperirullasta.

Jauhomatofarmin kannet ovat meillä aina auki, jotta ilmanvaihto toimisi, vielä näiden kolmen kasvatusvuoden jälkeen en ole yhtään jauhomatoa tai jauhopukkia löytänyt väärästä paikasta. Kaapissa olevat jauhot ovat saaneet olla myös rauhassa ;).

Jauhomatofarmimme asustaa lähes katonrajassa keittiössä, suojaisassa paikassa.

Iiris tietää milloin on syytä olla paikalla, jauhomadot ovat parhautta.

Omien kanojen munat maistuvat aina parhailta, varsinkin näin keväällä villiyrttipedillä. Ja mausteitakaan nuo omat munat eivät kaipaa, itse laitan hiukan cayannepippuria. Villiyrtit tuovat myös mukanaan paljon erinlaisia aromeja.

Herneenversoja, vaahterankukkia- ja lehtiä, voikukanlehtiä- ja kukan terälehtiä, koivun, metsämansikan,  pihlajan, villiherukan ja mustikan lehtiä sekä mausteena valkosipuli-ruohosipulia.

Tuoksuvaa Keskiviikkoa!

~Tanja

Apujoukot kanalasta

Iiris ja Mustikka työn touhussa.

Minulle tuli ajatus jota oli pakko kokeilla :). Kesemmällä sitten näemme oliko siinä mitään järkeä ;). Nimittäin tunnetustihan nuo kanaset ovat melkomoisia kuopsutelioita, ja meillä ovatkin päässeet monasti maata mylläämään elonkorjuun jälkeen ja alkukesällä ennen kylvöä. Nyt kuitenkin kokeilen kuinka nuo kanaset osaavat herneitä istuttaa :D. Siispä metallisista kompostikehikoista aitaus, herneitä maahan ja kanat sekaan. Ja hyvinhän nuo kaksi luottokanaamme hommaa lähtivät työstämään. Kuivat herneet eivät näitä kiinnosta kun maa kuhisee pikkuötököitä ja juuria. Pian herneet olivatkin peitettynä ja maa varsin kuohkeassa kuosissa, ja nyt odotellaan että kuinka hajalleen herneet toisistaan päätyivät. Myöhemmin sitten isken risuja herneentaimien lomiin tukikepeiksi :).

 Tänään oli aamusta niin kaunista että oli aivan pakko lähteä puutarhahommiin. Mukaan pääsivät korillinen siemeniä, puutarhahanskat, loput sipulit liotettuna ja saappaat jotka varsinkin tänään osoittautuivat varsin tarpeellisiksi puutarhassa. Tapasin nimittäin käärmeen joka sai minut lähinnä kauhun partaalle, taisi käärmerukkakkin vähän säikähtää.

Puutarhassa multiin pääsivät mm. pillisipulin siemenet. Näitä suosittelen jokaisen pihalle! Ovat monivuotisia ja superhelppoja kasvamaan. Vanhassa kodissamme näitä kasvattelin kukkapenkillä Pioneiden väleissä, ovat helposti leviäviä, kokonaan syötäviä ja ihan nättejäkin :). Tänne uuteen kotiin ei jostain syystä ole tullut pillisipuleita kasvatettua, mutta tänä kesänä tämäkin vääryys korjataan.

Maahan pääsivät ne loput sipulin-istukkaat, rohtopäivänhattua, tilliä, lehtikaalia, kehäkukkaa, salaattia ja pellavaa.

Pellavaa laitoin kasvamaan kokeilumielessä. Haluan opetella kuitupellavan käsittelyn alusta loppuun, kasvista kankaaksi. Ja saahan siitä öljyisiä terveellisiä siemeniäkin (jotka ovat myös erittäin hyvää ravintoa kaneille, varsinkin noille karvaisille angoroille... toki myös muille kotieläimille kuten kanoille jotka mielellään pellavansiemenillä herkuttelevat).

Rohtopäivänhattua kasvatan rohdoksi, kuten nimestäkin voi päätellä :). Se on myös oikein hyvää teeainesta, varsinkin talventuiskeissa.

Olen myös aivan hassu ja ostin nokkosen siemeniä. Kyseessä nyt ei kuitenkaan ole ihan tavallinen nokkonen vaan ns. isonokkonen (kuvan rekvisiittanokkonen sitävastoin on aivan tavallinen nokkonen). Ja tästä myös toivottavasti opimme tekemään lankaa ja kangasta. Lehdet ja siemenet ovat myöskin aivan syömäkelpoisia :).

Aikaisemmin keväällä iskimme metsäaukealle viisikymmentä koripajun oksaa ja nyt ne ovat lähteneet kasvamaan. Ensi keväänä päästään oikealla koripajulla punomaan ja ehkä ensi vuonna voisi kokeilla punoa pajuaidankin puutarhan ympärille (ehkäpä / mahdollisesti ).

 Paju on myös ihanan monella tapaa hyödyllinen kasvi, vaikka sitä niin monasti haukutaankin. Ensinnäkin se on todella arvokas puu/pensas mehiläisille tai siis mehiläistarhaajalle, sillä pajunkukinnot antavat mehiläisille tärkeitä ravinteita talven jälkeen. Ovathan ne ensimmäisiä kevään kukkijoita.

Toiseksi pajun kuoresta pystyy valmistamaan köyttä ja se sisältää myös lääkinnällisiä ominaisuuksia. Itse en ole kokeillut valmistaa kuoresta kipulääkettä, mutta kyllähän sekin pitää jossakin vaiheessa kokeilla. Onneksi kivut eivät ole pahemmin vaivanneet :). Pajunkuorella värjätään myös lankoja ja parkitaan nahkoja.

Ja kolmanneksi paju on loistava materiaali punontaan ja sillä saakin tehdyksi vaikka mitä isoa sekä pientä.

Metsänmehiläiset ahkerana.

 Kotikanalasta on muutakin hyötyä kuin herkulliset, tuoreet ja eettiset munat. Sen lisäksi että kanojen seuraaminen on varsin terapeuttista ne ovat viihdyttäviäkin. Kanalauman touhut ovat useinkin kuin suoraan saippuaoopperasta ja herkkumadon kiinni saanut kananen käynnistää joka ikinen kerta hurjan amerikkalaisenjalkapallo matsin :D. Siis viihdettä, penkkiurheilua ja terapiaa.

Ja näiden edellämainittujen lisäksi ovat kovia tyyppejä hoitamaan kompostia, kääntämään maata ja ehkä myös hyviä hernekylväjiä :).


Mutta nyt pitänee lopetella tietokoneen näpyttely, ukkoskuuro on juuri saapumassa talon päälle, joten ei parane pidellä sähkölaitteita päällä.


Lämpimiä toukopäiviä toivotellen!

~Tanja

 P.S Ei sitten ehdittykkään sähköjä sulkemaan kun jo salama tuli ja räiskähti :/. Meni siinä hötäkässä modeemi. Aina ei voi voittaa tai jotain...

Mansikat mielessä

Nyt meillä on sitten mansikkamaa :). Ei kovinkaan iso sellainen, mutta tästä on hyvä jatkaa. Ensin katsotaan tämän kesän sopivatko nuo mansikkalajikkeet meidän metsätontille, ja jos sopivat niin jokaisesta kasvuun lähteneestä mansikantaimesta saadaan yksi lisäystaimi loppukesällä. Joten jos oikein hyvin käy, kesän lopulla mansikantaimia on nykyisen neljänkymmenen sijasta kahdeksankymmentä :). Ja ne "ylimääräiset ei-priimataimet", joita myös joka kesä mansikoilta saadaan, pääsevät nuorien hedelmäpuiden alle kasvamaan ja levittäytymään. Mansikat ovat mahdottoman hyviä peittokasveja ja näistä mansikoista sitten uskaltaa käydä hiukan lehtiä napsimassa tee ja salaattiaineksiksi ;).

Ensin oli peltotilkku jossa viimekesänä kasvatimme olkien/lampolapahnojen päällä perunaa. Maa oli siis hiukan pehmentynyt ja saanut humuskerrosta.

Haralla sitten vain muokkailin leveähköjä mutta melko matalia mansikkapenkkejä. Näin sain pieneen tilaan mahtumaan vähän enemmän. Kapeisiin käytäviin laitoin pihalta haravoitua katetta (sisälsi havuja, lehtiä jne.).

Mansikkapenkkit saivat kanalasta palanutta pehkua ja tuhkaa puuhellasta. Päälle vielä lisäsin paksun kerroksen olkea. Itse olen aikaisemminkin käyttänyt olkea mansikkamaan katteena ja olen siitä pitänyt. Mansikat pysyvät puhtaina, maa kosteana ja lämpimänä. Toiset saattavat tätä pitää sottaisana tai epäsiistinä, minusta se on ihan idyllistä ja samalla maa saa myös lisää humusta :).

Kuopuksemme oli suurena apuna mansikanistuttajaisissa.

Mansikat istutettiin siksakkiin, tämän takia siis leveät penkit ;). Suoraan riviin istuttaessa taimiväli on noin 30cm, siksakkiin laitettuna noin 20cm. Näillä neljälläkymmenellä taimella saatiin täytettyä kaksi riviä, kahteen tyhjään riviin sitten laitetaan kesällä jotain väliaikaisesti kasvamaan, ehkäpä joitakin yksivuotisia yrttejä (basilikaa jne.).

Lumotar kukkii :)

Mittausapurina toimi pihalta löytynyt keppi.

Nyt sitten kastellaan ja hoivataan sekä toivotaan lämpöisiä päiviä. Kesä näyttää mitä tulee vai tuleeko mitään. Satoa ei nyt tietenkään tänä vuonna saada, ihan kiva jos edes maistiaisia tulisi. Kunhan nyt vain viihtyisivät ja antaisivat satoa tulevina vuosina :).



Taimikasvatus on nyt kiireisimmillään. Maissintähkät pääsivät myös multiin ja lämpölavoille. Basilikat ja muutamat muut yrtit pitäisi koulia isompiin ruukkuihin ja pitäisi tuo loppu peltokin käydä muokkaamassa kuntoon. Töitä siis riittää. Onneksi luonnosta saa myös tuota ilmaista ravintoa, kunhan sitä vain viitsii käydä hakemassa :).

Nokkosta pussi päivässä!

~Tanja

Hetkiä puutarhassa

Eilinen vierähti mukavasti mullassa myöriessä, aurinkokin iltapäivästä alkoi lämmittämään ja käki jaksoi kukkua aamusta iltaan :).

Alkujaan päivä oli tarkoitus kulua villoja pesemällä, mutta en sitten lopulta saanut aikaiseksi vesiä lämmittää. Mutta tulipahan jotain muuta tärkeää tehtyä kuitenkin.

 Laitoin lämpölavan täydeltä kurpitsaa ja avomaankurkkua kasvamaan. Tänä vuonna kesäkurpitsaa on odotteilla kahta eri lajia; vihreää perinteisen mallista Zubodaa ja vaaleaa kiekkomallista Patissonia. Molempia on kasvanut aikaisempinakin vuosina ja on hyviksi meidän tilkulla koettu :).

Kesäkurpitsojen lisäksi multiin pääsivät Big Maxi- jättikurpitsan, Öljysiemenkurpitsan ja Avomaankurkun siemenet. Öljysiemenkurpitsa on uusi tuttavuus, saa nähdä miten se täällä kasvaa.

Yöt ovat vielä arvaamattomia, siksi suojaan lämpölavat vielä varmuudeksi juuttikankaalla.

Varhaissipulit kasvavat jo mukavasti autonrenkaassa.

Viime vuotiset valkosipulit ovat lähteneet kovaan kasvuun, rikkaruohoista huolimatta.

Tänä keväänä näitäkin sitten jo saa syötäväksi, siis parsaa. Nam!

Lipstikka yllättää joka kevät rehevällä kasvulla.

Piparminttua

Viime keväänä keräilin pitkin tonttia herukan villitaimia. Nyt ne sitten pääsivät oikeille paikoilleen puutarhaan. Herukat ovat mahdottoman sitkeitä ja antavat pienellä vaivalla ison sadon.

Meidän näistä herukoista ei kylläkään yhtään tiedä minkälaista marjaa antavat, mutta olen optimistinen, en ole ikinä vielä maistanut pahan makuista herukkaa :).

Tästä on jo tullut joka keväinen tapa. Enkä ole siitä yhtään iloinen. Miten vaikeaa voi olla löytää pihalta sellainen kohta jossa nämä maa-artisokat voisivat kasvaa vuodesta toiseen? Joka kevät nämä kaivan paikaltaan ja etsin niille uuden kasvupaikan ja seuraavana keväänä totean ettei tuo paikka nyt yhtään ollutkaan hyvä, tai että siihen nimenomaiseen paikkaan pitäisikin kasvattaa joku muu kasvi. Itseäni vain saan tästä syyttää. Ehkä tänä keväänä niille vielä sen hyvän paikan löydän.

Maa-artisokka on myös yksi suosikeistani, nekin kun kasvavat melkein itsestään ja antavat hyvän sadon. Näistä ei niin välitä sepänkuoriaisen toukatkaan joten sato on ollut hyvää vaikka vanhalle nurmelle olisi kasvupaikan laittanut. Meillä on perunan kanssa ollut hyvin paljon ongelmia tuosta toukasta. Vähemmän onneksi enää täällä uudessä kodossa.

Tässä myös yksi kasvimaamme epäonnisista. Muuttaessamme tänne toin mukanani raparperinhaaran ja sille piti nopeasti keksiä jokin paikka. Niinpä en sitä kauhesti pähkäillyt vaan katsoin vain maata että missä olisi sellainen rikkaruohoton avoin kohta. No ei ole ihme että tämä kyseinen kohta on hyvin avoin, siinähän kasvaa ISO koivu. Tämä raparperi on kuitenkin sinnitellyt ja antanut joka kesä hyvää satoa. En ole sitä sitten siitä poiskaan siirtänyt, kanalasta vain olen hiukan pehkuja tarjonnut ja jakanut juurta pitkin tonttia.

Ilmaisen ruuan aika on jälleen myös koittanut :). Pihalla kasvaa siellä täällä nokkosta ja sitä nyt olen päättänyt kerätä joka päivä ainakin tuollaisen pussillisen. Tuosta pussillisesta saan tehtyä 3-4 perheateriaa ja nokkoskeittoa kahden päivän hengenpitimiksi. Pussillisen keräämiseen menee aikaakin vain 5-10 minuuttia. Eilen valmistui nokkosista ja hirssistä ateria (oli siinä viime kesäisiä papuja ja herneitäkin joukossa) ja loput nokkoset laitoin kuivumaan. Tällä tavalla uskoisin nokkosvarastojen ainakin täyttyvän talven varalle vähän kuin huomaamatta :). Myöhemmin kesällä sitten pitää muistaa vielä kerätä nokkosensiemeniä talteen.

Nokkosten lisäksi nyt kannattaa kerätä voikukanlehtiä ja kukkia/mykeröitä, koivunlehtiä, mustikanlehtiä ja kukkia ken raaskii, mesiangervonlehtiä, koiranputkea, vuohenputkea, siankärsämöä, poimunlehteä ja pian näyttäisi ainakin täällä meillä kuusen- ja männynkerkkiäkin saada.

Tänään on suunnitelmissa muokata yksi peltoläntti mansikoille sopivaksi. Meillä oli tänne muutettaessa mukana pieni määrä mansikantaimia, Polkaa. Mutta se lajike ei täällä metsässä oikein menestynyt. Siihen iski heti ensimmäisenä kesänä härmä ja lähes kaikki taimet kuolivat seuraavaan kevääseen mentäessä.

Muina kesinä olen siirrellyt metsämansikan taimia kävelyreiteiltä puutarhaan mutta jotta mansikkaa saisi tarpeeksi meidän perheen tarpeisiin saisi ahomansikkaa olla melkoiset määrät kasvamassa. Siksi siis uusi yritys eri lajikkeilla. Tällä kertaa kokeilussa on Lumotar ja Honey.

Siispä toivotan tehokasta päivää jokaiselle!

~ Tanja